|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
 Lietolaiset jatkosodassa VP 33.:n 1. komppanian sotapäiväkirjasta: "17.6.-41 17:00 Komppanian liikekannallepano alkoi” Suurin
osa lietolaisista palveli jalkaväkirykmentti (JR) 35:ssä. JR 35 kuului
varsinaissuomalaisista muodostettuun 1. Divisioonaan, jota komensi
eversti Paavo Paalu. Lisäksi lietolaisia palveli Viestipataljoona (VP) 33:n 1. keskuskomppaniassa, Divisioonan 22. talouskomppaniassa, rykmentin esikuntakomppaniassa ja kranaatinheitinkomppaniassa, viestijoukkueessa, tykistössä sekä vänrikki Olavi Sipilän jääkärijoukkueessa. Divisioona sai siirtymiskäskyn 20.6.1941 ja JR 35 keskitettiin junakuljetuksin Lahden seudulle.
”27.6.1941. Kello 23:00 Lähtö itään" Jatkosodan
alussa 1. Divisioona kuului Karjalan Armeijaan. JR 35 siirrettiin
2.7.1941 Lahdesta Kaltimoon Pohjois-Karjalaan. Talouskomppanian
vastuulla oli huolto. Viestimiehet rakensivat puhelinkeskukset ja
johdinyhteydet sekä hoitivat radioyhteyksiä. Karjalan Armeija hyökkäsi
9.7.1941 rajan yli Korpiselässä.  1. Divisioona pidettiin reservissä taaempana etulinjasta. Divisioonan erikoisjoukot kuten sotapoliisikomppania, VP 33 sekä Pioneeripataljoona 29 seurasivat heti jalkaväkikärjen takana. Divisioonasta irrotettiin heinäkuussa JR 56 ja II/KTR 5 (Kenttätykistörykmentti toinen patteristo) Kollaalle Laatokan Karjalaan. JR 35 jatkoi kohti Aunusta. Elokuu kului ankarissa taisteluissa Vieljärvellä.
 JR 35:n pataljoona osallistui taisteluihin eri komentajien alaisuudessa aina hyökkäysvaiheen loppuun asti edettäessä kohti Petroskoita, Äänistä ja Karhumäkeä. Koko Maaselkä vallattiin Karhumäen pitkään kestäneiden mottitaistelujen jälkeen joulukuun 1941 puoleenväliin mennessä. "1.1.1942 Uudenvuoden päivä valkeni harmaana" Lietolaisia
oli vuoden 1942 aikana mukana useissa ankarissa taisteluissa. Karjalan
Armeija lakkautettiin maaliskuussa ja 1. Divisioona liitettiin Maaselän
ryhmään. Strategisesti tärkeä Stalinin kanava kulkee Maaselällä
Poventsan-lahdelta Voljärven suulle. JR 35 miehitti tätä Poventsan
lohkoa, jonka pohjois-osassa Pirunsaaressa käytiin rajuja taisteluja. Maaliskuussa Äänisjärvellä havaittiin 45 km:n päässä Vodlajoen suulla 50 venäläisten proomua, joita saatettaisiin käyttää maihinnousussa jäiden lähdön jälkeen. Äänisen Rannikkoprikaati kokosi 94 miehen iskuosaston, osasto Englundin. Osasto lähti 8.3. Klimetsin saaresta ja saapui perille itärannalle 9.3. liian etelään: rannan sulutuksissa kolme miestä hiihti miinoihin. Vuorokauden harhailun jälkeen osasto pääsi yrittämään iskua. Proomuista tuhottiin vain muutama, mutta rannan majoituksessa saatiin aikaan pahaa tuhoa. Paluumatkan päätepisteeksi aiotussa Vasilinsaaressa oli miesten kuljetusta odottavien hevosten ja kuljetusrekien sijaan venäläismiehitys, jonka tulituksessa 20 miestä kaatui Äänisen jäälle. Osasto palasi omien puolelle jättäen taakseen 40 kaatunutta, joista yksi lietolainen. Asemasotavuosi 1943  Sota oli Äänisen pohjoisosassa rauhoittunut puolin ja toisin partioiden voimin tehdyksi häirinnäksi ja kahakoinniksi. Kesällä 1943 siirrettiin 1. Divisioona Poventsasta linnoitustöihin. JR 35 linnoitti aluetta Rivinojasta Seesjärvelle. Rykmentin majoitusolot olivat heikot, ja linnoittamisen alkuaika meni niitä parannellessa. Ahtaista teltoista päästiin muuttamaan vähitellen tehdasvalmis-teisiin, paloista koottaviin parakkeihin. Linnoitus- ja lepovaiheesta Divisioona palasi rintamalle joulukuussa. JR 35 sai rintamavastuun Suurlahden lohkolta Äänisen pohjoisosasta. Viestipataljoonan tehtäviin kuului vuonna 1943 muun toiminnan puhelinkuuntelu. Tiedot auttoivat torjumaan useita hyökkäyksiä. Vetäytyminen kesällä 1944 Suurhyökkäys
Kannaksella alkoi kesällä 1944. Kun lietolaisia kaatui vuonna 1942
keskimäärin yksi kuukautta kohden, kesä–heinäkuussa 1944 heitä kaatui
yksi lähes jokaista päivää kohden. Erityisen raskaaksi kävi taistelu
Äyräpään harjuilla heinäkuussa. Karhumäestä ja Maaselältä oli
vetäydytty juhannukseen mennessä, ja JR 35 liitettiin 6. Divisioonaan,
joka siirrettiin Ihantalaan. Viestimiehet kaatoivat Karhumäeltä vetäydyttäessä pioneerien kanssa puhelin-pylväitä lankoineen tielle murrosteeksi venäläisten etenemisen hidastamiseksi. Kesäkuun lopulla joukot olivat vetäytyneet Munjärvi-Juustjärvi-Kumarino-linjalle. Äänislinna (Petroskoi) oli tyhjennetty kesäkuun lopussa. Heinäkuussa venäläisten saarrostusliikkeet pakottivat suomalaiset vetäytymään U-asemalle Laatokan, Syskyjärven ja Loimolanjärven väliselle linjalle. Samaan aikaan Ihantalassa Karjalan Kannaksella venäläisten hyökkäys saatiin pysähtymään. JR 35 oli mukana Pyöräkankaan taisteluissa. Rykmentin viestipataljoonalaiset korjasivat katkeavia puhelintapseja ja vetivät uusia kaapeleita minne oli tarve. JR 56 alistettiin 7. Divisioonalle. Se luovutti asemansa Suojoella 9.7. ja siirtyi autokuljetuksin Loimolaan. Heinäkuun loppuun mennessä taistelut laantuivat. Lietolaisia oli mukana vielä kuun lopussa Ilomantsin taistelussa. Jatkosodassa kaatui 56 Liedossa asuvaa tai kirjoilla olevaa sekä 16 muualle muuttanutta lietolaissyntyistä miestä.  |
|||||||||
|
||||||||||
Nautelankoskentie 40, Lieto As.
puhelin 050 535 6212
museo(at)nautelankoski.net
5.12.2013
Riku Kauhanen