Varsinaissuomalainen rykmentti
Varsinais-Suomessa
perustettiin 1. Divisioonaan Jalkaväkirykmentti 35, jonka komentajaksi
tuli everstiluutnantti Lauri Ruotsalo. Ruotsalo komensi rykmenttiä
vuoden 1941 loppuun asti, kunnes joutui sydänvikojen ja rasituksen
vuoksi jättämään tehtävänsä. Tilalle komentajaksi tuli
everstiluutnantti Sulo Laaksonen joka komensi rykmenttiä sodan loppuun
asti.
Rykmentin
vaiheet sota-aikana ovat olleet hyvin
vaiherikkaat. Tällä sivulla luodaan vain lyhyt katsaus rykmentin
historiaan ja lietolaisten osuuteen rykmentissä. Rykmentin tarkemmista
vaiheista voi lukea ylhäältä avautuvista linkeistä, missä rykmentin
vaiheita jatkosodassa seurataan sodan alusta loppuun.
JR 35:n komppaniat perustettiin liikekannallepanossa seuraavasti:
E/JR 35 (Rykmentin esikunta)
Rykmentin esikunta (E/JR 35) Lieto
Rykmentin kolonna (Kol/JR 35) Lieto
Tykkikomppania (Tyk.K/JR 35) Kyrö
Kranaatinheitinkomppania (Krh.K/JR 35) Littoinen
I/JR 35 (I pataljoona)
Pataljoonan esikunta (E/I/JR 35) Paimio
Kiväärikomppania (l./JR 35) Tarvasjoki
Kiväärikomppania (2./JR 35) Marttila
Kiväärikomppania (3./JR 35) Koski TI
Konekiväärikomppania (4. )JR 35) Paimio
Kranaatinheitinjoukkue (Krh.J/JR 35) Paimio
II/JR 35 (II pataljoona)
Pataljoonan esikunta (E/II/JR 35) Pöytyä
Kiväärikomppania (5./JR 35) Oripää
Kiväärikomppania (6./JR 35) Alastaro
Kiväärikomppania (7./JR 35) Vampula
Konekiväärikomppania (8./JR 35) Pöytyä
Kranaatinheitinjoukkue (Krh.J/II/JR 35) Pöytyä
III/JR 35 (III pataljoona)
Pataljoonan esikunta (E/III/JR 35) Mellilä
Kiväärikomppania (9./JR 35) Loimaa
Kiväärikomppania (10./JR 35) Loimaa
Kiväärikomppania (11./JR 35) Metsämaa
Konekiväärikomppania (12./JR 35) Loimaa
Kranaatinheitinjoukkue (Krh.J/III/JR 35) Mellilä
Jalkaväkirykmentti 35:n esikuntakomppania Jalkaväkirykmentti
35:n esikunta perustettiin kesäkuussa 1941 Liedossa. Yksiköstä löytyvät
tiedot ovat hyvin vähäisiä. Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteestä
(entinen Sota-arkisto) löytyy vain muutamia mapillisia yksiköstä.
Komppanialla ei ole pidetty omaa sotapäiväkirjaa, ja Sota - veteraanien
muistista museon muistiin -hankkeen tiedot yksiköstä perustuvat
muutamaan haastatteluun, komppanian vääpelin ylikersantti
Unto Ryökkään lähettämiin kirjeisiin sekä joihinkin valokuviin. Joitakin tietoja on myös Jalkaväkirykmentti 35:n historiikissa.
Rykmentin
omassa sotapäiväkirjassa esikuntakomppania mainitaan lähinnä sen
siirtyessä marsseilla paikasta toiseen. Rykmentin jääkärijoukkueesta,
jonka henkilöstöstä monet palvelivat myöhemmin 1. Divisioonan
kaukotuedusteluosastossa sekä osasto Törnissä, on kirjoitettu enemmän.
Lietolaisia oli mukana useissa jääkärijoukkueen partioista
hyökkäysvaiheessa 1941. Monet yksikön upseerit kiittivät erikseen
alikersantti Tuure Virtaa sekä kersantti Keijo Tervahartialaa oma-aloitteisina ja kyvykkäinä sotilaina.
Jääkäri- ja viestijoukkueen lisäksi lietolaisia oli runsaasti rykmentin toimitusjoukkueessa, joka
huolehti rykmentin "paperisodasta". Komentojoukkueeseen kuuluva Arvo Korsimo oli myös rykmentin postimestari, ja liikkui vuoden 1941 aikana yleensä alikersantti Einar Nurmen viestiryhmän mukana radioautossa. Korsimon kotiuduttua 1942 hänen seuraajakseen postimestariksi tuli alikersantti Lauri Nautela.
Koska postilähetyksissä liikkui paljon arvokkaita paketteja ja
rahalähetyksiä, edellytettiin virkaan nimitetyltä nuhteettomuutta ja
luotettavuutta.
Jalkaväkirykmentti 35:n kolonna 1941
Jalkaväkirykmentti
35:n kolonnan henkilöstä oli pääasiassa vanhempia miehiä 1898–1902
syntyneitä. He siis olivat sodan syttyessä iältään noin
40-vuotiaita.
Vuoden
1942 henkilöstöluettelo osoittaa, että tämäkin yksikkö nuoreni
vuodenvaihteen 1941–1942 huomattavasti. Pääasiassa kolonnassa palveli
tuolloin 1910-luvulla syntyneitä. Samalla yksikköön tuli uutta
henkilöstöä eri puolilta Suomea. Tuolloin kolonnassa oli enää vain kuusi lietolaista.
Kolonna sai hyvää ja asiantuntevaa opastusta liikkuessaan 1941 Itä-Karjalassa, sillä sen oppaana toimi kersantti Sulo Junnila, joka oli liikkunut alueella Aunuksen retken aikaan 20 vuotta aikaisemmin.
Perustamisen jälkeen: koulutus Lahdessa ja kohti Joensuuta Perustamisen
jälkeen rykmentti kuljetettiin Varsinais-Suomesta itään Lahteen, missä
harjoiteltiin tulevaa tehtävää varten. Rykmentistä perustettiin samalla
Taisteluosasto Ruotsalo. Lahdessa päästiin muun muassa vesistöjen
ylitystä ja rakentelemaan purilaita, hevosen vetämiä pyörättömiä rekiä,
joita tarvittiin Itä-Karjalassa liikuttaessa teittömillä
korpitaipaleilla. Lahdesta rykmentti siirrettiin keskitysalueelleen
Pohjois-Karjalaan Joensuuhun.
JR 35 hyökkäysvaiheessaHyökkäysvaiheessa
1941 rykmentti oli 1. Divisioonan mukana Karjalan armeijan reservinä.
Yksikkö pääsi rajan yli Korpiselän kohdalla seuraten eteneviä
suomalaisjoukkoja. Pian hyökkäyksen edetessä rykmentin osia alistettiin
eri puolille Itä-Karjalaa. Rykmentti taisteli yhdessä ja hajoitettuna
pataljoonittain muun muassa Kukkajärvellä, Vieljärvellä,
Kirvesjärvellä, Hiisjärvellä, Ivaselässä, Kristianissa ja Pyhäjärvellä.
Täältä rykmentti siirrettiin yli sata kilometriä pohjoiseen, missä se
osallistui taisteluihin Kutismassa, Neukijärvellä, Olkkoilassa,
Nelkanjörvellä sekä Kenjakissa.
Lokakuun alun Kenjakin ankarien
mottitaistelujen jälkeen rykmentti siirrettiin Karhumäen valtausta
valmisteleviin joukkoihin. JR 35 taisteli Mäntyselässä 24.10. murtaen
lujiksi arvellut vihollisasemat todella nopeasti. Täältä rykmentti
eteni kohti Maaselän kannaksella sijaitsevaa Malua.
Asemasotavaihe KarhumäelläPalattuaan
1. Divisioonan yhteyteen rykmentti sai vastuulleen Maaselän kannaksen
vaikeimman lohkon, Poventsan. Pataljoonia kierrätettiin
rintamavastuuseen ja lepoon vuorotellen. Etenkin Pirunsaaresta ja
Aallon tukikohdasta jouduttiin taistelemaan ankarasti.
Rykmentti
siirtyi kesäkuussa 1943 puolentoista vuoden asemasotavaiheen jälkeen
linnoitustöihin Maaselän kannaksen taka-asemaan. Täältä rykmentti otti
joulukuun lopulla vastuun Suurlahden lohkosta Seesjärven rannalla.
Tali-Ihantalaan Venäläisten
suurhyökkäyksen alkaessa Karjalan kannaksella siirrettiin alueelle
yksiköitä muilta kannaksilta. 1. Divisioona luovutti Jalkaväkirykmentti
35:n kesäkuussa, sillä aikaisemmin kaavailtua JR 33:a ei voitu
irroittaa etulinjasta. Rykmentti osallistui Ihantalan taisteluihin
Ryhmä Vihmalle alistettuna heinäkuun alussa kärsien ankaria tappioita
mutta pysäyttäen vihollisen etenemisen. Etenkin Pyöräkankaan maastosta
käytiin ankarat kamppailut.
KotiuttaminenTali-Ihantalasta
rykmentti siirtyi reserviin Rättijärvelle missä se aloitti
linnoitustyöt. Myöhemmin rykmentti siirrettiin Pohjois-Karjalaan
Kaltimoon muun 1. Divisioonan yhteyteen 30.9.1944 mennessä. Junat
lähtivät ajamaan kohti kotiseutua 9.–13.11. Rykmentin esikuntakomppania
ja kolonna lähtivät viimeisinä. Perillä odotti varusteiden huolto,
aseiden putsaus ja luovuttaminen varastoon. Sota oli ohi.
>>Sivun ylälaitaan