|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
Alueellisia eroja Alueelliset tekijät
olivat olennaisia töitä tehdessä. Kiviesineiden yhteydessä on jo mainittu,
että Seesjärveltä peräisin olevasta vuolukivestä tehtiin erilaisia
lippaita ja astioita. Monet puhdetöitä harrastaneet muistavat
Itä-Karjalan visakoivun erityisen ihanteellisena puumateriaalina, sillä
se käyttäytyy aivan eri tavalla kuin muut koti-Suomen puulajit.
Paikallisten materiaalien ohella eri alueilla on muitakin eroja. Eri puolilta Suomea tulleet sotilaat tekivät tarve-esineitä kotiseudulla opittujen mallien mukaan, mutta kokeilivat myös muiden alueiden malleja. Knut Pipping tosin mainitsee väitöskirjassaan, että hänen yksikkönsä puhdetyötaitajat halveksivat kansallisia malleja ja tekivät mieluummin kopioita teollisesti tuotetuista esineistä. Merivoimien esikunnan vuonna 1942 järjestämässä kilpailussa näkyy joitakin paikallisia eroja. Merivoimien vastuualue ulottui pitkin Suomen rannikkoa, joten osallistujien alueellinen kirjo oli suuri. Rannikkotykistörykmentti 2:n sotilaat valmistivat käyttöesineitä, joiden lähtökohtana olivat kansalliset aiheet. Tässä rykmentissä palveli joitakin lietolaisiakin. Turkulaiset, esimerkiksi Turun Ilmatorjunta valmistivat pääasiassa siroja lippaita. Saaristomeren Rannikkoprikaatissa taas tehtiin etenkin veistoksia. Uudenmaan Rannikkoprikaati puolestaan maalasi ahkerasti. Kaikkiaan kilpailuun tehtiin 131 eri esinettä. Erilaiset peilityypit? Yksi
tietyllä paikalla harrastettu esinemalli on "Karhumäen käsipeili",
jollaisia hankkeen yhteydessä digitoitiin useita. Moni myös kertoi
omistavansa vastaavanlaisen, vaikka ei esinettä museolle tuonutkaan:
esineen alkuperä selvisi joillekin vasta näiden nähtyä vastaavanlaisen
museolla. Kuten mainittu, eräällä veteraanilla oli
valmiita ja puolivalmiita peilejä sodan jäljiltä autotallissaan
matka-arkullinen, mutta esineet katosivat valitettavasti myöhemmin.
Vastaavanlainen peili löytyy myös teoksesta Muisto Syväriltä.
Teoksen mukaan samanlaisia peilejä valmistettiin kaikilla rintamilla,
mutta täsmällistä muotoa ei mainita. Kaikki hankkeen aikana tavatut
peilit on valmistettu peileissä olevien merkintöjen perusteella
Karhumäellä tai Maaselän kannaksella.
Kolme
"Karhumäen käsipeiliä". Kuvat: Nautelankosken museo
 Yksityiskohtaa
peilin koristelusta. Kuva: Nautelankosken museo
Peilien
takana: vasemmassa koristeena karhu ja vuosiluku, oikealla vuosiluku ja
myöhemmin laitettu tarra "Maaselän Suurlahti".
Kuvat: Nautelankosken museo Maaselän
kannaksen pohjoisosassa, Seesjärvellä on Muisto Syvärillä
-teoksen perusteella valmistettu pyöreämpiä peilejä kuin etelämpänä. JR
56:n kranaatinheitinkomppaniassa palvellut Soini Sainio
muistaa "Karhumäen tyypin" peilien valmistamisen joukkueessaan. Malliksi yksi sotilas toi
peilin, jota jokainen vuorollaan käänteli käsissään ja tutki siitä
pohjaa omalle peililleen. Arvoitukseksi jää, mitä kautta peilin lasi
kulkeutui rintamalle ja kuka sen leikkasi ja millä välineillä.
Karhu ja hirvi
 Kolme
karhua. Tekopaikka, tekijä ja ajankohta tuntemattomia. Kuva:
Nautelankosken museo
Itä-Karjalassa tuhansien tuhkakuppien, peilinkehysten, veitsien ja muiden koristeeksi tuli karhu. Karhu oli suhteellisen yleinen, ja monia eläimen näkeminen insiproi veistotöihin. Tavallisesti karhu on ihmismäisessä asennossa ja kannattelee käpälissään esinettä. Karhut esiintyvät usein pareittain tai kolmisin.
Kaksi
esimerkkiä karhu-aiheisista puhdetöistä: vasemmalla kaksi rumpua
pitelevää karhua, oikealla karhukoristeinen tuhkakuppi.
Kuvat: Nautelankosken museo Karjalan kannaksella harrastettiin enemmän hirviveistoksia. Näiden veistosten valmistaminen alkoi ilmeisesti keväällä 1942. Tavallisesti näissä veistoksissa noin 40 cm korkea hirvi seisoo yksinään valppaana neljällä jalalla, pää koholla ja sarvet ojossa. Etenkin Valkeasaaren lohkolla tehtiin tällaisia veistoksia. Joitakin poikkeuksiakin luonnollisesti esiintyy, mutta karhu esiintyy puhdetöissä yleensä Laatokasta pohjoiseen, missä sen kannat olivat Neuvostoliiton aikana kasvaneet suuriksi. Myös hirvikanta oli poikkeuksellisen runsas, mutta suomalaisten sotilaiden laillisen ja laittoman pyynnin seuraksena määrä väheni rajusti asemasodan aikana.  Valkeasaaren lohkolla valmistettu hirvipatsas. Kuva: Nautelankosken museo Myös muita eläimiä, etenkin vaakunaeläimiä kuten leijonaa käytettiin koriste- ja veistoaiheina. Karhu oli kuitenkin aiheista yleisin, ja kontio on ikuistettu lukuisiin veistoksiin, tuhkakuppeihin, puukontuppiin ja -kahvoihin sekä muihin esineisiin. Lietolaisten puhdetöistä Liedon alueelta ei ole todettavissa erityisesti kotipaikkakunnalta peräisin olevaa esinemallia, jonka pohjalta olisi tehty esineitä rintamalla. Veteraanien ja näiden omaisten keskuudesta löytää runsaasti käsipeilejä, joiden malli on todennäköisesti opittu Karhumäellä. Samoin monilla perheillä on tuohisandaalit, jotka ovat ilmeisesti saman tekijän käsistä. Esineitä kertyi hankkeen aikana kuitenkin verrattain vähän, joten laajempaa vertailua ei ole toistaiseksi mahdollista tehdä. Liedon erikoisuutena on hankkeen puitteissa havaittavissa tiettyjen esineryhmien, kuten pahka- ja olkitöiden puuttuminen. Erityisen yleisenä esineryhmänä on asiakirjoista, haastatteluista ja muista lähteistä noussut esille pärekorit. Vaikka niitä ei ole säilynyt nykypäiviin, on niitä selkeästi tehty lietolaisyksiköissä määrällisesti eniten. Paluu sivun ylälaitaan>> |
||||||||||
|
|||||||||||
Nautelankoskentie 40, Lieto As.
puhelin 050 535 6212
museo(at)nautelankoski.net
19.2.2014
Riku Kauhanen