|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
Vanhoja tekijöitä ja innokkaita oppijoita Kuten
lietolaisten pärikoritalkoista käy ilmi, työ neuvoi tekijäänsä:
tekemisen edistyessä työn jälki parani ja tekemisen nopeus kasvoi. Kun
pärekorien valmistaminen 1./VP 33:ssa alkoi osasi ainoastaan yksi mies
komppaniassa, viestimies Mattila
tehdä niitä ennestään.
Yleensäkin eri puolilla rintamaa kokeneet käsitöiden tekijät neuvoivat muita töiden tekemisessä. Monella maatalouspitäjistä tulleilla oli vanhastaan kokemusta ainakin maatalouden perustyökalujen korjauksesta ja valmistamisesta. Kuitenkin myös kaupunkilaiset osallistuivat puhdetyöharrastuksiin, ja monet kilpailuissa palkitut esineet menivät suurkaupungeissa asuville puolisoille. Tekijöiden keskuudessa jotkut noudattivat kotipaikkakunniltaan oppimia esinemalleja, osa taas lainasi ideoita muilta. Joissakin tapauksissa mallia otettiin teollisesti valmistetusta esineestä. Vaikka varsinaisessa koristelussa ja esineiden muodoissa mielikuvitus lensi ja luovia ideoita kehiteltiin, ei varsinaisesti uusia esineideoita ole juurikaan tullut vastaan.  Aunuksen kannaksella palvelleen asesepän taidonnäyte, veitsi. Kuva: Nautelankosken museo  Toinen veitsi samalta tekijältä. Kuva: Nautelankosken museo  Edellisen asesepän valmistama, nahasta tehty puukontuppi. Kiinnostava variaatio "lohenpyrstöteemasta". Kuva: Nautelankosken museo
Tavallista monimutkaisempi asesepän tekemä puhdetyö: "nakun" eli 50 mm venäläisen kranaatinheittimen kranaatista tehty sähkölamppu. Kuva: Nautelankosken museo  Asesepän valmistama vieraskirja. Helat kierrätettyä sotamateriaalia. Kuva: Nautelankosken museo Sotavangit Oman
erikoisuutensa puhdetöiden tekijöiden joukossa muodostavat sotavangit.
Nämä tekivät tavallisesti töitä oljesta, ja erilaisin kukkakoristuksin
koristeltuja rasioita vaihdettiin tavallisesti leipään. Monilta
paikoilta on myös kertomuksia sotavangeista, jotka vaihtoivat
tekemiään lintuveistoksia leipään.
Sotavangeilla oli luonnollisesti huomattavasti suomalaisia heikommat mahdollisuudet tehdä esineitä: materiaaleja oli vain niukasti ja yksipuolisesti eikä työkaluja ollut juurikaan käytössä. Tähän nähden tehdyt ja säilyneet esineet ovat hienoja mielikuvituksen ja käsityötaidon näytteitä.
Ilmeisesti
venäläisen sotavangin tekemä olkikoristeinen puurasia. Rasian
saranoihin on kierrätetty metallia venäläisestä säilyketölkistä. Kuvat:
Nautelankosken museo
Venäläinen
sotavanki Syvärillä teki yllä olevan talon vaimolleen. Talo on
tarkoitettu säilytysrasiaksi, ja sen katon saa irti. Vanki kuitenkin
arveli, ettei koskaan enää näkisi vaimoaan joten hän lahjoitti talon
suomalaiselle sotilaalle. Kuvat: Nautelankosken museo
Ylempänä olevan talon tehneen sotavangin tekemä rasia. Kuva: Nautelankosken museo Yksi
erikoisimmista sotavankien tekemistä puhdetöistä olivat puutikuista
tehdyt valokuvakehykset. Näissä kehyksissä ei käytetty lainkaan liimaa,
vaan lovetut tikut oli yksinkertaisesti painettu yhteen. Käteen
otettaessa tikkurakenne joustaa. Erään lähteen mukaan ensimmäisiä
tekijöitä olivat juuri sotavangit. Nämä eivät olleet halukkaita
opettamaan suomalaisille sotilaille esineen valmistustapaa, joten
suomalaisten piti vartiossa ollessaan vakoilla vangeilta salaa, kuinka
kehykset valmistettiin. Myöhemmin näitä esineitä valmistivat
suomalaisetkin, ja kaksi kehystä on päätynyt Liedon sotaveteraanien
kokoelmiin.
 Kaksi
puutikuista valmistettua valokuvakehystä. Kuva: Nautelankosken museo.
Yksityiskohtia
valokuvakehyksissä käytetyistä tikuista. Kuvat: Nautelankosken museo
Liedossa olleet sotavangit tekivät myös joidenkin mukaan käsitöitä. He tekivät erilaisia paju- ja olkikoreja. Esineitä on joidenkin mukaan edelleen olemassa, mutta veteraanihankkeen yhteydessä niitä ei saatu museolle digitoitaviksi.
Venäläisten
sotavankien käsityöt muodostavat oman kategoriansa. Niitä ei
välttämättä voi rinnastaa suoraan suomalaisten sotilaiden
tekemiin
puhdetöihin, sillä niillä tuskin oli ajankuluttamisen merkitystä, mutta
esineiden mallit vaikuttivat suomalaisten tekemiin puhdetöihin.
Yksilöllinen maku Oma
kokemus ja makuvalinnat vaikuttivat olennaisilta osin siihen, millaisia
esineitä sotilas valmisti. Mikäli samalta henkilöltä on jäänyt jäljelle
sodan jälkeen useita itse tehtyjä esineitä, on niitä muihin
vastaavanlaisiin verrattaessa mahdollista huomata tekijän oman käden
jälki.
Kaksi sodan aikana sotasairaalassa kuolleen viipurilaisen Viljo Törnin valmistamaa puurasiaa. Kuvat: Nautelankosken museo
Samasta
kädestä Pinduisissa tehty sallatipetkele sekä veitsi. Esineille
löytää helposti vastineen teoksesta Muisto Syväriltä, mutta esineiden
tekijä on halunnut karsia kaikki koristeet pois ja valmistaa
yksinkertaisia, luotettavia ja toimivia työkaluja. Kuvat:
Nautelankosken museo
Kaksi saman tekijän, asesepän valmistamaa puulautasta. Kuvat: Nautelankosken museo Välineistä
Olennaista
puhdetöiden teossa oli paitsi tarjolla oleva materiaalia, myös käytössä
olevat työkalut. Jokaisella sotilaalla oli vähintään puukko, jolla puu
ja tuohi veistyivät haluttuihin muotoihin. Lisäksi jokaisella ryhmällä
oli saha ja kirves. Valistusupseerin toimintakertomuksen mukaan
lokakuussa 1943 Jalkaväkirykmentti 35:n keskuudessa valmistettiin
puhdetöitä vaihdettavaksi puhdetyökaluihin.
Eri aselajeissa ja palveluspaikoissa vallitsivat erilaiset
mahdollisuudet tehdä töitä. Hevosten kanssa työskentelevät
pystyivät hyödyntämään hevosten kengitykseen ja sepäntöihin käytettäviä
työkaluja sekä sepänahjoa. Asealiupseereilla oli vastaavasti käytössä
erilaisia materiaaleja ja työkaluja enemmän kuin etulinjan sotilaalla.
Erilaiset materiaalit ja koristeet vaativat omanlaisiaan työkaluja. Sotilaan puhdetyöopas ja muut oppaat suosittelivat erilaisia erikoispihteitä muun muassa tuohitöihin, mutta harvalla oli tilaisuus omistaa tai hankkia niitä. Ratkaisuksi sotilaat valmistivat kekseliäästi hyvin erilaisia työkaluja. Tavallisesti rautanaula tai puukko viilattiin tai taottiin uuteen muotoon. Pistemäistä koristelua rasioiden, peilien puuosien tai muiden vastaavien puupintaan saatiin painamalla siihen pisteitä esimerkiksi nelipiikkiseksi viilatulla rautanaulalla. Tuohen koristeluun käytettiin esimerkiksi hiottua kiväärinhylsyn reunaa, jolla saatiin suomumaista kuviota.  Kiväärinhylsyllä
leikkaamalla koristeltua tuohta. Kuva: Nautelankosken museo
 Vaakunoita
ympäröivien alueiden pistekuviot on tehty painelemalla nelipiikkiseksi
viilatulla rautanaulan päällä.
Kuva: Nautelankosken museo Rautalanka oli myös hyvin näppärä työkalu. Moni puinen karhuveistos sai turkkinsa hehkuvalla rautalangalla: "Kuumennetulla rautalankavispilällä poltin karhulle mukavannäköisen turkin. Loppusilausta varten toin hiekkapaperia lomalta ja jalustan petsasin punaiseksi.". Toinen sotilas valmisti koiranputkesta savukeimukkeita puhdistamalla ja laajentamalla niiden onttoa keskusta rautalangalla. Helppotöinen työ kävi hyvin kaupaksi junakuljetusten aikana. Puukkoa tai linkkuveistä kamiinassa kuumentamalla ja kuumaa metallia taivuttamalla tai takomalla saatiin vanhasta teräaseesta uutta jälkeä tekeviä erityistyökaluja. Kun päätti tehdä pahkasta ja puunrungosta teekaluston kuudelle hengelle, hän tarvitsi parempia työkaluja. Kuumentamalla linkkuveitsen kärjen kamiinanpesässä ja taivuttamalla sitä syntyi hyvä kovelo, jolla pystyi järsimään pahkoja. Lasinpalaset soveltuivat moniin pikkutöihin. Terävällä sirpaleella saattoi kovertaa pahkaa tai hioa puupintaa. Toinen hyvä kaapimisväline saatiin sotilaskypärän reunasta kirveellä isketystä palasta, josta tehdyllä silityslevyllä saatiin tasaiset pinnat leikkuulautoihin. Näitä improvisoituja työkaluja ei liene säilynyt juurikaan nykypäivään. Yleensä lomalle päässeet toivat tullessaan siviilistä ostamiaan työkaluja, jotka soveltuivat parhaiten juuri tiettyihin tehtäviin. Itse tehdyt työkalut heitettiin tällöin todennäköisesti pois tai kaupattiin eteenpäin. Työkaluja on tuskin kulkeutunut kotiin asti. Paluu sivun ylälaitaan>> |
|||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
Nautelankoskentie 40, Lieto As.
puhelin 050 535 6212
museo(at)nautelankoski.net
15.3.2014
Riku Kauhanen