Liedon
alueella säilyneiden puhdetöiden määrää on vaikea arvioida. Monella voi
olla tietämättäänkin ullakolla, takan reunalla tai lipastossa isän tai
isoisän rintamalla tekemä muistoesine. Hyvin paljon on säilynyt muun
muassa puukkoja tuppineen, lapsille lähetettyjä esineitä ja
käsipeilejä. Eräällä veteraanilla oli ollut laatikossa vielä
keskeneräisiksi jääneitä käsipeilejä, mutta ne ovat valitettavasti
kadonneet.
Ensimmäinen
maininta lietolaisten sotamuistoista on toukokuulta 1942, jolloin
innostuttiin valmistamaan piiskatykin eli panssarintorjuntatykin
kranaatin hylsyistä kukkamaljakkoja. Esineisiin on tavallisesti
merkitty valmistuspaikka, ajankohta sekä tehty erilaisia lippu- ja
kasvikoristeita. Erikoisena piirteenä niissä voi esiintyä luvut
"1941–1942", sillä kesällä 1942 alkaneen saksalaisten suurhyökkäyksen
toivottiin päättävän sodan kyseisenä vuonna.
Karhumäkeen
asemasotavaiheessa sijoitetun
Viestipataljoona 33:n puhdetöiden tekemistä voi seurata hyvin
pataljoonan valistusupseerin ilmoituksista. Esineiden teko on ollut
kausiluontoista, ja puhdetöiden valmistaminen saattoi alkaa kunnolla
esimerkiksi Saravaarassa
vasta syyskuussa 1943, kun tiloihin saatiin riittävä valaistus. Aluksi
oli tyydyttävä valmistamaan pärekoreja, sillä työkaluja muuhun
työskentelyyn ei ollut tarjolla. Vuoden loppua kohden valmistetut
puhdetyöt monipuolistuivat: lähestyvä joulu innosti tekemään
lastensuksia ja muita sopivia joululahjoja.
Lietoon
esineet ovat tulleet pääosin junakuljetuksin rahtina. Kuljettaminen oli
sotilaille erittäin halpaa. Jotkin esineet kulkeutuivat Lietoon
sotilaiden mukana näiden lähtiessä lomalle.
Liedossa
säilyneiden ja valmistetuiksi tiedettyjen puhdetöiden välillä vallitsee
luonnollisesti eriäväisyyksiä: kaikkein eniten tehtiin arkipäiväisiä
käyttöesineitä, mutta ne on yleensä heitetty pois tai poltettu
rikkoutumisen jälkeen. Vähän kuluvat esineet kuten koristeelliset
veistokset, puukontupet ja tuohirasiat ovat säilyneet, mutta kengät,
pärekorit ja sukset ovat suurimmaksi osaksi ajan saatossa tuhoutuneet.
Pärekoritalkoot
Laajamittaisinta puhdetöiden valmistamista lietolaisten keskuudessa oli helmikuusta 1943 alkaen pärekoreja valmistettaessa. 1.
Divisioonan huoltokeskuksen Napin lietolaiset viestimiehet ryhtyivät
valmistamaan pärekoreja talkootöinä. Puuhat alkoivat VP 33:n 1.
Komppanian I joukkueessa helmikuussa. Miehet hakivat metsästä mäntypuita ja ryhtyivät kiskomaan niistä päreitä.
Napin rakennuksen alakerrasta
saatiin käyttöön kaksi huonetta lääkintätoimiston muutettua
tiloista. Samalla kun puhelinlinjoja vikapartioitiin, etsittiin
sopivia mäntypuita käytettäväksi koritalkoisiin. Työvaiheita
jaettiin niin, että jotkut vetivät puusta päreitä ja toiset
painoivat valmiista materiaalista koreja kasaan. Oiva Ryökäs teki
korien teosta päivittäisiä merkintöjä päiväkirjaansa:
20.2.1943
Joku päivä sitten kävin Koivuniemen ja Lehdon kanssa hakemassa
pärekoripuuta ensi kertaa ja tänään tein ensimmäisen
perunakorini. Tietoa ja taitoa vaatii niin päreiden kuin korin
tekokin mutta jonkunlainen hökötys tuli tästä ensimmäisestänikin
ja aikaa se vei 4 tuntia
24.2.
Lääk. Toimisto muutti talomme toisessa päässä hiljattain
yläkertaan, jolloin alakertaan jäi 2 huonetta tyhjäksi. Lehto
pyysi ja sai luvan tänään komendantilta päästä niihin kahteen
huoneeseen tekemään pärekoreja. Iltapäivällä kävimme suksilla
tuolla Nyrkin mäessä hakemassa pärepuita mutta emme löytäneet,
ei yhtään kunnollista.
25.2.
Kypärän linja oli vialla. Tilasimme auton ja lähdimme 5 miehessä
reissulla tarkoituksena hakea ja tuoda pärepuita sieltä kaukaa
autolla tullessa. Haimmekin niitä koko iltapäivän ja kaavimme
eräästä suosta 4 puuta joista jo tulee koreja pitkälti jos
onnistaa hyvin. Jollain tavalla mielenkiintoista hommaa tuo
pärepuiden hakeminen, puu ei saisi olla kieru, oksanen, kuiva,
rapanen eli hyväkasvunen eikä vallan pieni.
26.2.
Teimme päreitä ja koreja verstaassamme ja iltaan mennessä oli
valmistunut 7 peruna-koria neljällä miehellä. Olen Salmen kanssa
porukassa, hän vetää päreitä ja minä rutistan niistä valmiita
koreja. Kolme tein tänään yhtenä päivänä.
Lietolaiset Nappi-keskuksessa Karhumäellä tekemässä pärekoreja helmi–maaliskuussa 1943. Takana seisomassa Oiva Ryökäs. Hänen edessään istumassa puukko kädessä Väinö Koivuniemi. Keskellä Erkki Salmi jonka vasemmalla puolella Paavo Lehto. Kuva: Nautelankosken museo.
27.2.
Jatkoimme päre-korien tekoa kovalla tohinalla. Sujui hyvin ja
illalla minulla jo 7 perunakoria. Mukavaa, hyödyllistä
ajanvietettä.
2.3.
”Jatkoimme korientekoa edelleen, päivät kuluvat siinä pian.”
4.3.
”…Jatkoimme pärekorintekoa.”
5.3.
Tänään tein ensimmäisen silppukorin. Kyllä sekin syntyvän
tuntuu vaikka hommaa on enemmän kuin perunakorista. Salmi on vetänyt
edelleen päreitä ja minä olen rutistellut koppia kasaan jo
pitkälle toista-kymmentä.
6.3.
Koivuniemi, Lehto ja Salmi olivat hakemassa pärepuuta taas.
8.3.
Otimme lujasti kiinni heti maanantaiaamusta ja klo 22 mennessä oli
neljällä miehellä valmistunut kolme silppua ja kaksi perunakoria.
Melkein himoksi tuntuu tuo korien teko kehittymään kun ei tahdo
osata illalla lopettaa eikä päivisin keretä ruokailuun.
15.3.
Pärekorien teko on ollut jonkun päivän keskeytyksissä taas puun
puutteen takia. Lähdimme tänään vikapartioreissulle Leuan
linjalle tarkoituksena tuoda pärepuita autossamme… Ajoimme aina
Käppäselkään asti, mutta pärepuita emme löytäneet, emme
ollenkaan vaikka jo pari honkaa kaavimmekin. Asekoivuja oli mukanamme
kun klo 15.30 palasimme kämpille, V. A. rupeaa tekemään niistä
kirvesvarsia ja sahanpuita.
Oiva Ryökäs (oikealla) ja vasemmalla tunnistamaton viestimies, mahdollisesti Kauko Salmi (Erkki Salmen serkku). Kuva: Nautelankosken museo
16.3.
Kävivät Eskimon linjalla ja toivat sieltä valta-peräistä
pärepuuta. Minun korisatsini ennen lomaa on kyllä jo valmis. 3
silppu- 2 peruna- ja 1 vino pyykkikori jonka ostin Haapaselta.
18.3.
Pojat jatkavat korien tekoa. Eilen iltapäivällä tein Salmelle pari
perunakoria. Tunti ja 3 varttia sellaisen kokoonlikistämisessä vaan
menee aikaa minulla.
19.3.
Tein pyykkikoriini kahvat...
20.3.
Salmi ja minä veimme korisatsimme jo asemalle jossa saimme ne panna
suoraan vaunuun. Lähtivät siis Suomea ja kotiamme kohti. Minulla
oli 13, Salmella 22 koria. Rahti oli halpa, minulta vain 22:50.
Päiväkirjassa
on merkintä myös puhdetöiden ostamisesta muilta ammattimiehiltä:
25.3.
”Viime pyhänä ostin eräältä tuohitöiden kauppiaalta
tuohivirsut ja tuohikassin jotka nyt vein kotiin. Äidille vein myös
täkäläisen puukkonikkarin tekemän sievän leipäpuukon.”
Pärekoreja
tehtiin myöhemmin Liedosta tulleelle kotiseutulähetystölle
muistoksi vierailusta. Pärekoreja
tehtiin yksikössä vuoteen 1944 asti. Eräs raportti vuodelta 1943
arvioi, että kesäkuuhun tultaessa koreja olisi valmistettu yksikössä 4
000 kappaletta.
Pärekorien
valmistuksessa on monia vaiheita ja seikkoja, jotka kertovat yksikön.
Lietolaisilla oli käytössä hyvät työtilat, ja yrityksen ja erehdyksen
kautta valmistustahti kiihtyi ja tehostui.
Työt
jaettiin vaiheisiin, jolloin materiaalin noutaminen, sen käsittely ja
itse valmistus olivat eri osissa. Lietolaiset pääsivät viestimiehinä
liikkumaan laajemmalla alueella ja paremmilla kuljetusvälineillä kuin
tavalliset rivimiehet. Samalla kun vikapartiot etsivät johtimista
vikaa, he tarkkailivat lähiseutua pärepuiksi sopivien mäntyjen varalta.
Mikäli sopivaa mäntyä ei kuitenkaan löytynyt, tuotiin samalla vaivalla
muuta puhdetyöraaka-aineeksi kelpaavaa materiaalia muille
harrastelijoille. Valmistusvaiheessa päädyttiin nopeasti siihen, että
ryhmässä miehet eivät tehneet yksittäin jokaista vaihetta erikseen,
vaan yksi repi valmiita päreitä ja toinen painoi niistä kasaan koreja.
Töiden
jatkuessa materiaali ja työtapa tulivat tutuiksi, jolloin Oiva Ryökäs
pystyi valmistamaan perunakorin neljän tunnin sijaan tunnissa ja 45
minuutissa. Työn tuloskin oli parempi, kun ensimmäinen neljä tuntia
aikaa vienyt kori oli "tekele". Eri tekijät hallitsivat eri mallit:
Oiva osasi tehdä perunakoreja, mutta pyykkikorin hän osti toiselta
pärekorien tekijältä Haapaselta. Kahvat Oiva tosin teki koriin itse, eli oli mahdollista hankkia puolivalmis esine ja tehdä se itse loppuun.
Työvaiheiden
lisäksi työtilat oli organisoitu hyvin. Niissä oli riittävästi tilaa
verstastoimintaan ja lisäksi käytössä oli sähkövalot. Kuvista ilmenee,
ettei pärekorien tekeminen edellyttänyt puukkoa ja käsiä kummempia
työvälineitä. Myös esineiden kuljettaminen kotiin oli helppoa ja
halpaa. Pärekorit tosin olivat kulutusesineitä, ja kaikki korit
lienevät päätyneet loppuunkuluneina polttopuiksi. Liedossa säilyneiden
esineiden, puukontuppien, rasioiden, peilien ja muiden yleisyys voi
siis johtaa harhaan siihen nähden, mitä rintamalla todellisuudessa
valmistettiin eniten.
Mikä kuitenkin pärekoreissa tärkeintä,
työ vei mennessään. Se tarjosi niin mukaansatempaavaa puuhaa, että
miehiltä oli jäädä ruokailukin väliin. Yleensä työ pysähtyi vasta
raaka-aineiden loppuessa. Eli Ryökkään sanoin "Mukavaa, hyödyllistä
ajanvietettä".
Pärekorien valmistuksesta kertoviin kohtiin asemasotavuonna 1943 pääsee seuraavista linkeistä:
Asemasota 11.2.–24.2.1943
Asemasota 25.2.–10.3.1943
Asemasota 11.3.–24.3.1943
Perinne jatkuu
Monille
rintamalla opittu puhdetyöharrastus jatkui sodan jälkeen. Esineitä on
valmistettu ja valmistetaan edelleen omaksi iloksi ja hyödyksi sekä
erilaisiin myyjäisiin ja hyväntekeväisyystapahtumiin. Luonnollisesti
harrastuksessa käytetään parempia työkaluja, kuten sähköporia ja
hiomakoneita, mutta perustyökalut ovat edelleen puukko, höylä ja erilaiset
taltat.
Mallit vanhat, työkaluista osa uudempia ja osa vanhempia. Sotaveteraani Soini Sainio jatkaa puhdetöiden tekemistä edelleen.
Kuva: Nautelankosken museo
Kokenut tekijä Soini Sainio demonstroi puukauhan valmistusta. Valmiiseen kauhaan kuuluu myös puuketju.
Kuva: Nautelankosken museo
Erilaisia
puhdetyönäyttelyitä on järjestetty yksiköiden perinnekiltojen ja muiden
vastaavien tahojen toimesta. Sotamuseolla on suuri kokoelma marsalkka
Mannerheimille tehtyjä esineitä, ja yksityishenkilöillä on suuriakin
kokoelmia. Jatkosodan puhdetöistä järjestetään edelleen
museonäyttelyitä ja niistä on ainakin mainintoja jatkosodan
asemasotavaihetta koskevassa kirjallisuudessa. Myös SA-kuvista löytää
runsaasti valokuva-aineistoa puhdetöiden teosta, tekijöistä ja
tuloksista.
Paluu sivun ylälaitaan>>