Asemasota 1943 - 11.–24.3.1943

Karhumäen talvikisat

Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun Karhumäen talvikisat alkoivat lauantaina 13.3. kello 12.30. Ohjelman mukaisesti kolmimiehinen hiihtopartio toi kisoihin etulinjasta terveiset. Kello 13 alkoi 10 km murtomaahiihto sekä 4 x 10 km viestihiihto.





Seuraavana päivänä kilpailut alkoivat kello 9.30 jääpallo-ottelulla, jossa vastakkain olivat joukkueet Karhumäeltä ja Äänislinnasta. Äänislinna voitti maalein 2–1.





Jääpallon jälkeen lajina oli 30 km murtomaahiihto. VP 33:sta alikersantti Hernelahden piti keskeyttää hiihto voiteluvirheen vuoksi. Lajeina oli myös 5 km naisten hiihto sekä pujottelulaskunäytös.







Yleisöä oli noin 4000 henkeä. Urheilun lisäksi ohjelmistoon kuului myös kulttuuria: musiikkiesityksiä oli useita, muun muassa Straussin Laguunivalssi ja Sibeliuksen kappaleita. Lauantaina esitettiin eksoottisena numerona Yoshitomin Japanilainen lyhtytanssi.  Karhumäen teatteri esitti näytelmät Kassavajaus sekä Olenko minä tullut haaremiin.

Rottasota!

Karhumäen alueella käskettiin 20.–23.3. hävittämään rotat. Kaikki syötäväksi kelpaava oli otettava pois niiden ulottuvilta 16.3. mennessä. Muonat oli suljettava laatikoihin tai ripustettava kattoon. Kaatopaikalle vietävät jätteet oli haudattava maahan.

Varsinainen rottien hävittäminen tapahtui myrkkysyöteillä. Niitä asettivat komennuskunnat, joiden jäsenet toimivat pareittain. Saman parin oli hoidettava sekä syöttien asettaminen että poistaminen. Kaksin toimiminen oli välttämätöntä, että kaikki myrkkypalaset varmasti muistettaisiin poistaa. Syöttien lähettyville oli myös asetettava varoituslaput.

Karhumäellä tykistössä palvellut Aarne Virtanen kirjoitti 1973 Korsuperinteen keräyksessä alueen rotista. Otuksiin törmättiin ensi kerran myrkyttäessä luteita korsusta: ”kattoparrujen välistä leijaillut savu ajoi pökertyneitä rottia esiin jonoittain, ja niitä saatiin hengiltä potkimalla. Kanta oli käsittämättömän runsas, ja se oli peräisin jo venäläisten alueella olleiden muonavarastojen ajalta”.   

Majoitusalueen sotilailla ja eläimillä oli omat polkunsa, jotka olivat kooltaan yhtä suuret. Talvella rottien polulle vahingossa eksynyt mies oli törmännyt kahteen suureen elukkaan. Tuijotuskisa näiden kanssa oli päättynyt sotilaan voittoon. Kokonaisen punaruskean rottalauman ilmestyminen hetken kuluttua sai hänet vetämään konepistoolin liikkuvat osat taakse ja etsimään ihmisten polun korsulle.

Puhdetöitä kotiseudulle

Turun kaupunki ja kaupungissa toimivat järjestöt olivat tukeneet 1. Divisioonan viihdytystoimintaa monin tavoin, minkä ansiosta yksiköllä oli käytössään radioita, kirjoja ja muuta lukemistoa. Turussa suunniteltiin toukokuuksi taidemuseoon näyttelyä sotilaiden tekemistä puhdetöistä. Näyttelyn järjestäjänä toimi taidemuseon intendentti, taiteilija Axel Haartman ja tarkoituksena oli saada jokaiselta perusyksiköltä vähintään yksi esine näytille. Erityisen toivottuja olivat muun muassa haarikat, tuohikassit (asiakirjassa alleviivattuna), virsut, lusikat, kauhat, puukot, visakorut, leikkikalut ja pienet lippaat. Suuremmista töistä oli erikseen sovittava valistusupseerin kanssa kuljetusvaikeuksien vuoksi. Metalleista ainoastaan rautaa sai käyttää esineisiin.


Puhdetyöharrastus jatkui näyttelyittäkin. Sahanpääpuiden ja kirvesvarsien teko oli JR 35 valistusupseerin mukaan innostanut sotilaita tekemään puhdetöitä myös ajankuluksi. VP 33:ssa Arvo Virta ryhtyi tekemään metsätyökaluja epäonnistuneen pärepuuhakureissun yhteydessä tuoduista koivuista. Työtehoseura puolestaan oli ilmoittanut, että kaikkiaan sille toimitetuista metsätyövälineistä puolet oli täysin kelvottomia. VP 33:n toimittamat materiaalit saivat sen sijaan kiitosta laadustaan. Työtehoseura tilasi valituksen yhteydessä kuitenkin puhdetöinä länkiä.

Pärekoritalkoot Napissa olivat joidenkin osalta päättymässä, ja Oiva Ryökäs osasi likistää kasaan perunakorin jo alle kahdessa tunnissa. Viime töikseen hän teki pyykkikoriinsa kahvat. Kauko Salmi ja Ryökäs lähettivät 20.3. omat korinsa halvalla rahdilla rautateitse kohti Lietoa.