Asemasota 1943 9.9.–22.9.1943

Syyskuussa oli aika uusia yksikköön tilattavat sanomalehdet. Joitakin tilattiin kaksin kappalein komppaniaa kohti, jotta lehdet saataisiin nopeammin kiertoon. Pataljoonaan tilattiin Helsingin Sanomia, Uutta Suomea, Uutta Auraa, Turun Sanomia, Suomen Sosialidemokraattia, Suomen Kuvalehteä sekä Signaalia.

Uusi Aura oli miesten kannalta tärkeä kanava kotipaikkakunnan uutisten saamiseksi. Kotikunnan kuulumisten tärkeydestä kertoi, että eniten tilattiin sitä ja Turun Sanomia, kumpaakin yhteensä 8 kappaletta, kaksi / komppania ja esikunta.

Uusi Suomi tuli kahtena kappaleena jokaiseen komppaniaan, mutta esikunta tilasi vain yhden. Suomen Sosialidemokraattia tilatiin ainoastaan yksi kappale: se tuli 3. Komppaniaan eli piikkiöläisistä koottuun komppaniaan. Helsingin Sanomia tilattiin vähemmän, vaikka yksikössä pääkaupunkilaisia palvelikin. Syynä lienee ollut lehden kalleus.

Signaali oli saksalaisten julkaisema lehti, jota julkaistiin myös suomeksi. Sitä ei tilattu 3. Komppaniaan lainkaan. Aktiivisimmin lehtiä tilasi "turkulainen" 2. Komppania, melkein kaikkia tarjolla olevia kaksi kappaletta. Lietolainen 1. Komppania tilasi lehtiä hieman vaatimattomammin: Uuden Suomen, Uuden Auran sekä Turun Sanomien lisäksi tilattiin Helsingin Sanomia ja Signaalia.

Asemasodan jatkuessa ja jatkuessa kiinnitettiin entistä enemmän huomiota valistustoimintaan. 1. Divisioona jakoi valistusohjeen syksyn ohjelmasta ja suunnitelmista 16.9.

Suoranaista valistustyötä haluttiin korostaa, mikä tiesi luentoja Suomen historiasta, Suomen suvusta ja maantiedosta sekä terveistä elämäntavoista. Oman maan keskitetty, tehokas historianopetus haluttiin valistustyön voiman lähteeksi. Valistustoiminta tuli ulottaa jokaiseen sotilaaseen etulinjasta huoltoon asti. Syksyn toisena teemana oli säästäväisyys, mitä sanomaa piti välittää myös rintamalehtien ja radioiden välityksellä.

Syksyn antamat liikuntamahdollisuudet haluttiin hyödyntää mahdollisimman tarkoin. Etenkin monin tavoin hyödyllistä suunnistamista kehotettiin harrastamaan. Lentopallo haluttiin pitää ohjelmistossa, sillä sitä saattoi pelata ulkona talvisinkin. Lentopalloilu olikin ollut suosittua ainakin VP 33:n keskuudessa. Myös vanhan kansan keinoja kisoissa ja taitotemppujen teossa suositeltiin käytettäviksi.



Harrastuspiirien toimintaa haluttiin tukea ja ohjata. Saman alan harrastajat haluttiin kosketuksiin keskenään niin, että nämä pystyisivät auttamaan ja kehittämään toinen toistaan harrastuksen parissa. Tämä näkyi lietolaisyksiköissäkin syksyllä ja talvella useina kyselyinä käytössä olevista harrastustiloista.

Urheilun ja kädentaitojen ohella haluttiin harjoittaa myös mieltä. Miehiä haluttiin ohjata entistä enemmän "henkiseen näpertelytyöhön". Tällaisia näpertelyitä olivat pienimuotoiset pelit, älytehtävät, ristisana- ja ruudukkotehtävät, sananmuodostamistehtävät ja maantietokysymykset. Painotettiin niiden ajankulun ohella antavan henkistä piristystä ja aivovoimistelua.


Syyskuun valistustoiminta oli ollut JR 35:ssä pääasiassa huhupuheiden oikomista ja huoltoa koskevan arvostelun selittämistä. Huhupuheiden sisältöä ei raportissa eritellä, mutta ilmeisesti kyseessä on ollut tavanomaiset arviot suurvaltain sodan lopputuloksesta, rauhan koittamisesta Suomelle sekä nurinat palveluksesta ja muonasta sekä niiden epäoikeudenmukaisesta tai oikeudenmukaisesta jakamisesta. Suoranaisessa valistustyössä eli luennoissa ja puhutteluissa oli koettu esitelmä "Sotakuukausipalkoista ja sotatyöläisten palkkaeduista" suureksi avuksi. Maaselän Ryhmän esikunta oli määrännyt pitämään oppitunnin kaikille yksiköille 13.9. mennessä. Tueksi jaettiin vielä julkaisua Reserviläisten edut ja oikeudet uuden asetuksen valossa.

Talvi lähestyi ja ilmat viilenivät, joten kesän urheiluvälineitä alettiin pistämään säilöön. Vain käsipallot jäivät edelleen käyttöön. Rykmentin kirjastot olivat kuluneita ja loppuunluettuja. Tietokirjallisuuden puutteita korvattiin Pikku Jättiläisillä, joita oli tusinan verta tarjolla.

Syyskuussa rykmentin sotilaat keskittyivät erityisesti pahkatöihin. Valistustoimintaraportissa puhutaan sananmukaisesti "pahkateollisuudesta", mikä antaa kuvaa töiden tekemisen laajuudesta. Tulevaa talvea varten valmistauduttiin kuivaamalla astiakimpiä ja suksipuita. Jälkimmäisiä kuivatettiin erityisesti lastensuksia varten, kenties joululahjoiksi. Asuntojen ahtaus ja työkalujen puute vaikeuttivat puhdetyöharrastusta.

Virallisia juhlia järjestettiin kaksi: II/JR 35:n kanttiinin vihkiäiset sekä vakavahenkinen asemiesjuhla. Yhteislaulutilaisuuksia saatiin järjestettyä korsukunnittain.

Rykmentin sotapäiväkirjat eivät mainitse ajalta erityisiä tapahtumia.

Viestipataljoona 33:n ohjelma oli tavanomaista. Jotkut miehistä pääsivät pitkästä aikaa käymään Karhumäessä, kun kaupungista haettiin roppakaupalla tiiliä rakennustyömaalle. Viestikurssit siirtelivät viestimiehiä paikasta toiseen.  Puhelinpuolen viestikurssi loppui 18.9.



Huhupuheet rauhasta jatkuivat sitkeästi miesten keskuudessa, minkä ymmärtää jo yli kaksi vuotta kestäneen sodan jälkeen. Sotilaissa havaittiin myös alttiutta propagandan kuulemiseen, ja venäläiset hyödynsivätkin rauhanhuhuja omassa ohjelmassaan. Etenkin vanhemmat miehet olivat taipuvaisia kuuntelemaan ja uskomaan puheita rauhasta, mutta nämä olivat VP 33:n vastaavan komentajan Armo Karkauksen (komentaja majuri Järvinen oli lomalla) mukaan yksittäisiä tapauksia.

Sadonkorjuuajan onnistunut päättyminen rauhoitti mielialaa maanviljelijöiden keskuudessa. Huoltotilannekin antoi syytä tyytyväisyyteen, mutta tupakkamiehet manasivat pillitupakkaa, jota annostupakat pääasiassa olivat.



1./VP 33 sai tallinsa valmiiksi 10.9., ja hevoset saatiin samaksi yöksi sisälle. Komppanian toimistoon saatiin uusi muuri. Lietolaiskomppanian piti nostaa 13.9. tervaskantoja 200 kappaletta tervatehtaalle. Seuraavana päivänä valmistettiin kymmenen metriä päreitä. Karhumäestä ajettiin lisää tiiliä rakennustöihin 1 600 kappaletta. Näitä ajamaan lähetettiin korpraali Mäkelä ja sotamies Salo. Upseerien, aliupseerien ja miehistön jäsenten välinen lentopallokisa pidettiin 19.9., ja kaikki joukkueet onnistuivat voittamaan toisensa ristiin.




Komppania aloitti perunannoston 16.9., mikä tiesi mukavaa lisää leiväntäytteiseen ruokapöytään. Yksi aliupseeri ja kaksi miestä lähtivät  21.9.Vitsakylään komennukseen perunannostoon. Nostot saatiin loppuun 22.9., mikä tapahtuma on kuitattu sotapäiväkirjassa kommentilla "Perunat tulivat ylös". 

Viestipataljoona 33:n esikunnassa palveleva kansakoulunopettaja, vääpeli Martti Immala ylennettiin vänrikiksi 20.9.1943. Hän oli toiminut pataljoonan esikuntavääpelinä sodan alusta alkaen ja 10.7.1942 alkaen adjutanttina.