Mielialaraportti
1.
Divisioonan
valistusupseerille annettiin ajanjaksoa 22.12.1942–7.1.1943
käsittelevässä raportissa käsitys erittäin hyvästä mielialasta
Viestipataljoona 33:ssa.
Vapaa-ajalla miehet harrastivat lähinnä puhdetöitä ja opiskelua. Tätä
raportin kertomusta tukee se, että Nappi-keskuksen 14 lietolaisesta jo
puolet oli 15.1. päivätyn kirjeen mukaan ryhtynyt opiskelemaan
kirjeopistossa. Lumitilanne salli hiihtämisen, mutta kunnollisia suksia
ei riittänyt kaikille.
Juhlakausi oli antanut runsaasti mahdollisuuksia virkistyä, ja
lomatilannekin oli tyydyttävä. Turun seutulaiset tosin toivoivat
junayhteyden välillä Turku–Helsinki järjestettävän niin, että
lomalaiset ehtisivät Turusta lähtiessään samana päivänä Helsingistä
Äänislinnaan lähtevään junaan.
Mielialaa kohensi raportin mukaan myös se, ettei maanviljelijöillä
ollut vuodenajasta johtuen kotitöihin liittyviä huolia. Nämä huolet
olivat yleinen ilmiö keväisin ja syksyisin. Moitteita sen sijaan
annettiin siviilissä ja Puolustusvoimissa saatavan tupakan suhteista.
Raportissa moite tyrmättiin toteamalla, että armeijassa jaetaan
pääasiassa pöllitupakkaa, jota siviilissä jaettavan pillitupakan määrä
ei lainkaan vastaa.
Puhdetyönä
alumiinista tehty puukontuppi, ns. "lohenpyrstöä".
Kuva: Nautelankosken museo.
Jalkaväkirykmentti
35:n keskuudessa järjestettiin viihdytystilaisuuksia
kanttiinikorsuissa. I pataljoonan orkesteri oli erityisen suosittu, ja
se esiintyi kahdesti päivässä. Pastorit pitivät etulinjassa monia
korsukeskusteluita. Valaistusolojen parannuttua kirjastojen käyttö
parantui. Lukemista olikin toivottu lisää useilta eri tahoilta: "Hyvää
kirjallisuutta toivotaan jatkuvasti lisää".
OsKu vihollispartion takaa-ajossa
Päämajan
kaukopartioista,
Erillinen pataljoona 4:n toisesta komppaniasta (2/ErP 4) eli Osasto
Kuismasesta hälytettiin 12.1. kuuden miehen osasto avuksi etsimään
Äänislinnan rautatien räjäyttänyttä vihollispartiota. Noin kymmenen
kilometrin päässä räjäytyskohdasta partio löysi metsäkämpän, jonka
edessä oli yllätetty ja surmattu sotapoliisipartio. Kaukopartiolaiset
jatkoivat jälkien seuraamista. 35 kilometrin hiihdon jälkeen he
tapasivat Laguksen miesten osaston, joka oli pysähtynyt sen johtajan
hiihdettyä miinaan.
Vihollisen takaa-ajo jatkui ladun vieressä hiihtäen. Yö 12.–13.1
levättiin, mutta takaa-ajo jatkui aamuhämärissä. Vuohtjärven jäältä
partio löysi suksilla tampatun kiitoradan tapaisen ja sen läheltä
hylätyn leirin. Leirissä yksi kaukopartiolaisista, sotamies Arvo
Savolainen, horjahti tuloladultaan ja laukaisi latumiinan.
Räjähdys
murskasi ensimmäistä partiomatkaansa tekevän Savolaisen säären.
Paikalle samaan aikaan saapuneet Laguksen jääkärit jatkoivat
takaa-ajoa. Kaukopartio-osasto palasi takaisin haavoittuneen kanssa.
Jääkärit onnistuivat pysymään vihollisen kintereillä, ja avuksi
tulleiden joukkojen avulla vihollispartio onnistuttiin tuhoamaan
kokonaan.
Voimailumestaruuskilpailut: paini
Maaselän
kannaksen
voimailukisoihin 12.-15.1. osallistui yllättävän suuri määrä
ottelijoita, joten otteluja oli siirrettävä aikaisemmin aiotusta.
Yksiköitä ohjeistettiin tilaamaan uudet pääsyliput 10.1. mennessä.
Liput oli lunastettava seuraavana päivänä. Kahtena ensimmäisenä päivänä
pidettiin painikilpailut: päiväpainia oli kello 12 ja
iltapainia
kello 19. Ottelijat ilmoittautuivat punnittaviksi korpraali Leinolle
Teatteritalolla.
Pääasiassa varsinaissuomalaisista muodostetun 1. Divisioonan riveistä
osallistui 36 painijaa. JR 35:stä painijoita oli 12, JR
56:sta 5,
JR 101:stä 8, Kenttätykistörykmentti 5:stä 4 miestä ja
Eläinlääkintäkomppania 22:sta 2. Muista yksiköistä, pääasiassa
tykistöstä, osallistui 5 miestä.
1. Divisioonan, joukkuenimellä ”Auran pojat” osallistuneista kaksi
pääsi mitalisijoille. Divisioonan esikuntakomppaniasta kersantti Leppäkoski voitti
kultaa yli 79-kiloisten sarjassa. Korpraali Nummela
KTR 5:stä sai pronssia alle 72-kiloisten sarjassa.
Ukaasi historiankirjoituksesta
1.
Divisioonan
historiakirjaa varten alettiin kerätä 14.1. kirjoituksia.
Viestipataljoona 33:ssa vähäinen osallistuminen sai komentaja Järvisen
määräämään, että jokaisen oli kirjoitettava yksi kaksipuolinen
”makulatuuri” eli konekirjoitussivullinen seuraavaan päivään mennessä
perustamis- keskityskuljetus-, taistelu- tai lepovaiheesta. Muussa
tapauksessa kirjoitusta uupuvan lomaa siirrettiin kunnes teksti olisi
valmis. Seuraavaksi päiväksi kertyikin keskuskomppanialta 108
kirjoitusta historioita lähetettäväksi.
Julkaistu osittain
Turun
Tienoossa 10.1.2013. Osa "Lietolaisten sotatie 70 vuotta
sitten 14.–27.1.1943"
<<
Edelliset kaksi viikkoa
Seuraavat
kaksi viikkoa >>