Asemasota 1943 8.4.–21.4.1943

Vierailijat viestipataljoonalaisten parissa

Liedosta lähti lauantaina 8.4. viiden hengen kotiseutulähetystö vierailulle Karhumäkeen tuomaan terveisensä lietolaisille sotilaille. Lähetystöön kuuluivat Kalle Toivonen, Kustaa Murto, Konrad Sipilä, Hannes Hyssälä ja Kosti Uusitalo. Alkuperäiseen, maaliskuussa ehdotettuun rintamavierailijoiden ryhmään olisi pitänyt kuulua Matti Herranen ja Otto Lampola Uusitalon ja Sipilän sijasta. VP 33:n lietolaisia rintamavierailijat kävivät tervehtimässä 12.4. ja viipyivät rintamalla viikon. Paavo Lehto ja Väinö Koivuniemi tekivät kotiseutuvieraille kahdeksan pärekoria muistolahjaksi.




Seuraavan päivän aamuna lietolaiset pääsivät tutustumaan Karhumäen ympäristöön, muun muassa Pinduisten kylään. Illalla vietettiin viestipataljoonan ”seurahuoneella” eli seurakuntatalolla juhlaa. Myös muiden yksiköiden lietolaisia oli paikalla. Ohjelmaan kuului kuoro-, yksin- ja yhteislaulua sekä haitarinsoittoa. 1. Komppanian päällikkö Ilmari Sipilä piti vieraille puheen, johon Kustaa Murto vastasi komeasti omalla puheellaan. Murto mainitsi, että heidän kotirintamalietolaisten ajatukset ovat aina rintaman lietolaisten keskuudessa. Tämän jälkeen Kalle Toivonen piti vielä puheen. Kotiseutulähetystö majoittui yksiköiden luokse. Majapaikoissa kuulumisia ja juttuja vaihdettiin yömyöhään.

Terveiset naapureillekin

Karhumäen kohteisiin vieraat tutustuivat 14. päivänä, jolloin tutuiksi tulivat muun muassa tervapolttimo, Karhumäen hotelli, kirkko ja saha. 15. päivänä vierailijat siirtyivät Jalkaväkirykmentti 35:een, missä heitä opasti Unto Ryökäs. Vierailut jatkoivat edelleen Seesjärven rannalle II/JR 60:een sekä Stalinin kanavan lohkolle. Täällä Toivonen ja Murto pääsivät käymään aivan etulinjan poteroissa lumipukuihin sonnustautuneina.



Terveiset vietiin myös littoislaisista kootulle kranaatinheitinkomppanialle, jonka aseistusta päästiin kokeilemaan. Murto onnistui saamaan valmiiksi suunnatulla kranaatinheittimellä laukaisunuorasta kiskottuaan täysosuman vihollispesäkkeeseen. Vierailijat väittivät takaisin tulevan ammunnan kiivaudesta päätellen vihollisenkin huomanneen heidät. Lopuksi vierailijat pääsivät käymään JR 35:n kolonnassa sekä Elintarviketäydennyspaikalla (ETp.). Lähetystö lähti paluumatkalle 18.4.

Seuraaviksi vierailijoiksi odoteltiin kesäkuuksi kotiseutulähetystöä Piikkiöstä. Huhtikuussa JR 35 otti Liedon lisäksi vastaan vieraita myös Tarvasjoelta, Kiukaisilta, Pöytyältä, Oripäältä sekä Koski Tl:stä. Turusta terveisiä toi tuomiorovasti Ahtola, joka saarnasi pitkäperjantaina 23.4. Karhumäen kirkossa. Ahtola sai runsaasti kirkkoyleisöä, sillä lähes kaikki 1. divisioonan irtoavat yksiköt osallistuivat kirkonmenoihin.

Harvinainen kunnia piikkiöläisille

1. Divisioona sai saksalaisen Deutscher General beim Oberkommando der Finnischen Wehrmachtin ja Päämajan välillä käytyjen neuvottelujen tuloksena esittää ehdokkaansa rautaristin saajiksi. Jalkaväkirykmentti 35 sai jaettavaksi kahdeksan ristiä, neljä upseereille ja neljä aliupseereille sekä miehistön jäsenille. Viestipataljoona 33 taas sai ehdottaa yhtä upseeria ja yhtä aliupseeria/miehistön jäsentä ristin saajaksi.

Ehdokkaiksi viestimiehistä valittiin piikkiöläiset korpraali Lauri Lehtinen sekä luutnantti Leo Neuvo. Lehtisen perusteiksi mainitaan esityksessä ”Korpraali Lehtinen on ollut sotilaana viestipataljoonassa sodan alusta alkaen. Hän on osoittanut erityistä tunnollisuutta ja on aina ollut rauhallinen ja varma myös vaikeissa tilanteissa ja on vienyt loppuun asti kaikki hänelle annetut käskyt. Hän haavoittui Karhumäen valtaustaisteluissa.” (vapaa käännös saksasta). Lehtinen sai toisen luokan rautaristin elokuussa 1943.

Esityksen harvinaislaatuisuutta kuvaa se, että esitys kirjoitettiin kirjoituskoneella vapaudenristin esityslomakkeelle, josta sana VAPAUDENRISTIN pyyhittiin yli rivillä X:iä ja jonka päälle ”RAUTARISTIN”. Esitykseen tuli liittää lyhyt saksankielinen sanallinen selostus ansioista meneillään olevassa sodassa sekä luettelo aiemmista kunniamerkeistä.

Osana vuoden 1943 organisaatiomuutoksia 22. Talouskomppania jaettiin 15.4.1943 kahdeksi erilliseksi komppaniaksi: 22. elintarvikevarastokomppaniaksi sekä 22. vaatetuskomppaniaksi. Elintarvikevarastokomppania muodosti 1. Divisioonan elintarvikkeiden täydennyspaikat (ETp:t) 1 ja 2.