Asemasota 1943 18.11.–1.12.1943

Lietolaisia kotiseutuvierailijoita ja muita kuulumisia kotoa

Viestipataljoona 33:n komentaja majuri Järvinen lähetti 1. Divisioonan esikuntaan anomuksen kolmen kotiseutuvierailijan vastaanottamiseksi Liedosta. Koska lietolaisia palveli VP 33:n ja JR 35:n esikuntakomppanian ohella vain muutamia joissakin muissa Maaselän alueen yksiköissä, ehdotettiin näiden muissa yksiköissä palvelevien keräämistä yhteiseen tilaisuuteen, etteivät kotiseutuvierailijat joutuisi käymään jokaisessa yksikössä erikseen.

Liedon kuulumiset kiinnostivat rintamalla kovin, olihan kotona ollut sadonkorjuuaika. Sokerijuurikkaat oli saatu ajetuksi asemalle. Paavo Lehto oli palannut 23.11. lomaltaan. Hän kertoi Liedossa olleen sateista ja kuraista.

Läheisestä kylästä ajettiin 700 kappaletta tiiliä 1./VP 33:n rakennustöitä varten, ja Ahvenjärven sahalta noudettiin sahanpuruja. Toimistokorsun rakentaminen aloitettiin 23.11., ja puut korsuun kaadettiin kaksi päivää myöhemmin. Komppania rakensi uuden lavan yhteen pataljoonan esikunnan autoista. Aivan kuun lopulla saatiin tehtäväksi lumiaitojen rakentaminen. Pursi-keskuksen rakennus myrkytettiin sinihapolla yöllä 25.–26.11. syöpäläisten hävittämiseksi.





Iloisena uutisena miehille Liedon Pikkulottain kirjasto saatiin lainauskuntoon. Kirjaston merkitys miehille toistuu tästä lähin useasti komppanian mielialaraporteissa.

1. Divisioonan puhdetyökilpailussa palkittiin kaksi viestipataljoonalaista. Korpraali Laurila 1. Komppaniasta sai III sijan ja 400 markkaa Koruesineet ja leikkikalut -sarjaan rakentamastaan purjeveneestä. I palkintoa ei sarjassa jaettu, vaan II-sija jaettiin kahteen kertaan. Tarve-esineissä voiton vei parireki. Lietolaisia tai viestipataljoonalaisia ei sarjaan ilmeisesti osallistunut, ainakaan menestyksellisesti.

Taide-esineissä jaettiin ainoastaan I ja II palkinto sillä "muut tähän sarjaan lähetetyt esineet olivat tasoltaan niin heikkoja, ettei muita palkintoja voitu jakaa". I palkinnon sai 3./VP 33:ssa palveleva sotamies Olavi Grönholm vuolukivilippaastaan ja -veistoksestaan. Rahapalkkio oli suuruudeltaan 800 markkaa.

Puhdetyönäyttelyyn Turkuun lähetettiin pataljoonasta esineitä 11 eri mieheltä. Töistä suurin osa oli jo myyty tai esineen nouti valmistajan puoliso. Lietolainen alikersantti Vilho Posio (1./VP 33) oli valmistanut näyttelyyn sokeriastian, jonka Anja Posio nouti suoraan näyttelystä. Muita mainittavia esineitä olivat samassa komppaniassa palvelevan Viljo Mattilan kaksi pärekoria, joita varten oli varmasti saatu harjoitusta vuoden mittaan.

Eniten esineitä lähettivät "turkulaiskomppanian" (2./VP 33) viestimiehet: polkuauton, nappirasian ja kolme kauhaa. Helsinkiläinen Einari Timonen samasta komppaniasta oli valmistanut viulun.

Kisoissakin menestyneen Olavi Grönholmin kolme maalausta oli myynnissä näyttelyssä: Varhaiskevätmaisema, Talvimaisema sekä Karhumäen valtaus.

JR 35 mielialaraportin mukaan rykmentinjokaisesta yksiköstä saatiin näyttelyyn esineitä. Yhteensä esineitä oli lähetetty 38 kappaletta. Puhdetöiden tekemisen todettiin myös kohentaneen sotilaiden mielialaa.



Virallisella puhdetyörintamalla Lotta Svärd vahvistettiin taas kerran ainoaksi oikeaksi väyläksi myydä puhdetöitä. Yksittäisellä puhdetyötekijällä oli oikeus viedä tai lähettää valmistamansa esineet kotiseudulle, mutta suoranainen kauppa piti keskittää puhdetyökeskuksiin. Esineitä sai myydä omassa yksikössä palvelevalle käytettäväksi tai ilman välityspalkkiota toiselle välitettäväksi.

Yksityiset henkilöt yrittivät kuitenkin edelleen myydä esineitä korkein hinnoin. Kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen antoi tästä syystä 28.11. puhdetyöesineiden kauppaa koskien jyrkän kiellon yksityismyynnistä, joka tapahtuisi "ansiotarkoituksessa eli välityspalkkioin". Samoin puhdetöiden valmistajia kiellettiin kuljeskelemasta oman yksikön ulkopuolella kaupittelemassa tekeleitään muuanne kuin puhdetyökeskuksiin.

VP 33:n "masit" saivat helpon tehtävän kouluttaessaan "vuosimallin 1924" täydennyserää varusmiehiä. Heille pidettiin kurssia kurssitettu kolmen kilometrin päässä Saravaarasta ja muusta pataljoonasta, ja kurssi kesti muutaman viikon ajan.

Monet komppanian miehistä komennettiin sähkötyskokeisiin, ja useat suorittivat uusia sähkötysluokkia (luokka määräytyy sen mukaan, miten monta sähkötysmerkkiä viestimies pystyy lähettämään ja vastaanottamaan). Viestimiehiä riepoteltiin moneen suuntaan muutenkin, kun sotamiehet M. Virta ja H. Kuusisto siirrettiin Itä-Karjalan rautatiehallinnon palvelukseen.

Viestikurseille komennettiin lisää kouluttajia 28.11. Vastikään valioluokan  sähköttäjän tutkinnon suorittanut korpraali Taskinen komennettiin yhdeksi kouluttajaksi.

Valistusupseerit tiedustelivat marraskuun lopulla muun muassa Werner Söderström Osakeyhtiöltä sekä Otavalta mahdollisuutta tilata kirjoja suoraan kustantajalta. Näin kirjoja tilaavat osastot saisivat suoraan kirjakaupoille annettavan alennuksen. Mikäli pyyntöön suostuttaisiin, toivottiin kustantajalta mahdollisimman pian hinnastoa alennushintoineen sekä lähetyksiä koskevine tietoineen. Kustannusosakeyhtiö Otava suostuikin antamaan Puolustusvoimille tilatuista kirjoista 33% alennuksen.

Puolustusvoimain Viihdytystoimiston Hankintaosastolta oli mahdollista tilata 29.11. mennessä erilaisia joulukoristeita. Tarjolla oli muun muassa hopealangasta valmistettu joulukuusen latvatähti, kiilteellä päällystetystä pahvista valmistettuja tähtiä kolmea eri kokoa sekä monenlaisia ja -kokoisia joulukelloja. Kuusen koristeeksi saattoi myös tilata lippusarjan ja joulupöytään joululiinoja. Mielenkiintoisena artikkelina tarjolla oli myös jouluakkoja, suurta ja pientä kokoa.

Luutnantti Jaakko Säteri toimi 1./VP 33:n päällikkönä varsinaisen päällikön kapteeni Ilmari Sipilän ollessa komennettuna kuormastokomppaniaan. Säteri toimi jo pataljoonan urheilu-upseerina, mutta häntä ei voitu ilmoittaa päällikkötehtäviensä vuoksi valistusupseerien koulutuspäiville Karhumäkeen 7.–11.12. Hänen sijastaan koulutuspäiville ilmoitettiin luutnantti Pekka Pajanto, radiojoukkueen johtaja. Säterin kuitenkin toivottiin voivan jatkaa liikuntakasvatusupseerina, sillä hänellä katsottiin olevan tehtävään erinomaiset taipumukset ja edellytykset.

Valistusupseeripäivien ilmoituksen yhteydessä kiellettiin valistusupseerin vaihtaminen yksikössä ilman ylemmän portaan suostumusta. Pitkään valistustehtäviä hoitaneet upseerit katsottiin erikoisten ja monipuolisten tehtäviensä vuoksi jo korvaamattomiksi, eikä heille annettua koulutusta haluttu heittää hukkaan.

Jalkaväkirykmentti 35:n miesten keskuudessa levisi suurta kiukkua, kun suosittujen Karhumäen Poikien esiintyminen 25.11. peruttiin valistusupseereille asiasta kertomatta. Yleisöä oli paikan päällä koolla jo 250 miestä, joten murina tilaisuuteen saapuneiden keskuudessa oli selvästi kuultavissa.

Hiljainen syksy vähensi viihdytyskiertueita, ja hajanainen majoitus sekä tilojen puute vähensivät virallista valistustoimintaa. Käytössä oli ainoastaan yksi parakki 2./VP 33:lta. Omaehtoinen opiskelu kirjeopiston välityksellä tai  muuten sekä kaikenlainen askartelu täyttivät vapaa-ajan. Oppikoululaisten asioiden järjestämisestä oli juuri saatu ehdotus kouluhallitukselta. Pataljoonan kirjasto oli jo puhkiluettuna menettänyt merkityksensä.



Pihkankeruu päättyi marraskuun lopulla talven tehtyä sen mahdottomaksi. Siihen mennessä kerätty pihka tuli toimittaa keruupaikalle ETp:hen. Uusi keräys suunniteltiin aloitettavaksi seuraavan vuoden helmi-maaliskuun vaihteessa.