Asemasota 1943 16.12.–31.12.1943

Viestipataljoona 33:n 1. komppaniassa palveleva kersantti Oiva Ryökäs joutui viettämään joulun 1943 rintamalla. Vuotta aiemmin hän oli ollut joululomalla kotona. Tänä vuonna hänen veljensä Unto Ryökäs JR 35:n esikuntakomppaniasta oli puolestaan lähtenyt joululomalle. Oiva tosin oli päässyt käymään Liedossa joulukuun alkupuolella, mutta mahdollisuutta päästä täksikin jouluksi kotiin oli arvailtu rintamalla jo hyvin varhain.

Kirjeiden kirjoittamisen lisäksi oli muitakin tapoja saada yhteys omaisiin. Viestimiehillä oli myös mahdollisuus soittaa jouluterveiset kotiin. Yksityispuheluiden soittaminen sallittiin jouluaattona kello 12 jälkeen ja puheluita välitettiin 27.12. kello yhdeksään asti. Puhelut oli tilattava edellisenä päivänä kello 17 mennessä.

Joulupäivänä Oiva kirjoitti kirjeen kotiinsa äidilleen Lietoon Rähälään: ”Useissa joulupuheissa ja kirjoituksissa on mainittu kuinka täältä rintamalta päin ajatukset juuri jouluna keskittyvät sinne kotiin ja päinvastoin sieltä tänne. Tuossa puheessa on varmasti perää. Mutta kuitenkin on tämä joulu mennyt täällä erittäin hyvin ja varmasti monipuolisemmin ohjelmin kuin siellä kotona.”

Joulun edellä oli myös askarreltu joululahjaksi koriste- ja taide-esineitä. Pärekoreja ja muita tarve-esineitä valmistettiin kuitenkin edelleen ahkerasti.




Joulua oli saatu viettää suhteellisen mukavissa oloissa. Miehet olivat majoittuneet uusiin, hirsistä rakennettuihin tilaviin kämppiin jotka oli juuri myrkytetty rikillä luteiden hävittämiseksi. Aatonaattona kämpässä oli pesty lattiakin ja tehty uudet sängyt. Jalkaväkirykmenteissä 35 ja 56 palveleville radisteille oli toimitettu jouluaattoaamuna erikseen näiden paketit.

Viestipataljoonan komentaja, majuri Armo Karkaus oli antanut 21. joulukuuta kiellon väkijuomien nauttimisesta 24.–25.12 ”koska joulunpyhiä vietetään kristikunnan yhteisenä, suurena juhlana, ei niitten viettämisen yhteydessä ole soveliasta minkäänlainen riehakas ilonpito”. Samassa yhteydessä hän määräsi, että jokaisessa komppaniassa oli järjestettävä yhteinen tilaisuus ohjelmineen niissä puitteissa, kuin se oli mahdollista. Karkaus lupasi käydä henkilökohtaisesti jokaisessa yksikössä.

Kello 16 jouluaattona hän kävi tervehtimässä pääasiassa piikkiöläisistä koostuvaa 3. Komppaniaa, sitten ”turkulaista” 2. Komppaniaa ja lopulta Tapsi-kanttiinissa ”lietolaista” keskuskomppaniaa, joka juhli esikuntajoukkueen kanssa. Täältä Karkaus kävi vielä tervehtimässä puhelinkeskuksissa päivystäviä ja vartiotuvassa palvelevia alaisiaan. Illalla kello 23.30 adjutantti ja esikunnan vääpeli veivät korvikkeet Ahvenjärven siltavartiolle.

Piikkiöläiset olivat saaneet erityisiä jouluterveisiä kaukaa kotoa, sillä Piikkiöstä oli tullut joulukuussa kotiseutuvierailijoita rintamalle. Majuri Karkaus kiitti kirjeillä 21.12. Lempi Järvensivua, Piikkiön Asevelinaisten puheenjohtaja Maj-Lis Franckia, Piikkiön Maatalousnaisten puheenjohtaja Signe Elomaata ja Lotta-Svärdin Piikkiön paikallisosaston puheenjohtajaa Lempi Hannulaa lahjoista ja terveisistä. Karkaus kirjoitti jokaiselle oman, pitkän kirjeen erikseen.

Katkelma eräästä kirjeestä kertoo miesten syvästä kiitollisuudesta: ”Tietoisina siitä, miten paljon vaikeuksia ja puutteita erikoisesti tällaisena aikana on ollut voitettavana, ennenkuin tämä kaikki on käynyt mahdolliseksi, en voi olla lausumatta ihailuani Suomen Naisille, joiden neuvokkuudesta ja huolenpidosta niin usein olemme saaneet nauttia näissäkin oloissa.”

Ryökäs kertoi joulun vietosta kirjeessään: ”Aattoiltana kävimme tietysti saunassa ensin ja klo 7 alkoi läheisessä kanttiinitalossa joulujuhla kestäen pari tuntia. Sen jälkeen arposimme tuntemattoman sotilaan paketit joista arpa määräsi minullekin yhden vaikkei niitä tullutkaan kuin 3 kpl 25 miestä kohti. Tänä aamuna varhain läksimme 1,5 km päässä olevaan ”Metsäpirtin” suureen taloon joulujumalanpalvelukseen joka alkoi 6:lta.”. Kirkkoupseeriksi oli määrätty kapteeni V. Kujanpää Viestipataljoonan esikunnasta, jolle luutnantti Jääri ilmoitti osaston. Mukaan kirkkoon määrättiin otettavaksi kenttävirsikirjat ja vihkonen ”Jouluvirsiä ja -lauluja”.

Majuri Karkaus antoi miehilleen jouluaattona seuraavan hyvän joulun toivotuksen:

”Sota ja joulu eivät oikeastaan sovi yhteen, koska edellinen repii ja raastaa ja jälkimmäinen julistaa rauhan ja hyvyyden sanaa. Tästä huolimatta me vietämme jo tämänkin sodan aikana kolmatta joulua noiden erilaisten tunnusmerkkien vallitessa. Itse tiedämme parhaiten, mutta sen tunnustaa koko sivistynyt maailma, että me emme ole sodassa repiäksemme ja raastaaksemme, vaan suojellaksemme kotejamme ja kaikkea sitä, joka meille on kalleinta maan päällä, taataksemme tänäkin iltana joulurauhan kodeissamme, luodaksemme vastaisuudessa pysyvän rauhan. Me emme ole täällä nykyhetkeä, vaan ennen kaikkea tulevaisuutta varten. Me taistelemme tänäkin rauhan ja kodin juhlana vain sen takia, että emme halua sortua orjina Siperian suunnattomissa pakkotyöleireissä, vaan haluamme elää vapaina, itsenäisinä kansalaisina. Koska taistelullamme on sama perimmäinen tarkoitus kuin kristikunnan suurimmalla juhlalla – joululla – niin voimme puhtain sydämin joulun suureen sanomaan yhtyen viettää tätä juhlaa. Edellä esitetyin ajatuksin toivotan kaikille 5990:n upseereille, aliupseereille ja miehille hyvää joulua.”

"Vietämme nyt kolmatta joulua rintamalla. Meidän jokaisen ajatukset siirtyvät tänä kristikunnan suurimpana juhlana kotiin rakkaitten omaistemme luo. Tiedämme, että velvollisuutemme on tänäkin jouluna seisoa vartiopaikoillamme turvaamassa kotiemme ja omaistemme joulurauhaa. Toivotan kaikille upseereille, aliupseereille, miehille, lotille ja muille alaisilleni rauhallista joulua. Erikoisesti kohdistan sanani niille, jotka jouluyönä seisovat etulinjan vartiopaikoilla.

Kuluvan vuoden pian päättyessä kiitän samalla jokaista divisioonassani palvelevaa hyvin suoritetusta työstä ja toivotan parhainta onnea alkavalle uudelle vuodelle."