Henkiset harrasteet jäivät elokuun lopulla urheilun varjoon. Etenkin urheilukilpailuja oli järjestetty useita. Saravaaran
korvissa riittikin liikettä, kun 1. Divisioona järjesti 31.8. kahdessa
sarjassa suunnistusmestaruuskilpailut. Toinen sarja oli tarkoitettu
upseereille, toinen aliupseereille ja miehistölle. Suunnistettavan
reitin pituus oli 10–12 kilometriä, ja matkan varrella oli kolme
tarkastusasemaa.
Jokainen rykmentti asetti kisaan enintään 14
edustajaa. Kisa oli siis sekä mieskohtainen että rykmenttien välinen.
Kisan jälkeen huomioitiin jokaisesta rykmentistä paras upseeri, kaksi
parasta aliupseeria ja neljä miehistön jäsentä. Erilliset yksiköt,
kuten Viestipataljoona, osallistuivat omalla "kilpailurykmentillään".
Suunnistajat
toivat kompassin mukanaan yksiköstä. Kartta annettiin 10 minuuttia
ennen taipaleelle lähtöä. Muina varusteina oli sotilaspuku ilman
kantamuksia. Jalkineina oli monot, maihinnousukengät tai saappaat.
Aseistuksena upseereilla oli pistooli, miehillä kivääri.
Upseerisarjassa JR 56 otti kolmoisvoiton, ja voitti joukkuekilpailunkin.. Neljäntenä oli Viestipataljoona 33:n luutnantti Jaakko Säteri. Aliupseeri- ja miehistösarjassa pronssia sai VP 33:n sotamies Merikoski ja 11. sijalle pääsi lietolainen alikersantti Osmo Herranen.
Katkelmia esikuntakomppanialaisen kirjeestä
"Pöydällä
palaa karbidilamppu, kamiinassa on tuli, radiosta tulee piristävää
musiikkia, olo tuntuu taas koko mukavalle. Vatsa on taas täynnä lättyjä
ja korviketta, pojat taas pitkästä aikaa innostuivat niitä paistamaan". JR 35:n esikuntakomppanian vääpelin ylikersantti Unto Ryökkään
mukaan 26.8. oli siis pahviteltassa mukava tunnelma. Telttaan oli
tuolloin viimeinkin saatu sähkövalotkin, toinen keskelle telttaa ja
toinen kirjoituspöydän äärelle. Tuona päivänä ne tosin toimivat vain
hetken, mutta seuraavaksi päiväksi luvattiin valaistusta pidemmäksi
aikaa.
Palvelus ja vastuu pitivät mielen loitolla sodan kulusta, mutta silti arveluja saattoi esittää ja kysyä: "Radiosta
tulee juuri uutiset, ei kummempia, sekaist se on vaan meininki, saa
sitten nähdä, miten sitten lopulta käy. Täällä ei kovinkaan tarkasti
tule uutisia seurattua, eikä niinkään pohdittua maailman tapahtumia.
Mutta siellä siviilissä varmasti niistä puhutaan ja erittäinkin
huhuillaan paljon? Entäpä koska siellä huhut kertovat sodan loppuvan?"
1½ viikkoa myöhemmin kuulumiset olivat entiset. "--sotilaan
elämä on siksi yksitoikkoista, ettei siitä tahdo toisille paljoa
kertomista olla ja kun näin kirjeellä ei voi vielä kaikkea kertoa."
Syksy saa
Syksyn
uumoiltiin tuovan ratkaisun sotaan, ainakin miesten kesken käydyissä
keskusteluissa. Suomen mahdollisuuksiin selviytyä sodasta uskottiin JR
35:n keskuudessa. VP 33:n henkilöstöstä ainakin osa suhtautui elokuun
loppupuolen mielialaraportin mukaan rauhanhuhuihin hyvin myönteisesti.
Saksalaisten vetäytyminen länteen ja liittoutuneiden keskinäiset
neuvottelut pysyivät keskusteluissa. Liittoutuneiden propagandaakin oli
paikka paikoin kuunneltu, mikä oli "muodostanut mielensuuntaa ellei
epäluuloiseksi ja horjuvaksi, niin ainakin perusteettoman
kriitilliseksi".
Oman
rintamaosuuden rauhallisuus piti mielet levollisena, mutta
tiedostettiin ettei näin voinut jatkua. Tästä syystä kiirehdittyjä
linnoittamistöitä ei tarvinnut perustella, ja palvelustehtävistä
suoriuduttiin reippaasti ja huolellisesti. Syyskuun alussakin oli levon
ja työn suhde pataljoonan vastaavien upseerien mukaan oikein hyvä.
Maatalouslomien
suhteen riitti aina jollakulla valittamista epäoikeudenmukaisesta
kohtelusta, vaikka lomajärjestelyissä yritettiin olla mahdollisimman
tasapuolisia. Vapaiden järjestäminen katsottiin tärkeimmäksi
mielialojen muokkaajaksi. Etenkin pienvlijelijöiden vaikeudet
tunnustettiin. Yleinen mielipide VP 33:ssa, jonka miehet olivat pääosin
maaseudulta, oli sen kannalla että prosenttilomat oli pidettävä
erillään maatalouslomista.
Etenkin syyskuun alussa
sadonkorjuutyöt ja niiden vaatimat lomat aiheuttivat mielialojen
heilahduksia, vaikka ymmärrettiinkin ettei kaikkia kotirintamalla
heinätöissä tarvittavia voitu päästää sotanäyttämöltä lomalle. Elokuun
lomat menivät monen mielestä huonon sään vuoksi hukkaan. Sadon
suuruuteen sen sijaan oltiin tyytyväisiä, vaikka säät heikensivätkin
sen laatua ja polttoainepula vaikeutti puintia ja kyntöä joillakin
paikkakunnilla.
Samoin naineiden ja naimattomien eripituiset
lomaoikeudet aiheuttivat edelleen närää. Ratkaisuksi VP 33:ssa
ehdotettiin samanpituisia väliaikoja lomien välillä molemmille, mutta
perheellisten loman pituudeksi 12 päivää ja muille 8 päivää.
Puhdetyörintamalta ja muuta ajanvietettä
Yksiköiltä
tiedusteltiin syyskuun alussa osaavia puuseppiä ja puhdetöistään
palkintoja saaneita. Kyselyllä etsittiin ilmeisesti osaajia
valmentamaan puhdetyöharrastajia, sillä tarkoituksena ei ollut siirtää
miehiä toisiin tehtäviin. Osaajia löytyi VP 33:sta kolme: sotamiehet
Vilho Virta ja
Frans Lehtonen olivat puuseppiä, sotamies
Olavi Grönholm puolestaan puunleikkaaja.
Puhdetyöharrastukset alkoivat pataljoonassa elpyä sitä mukaa kun illat
pimenivät ja sähkövalot saatiin toimimaan. Sopiviksi puhdetöiksi
kaavailtiin puuastioita, kunhan työvälineet ja raaka-aineet
järjestyisivät.
Muuna valistustoimintana käytiin kuulemassa
Lea Poltin
lauluesitystä Saravaarassa. Lukuiloa tarjosivat Propaganda-Aseveljet
Ry:n lahjoittama kirjasto sekä 3./VP 33:n oma kirjasto. Henkilöstö oli
saanut kilpailusta palkintoina kotimaista kirjallisuutta ja
käännöskirjallisuutta. Innokkaita lukijoita kyllä riitti.
Korttia pelaamassa eli "mönkkäämässä". Kuva: Nautelankosken museo
Korttipelejä pelattiin, radioita riitti ja pihkaakin oli kerätty ja luovutettu elokuussa 90 kg.
<< Edelliset kaksi viikkoa
Seuraavat kaksi viikkoa >>