Sota – veteraanien muistista museon muistiin

Lomavaikeuksia

Viestipataljoona 33:n komppanioissa, etenkin 1. eli ”lietolaiskomppaniassa” oli mieliala laskenut jyrkästi huhtikuun lopulla. Syynä tähän oli se, että maanviljelyslomat alettiin laskea ns. prosenttilomiin kuuluviksi. Oiva Ryökkään mukaan tämä oli ”Päivän puheenaihe ja sadatteluaihe”. Pataljoonan miehistöstä sai siis samanaikaisesti lomailla 10 % eli 36 miestä. Koska maatalouslomille oli lomautettu jo 20 henkilöä, olisi varaa laskea enää 16 miestä maataloustöihin. JR 35:ssäkin loppuvuoden lomien epääminen työlomalaisilta ärsytti.

1./ VP 33 ja 3./ VP 33 koostuivat lähes 60 % maatalousväestä. Monet sotilaat olivat siirtäneet lomansa toukokuulle voidakseen osallistua kotirintamalla toukotöihin. VP 33:n valistusupseeri, vääpeli Immala ja pataljoonan komentaja majuri Järvinen toivoivat raportissaan lomatilanteeseen pikaista parannusta. Järvinen tasoittikin tilannetta päästämällä 1. komppaniasta vielä kuusi miestä lomille.

Onnellisiin maatalouslomille päässeisiin viestimiehiin lukeutuivat muun muassa 22.4. yöjunalla lähteneiden joukossa Toivo Veijola, Hannes Tuomola, Unto Uusitalo ja Tauno Peltola. Myös JR 35:n esikuntakomppaniasta pääsi 23.4. moni lietolainen maatalouslomille, muun muassa Voitto Sariola, Unto Ryökäs ja Niilo Rihko.

Pääsiäisen jälkeen pääsivät lomille 1./VP 33:sta Napista Paavo Lehto, Väinö Koivuniemi ja Arvo Virta.

kyltti

Kaksi sotilasta seisoo Karhumäen - Poventsan tienviitan alla Lumpusissa eli Lumbusissa, joitakin kilometrejä Karhumäestä itään. Kuva: Nautelankosken museon arkisto.

Juoksuhautaelämää

Elämää etulinjassa hankaloittivat kevään sulamisvedet, jotka tulvivat vuotaviin korsuihin ja juoksuhautoihin. Kumisaappaitakaan ei riittänyt kaikille taisteluhaudoissa kahlaamista varten. Kelirikko esti myös sotilaiden osallistumisen ajanvietetilaisuuksiin: pariin kilpailuun ja teatteriesitykseen päästiin kulkemaan kuorma-autoilla. Etulinjassa hupina olivat lähinnä kanttiineissa järjestetyt tilaisuudet, sen sijaan taaempana reservissä olevilla pataljoonilla tilanne oli heikompi. JR 35 valistusupseerin raportti mainitsee shakki- ja tammipelein suosion.

Napin edessä.

Kevät on saapunut Karhumäkeenkin, ja Nappi-keskuksen pojat ovat ottamassa parturoituina aurinkoa pääsisäänkäynnin edessä.

Pitkäperjantaihin 23.4. kuului jumalanpalvelus kirkossa, kuten myös toiseen pääsiäispäivään. Ensimmäisenä pääsiäispäivänä taas Karhumäkeen jääneet VP 33:n miehet saivat korviketta ”Karhunpoika” ja ”Tapsi” -kanttiineissa. Juhlintaa oli vastapuolellakin, sillä JR 56:n sotapäiväkirja mainitsee 25.4. ”Illalla ryssät todennäköisesti humalassa.”.

Kuuntelukomppanian saalis

JR 35:n maakuunteluasema salakuunteli 29.4. alla olevan venäläisten puhelinkeskustelun. Niin varsinaisilla puhujilla kuin salakuulijoilla oli vaikeuksia saada selville, mikä keskus puhuu milloinkin: Grsa, Flag, Oha, Coha, Ptsela vai Cha. Flag oli Pirunsaaren äärellä venäläisten tärkeä tujenjohtopaikka. Raportin kaapatuista keskusteluista välitti JR 35:n tiedustelu-upseerin sijainen luutnantti Ahvo Yli-Lonttinen.

Kello 00:35

- Kuka kuulee?
- Kuulee, mitä asiaa?
- Puhukaa nyt koko aika maahan yhdistettynä - täällä ovat taas tapsit poikki.
- Miksi Flag ei vastaa? - Jätetään toistaiseksi taas.
- Mitä pirua te sekoitatte minua, jos kerran minä annoin käskyn- niin noudattakaa sitä

Kello 00:48

- Flag - onko Oha?
- ---kuulee, kuten siellä?
- kuulee, täällä kuka kysyy?
- Täällä Coha
- kuulee, mutta usein katkoo

Kello 02:30

- Täällä Cha, - ilmoittakaa ?:lle. Se ei kuule minua täältä, että eivät mene sinne taas, minä olen havainnut täällä suomalaisia, ei se onnistu, vaikka menisivätkin.
- Täällä Cha, kuka kuulee
- Kuulee
- (Oxa) Flag ei vastaa taas, siellä on jotain
- Kuuleeko Coha, oletteko taas unessa kaikki.

Kello 03:20
- Niin, juuri korjattiin johdot yhdistäkää maajohto myös, niin kuuluu paremmin.
- Täällä Cha, kuinka kuuluu.

Tunnin kuluttua viimeisestä tehtiin koesoitto venäläisten linjoilla.

Viestipataljoona 33:ssa palveli useita muolaalaisia maakuuntelutehtävissä. Nämä olivat Kyyrölästä, joka oli venäjänkielinen kylä Karjalan kannaksella.

Jalkaväkirykmentti 35 ja tarkka-ampujia molemmin puolin

Jalkaväkirykmentti 35 oli kerännyt useiden kuukausien ajan kokemuksia tarkka-ammuntatoiminnasta ja jätti 8.5. raporttinsa huhtikuun ammuntojen tuloksista. Omat joukot olivat saaneet uusia kiikarikiväärejä, mikä innoitti uutteraan toimintaan.

Rykmentin tarkka-ampujat käyttivät parhaimpina kyttäyspaikkoinaan ennen kaikkea asemia, joihin oli tehty hiekkasäkeillä hyvä etuvalli kyttäysreikineen. Samoin rikkiammutut omat asemat jotka voitiin yöllä naamioida tarkka-ammuntaan sopiviksi, olivat suosiossa. Myös pensasmaasto sopi kyttäysmaastoksi.

Venäläiset käyttivät vastaavanlaisia asemia hyväkseen. Erikoisuutena kaupungin lohkolla nämä hyödynsivät rakennusten taaempia huoneita, mistä tähtäsivät ampuen etumaisemman huoneen ikkunan läpi. Tällöin lähtölaukaus kuului suomalaisten puolelle heikosti. Venäläiset tekivät öisin lumesta kyttäyskuoppia, joihin tarkka-ampujan sijoittuivat odottaakseen päivän aikana kärsivällisesti sopivaa tilaisuutta. Puna-armeijalaiset myös vaihtoivat asemaansa usein.

JR 35:n lohkon paras kyttäyspaikka oli Aalto-tukikohdan pohjoisosassa oleva vanha venäläisten korsurakennelma. Sieltä saatiin tulokseksi kahdeksan kaadettua puna-armeijalaista. Tähdättävä kohde oli Stalinin kanavan viides sulku, jonka joen ylimenevä silta oli monelle puna-armeijalaiselle kohtalokas. Etäisyys tästä oli Aallon kyttäyspaikkaan 140 metriä. Erityisesti tarkkailtiin vihollisen työryhmiä ja vahtia vaihtavia vartioita. Aikavälillä 11.–30.4. Joukot olivat saaneet 64 osumaa, joista 50 varmoja kaatoja.

Suomalaisten tappiot jakaantuivat tasaisesti koko rykmentin lohkolle. Pahimpia paikkoja olivat Pirunsaari sekä tukikohdat Aalto ja Pamaus. Vihollinen pystyi tähystämään näihin kohteisiin hyvin. Tähystäjät ja vartionvaihdot olivat suosituimpia kohteita. Ammunta oli hyvin tarkkaa. Lyhyellä 200–400 metrin matkalla viholliset osuivat yleensä jo ensilaukauksella. Saaliiksi he saivat myös haarakaukoputkia ja taisteluhautaperiskooppeja. Kerran vihollinen onnistui osumaan panssarilevyn tähtäysaukosta täysosuman suomalaisen tähystäjän otsaan.

Suomalaisten tarkka-ampujat toimivat alueella kooltaan 1 + 4 ryhmänä. Ryhmällä oli yksi tai kaksi kiikarikivääriä käytössään. Ryhmänjohtaja johti ammuntaa välineinään kiikari ja periskooppi. Tarvittaessa hän pystyi myös yhteistoimintaan kranaatinheittimistön ja tykistön tulenjohtajien kanssa.

Venäläisten tarkka-ampujat toimivat vastaavasti yleensä yksinään. Toisinaan havaittiin kolmenkin ampujan ryhmiä, jolloin yksi on ilmeisesti ollut tähystäjä.

Omien tarkka-ampujien toiminnan parhaaksi ajankohdaksi havaittiin iltapäivä, kun aurinko valaisi suomalaisten asemia takaa. Vastaavasti venäläisten parasta aikaa oli aamupäivä, kun aurinko oli idässä näiden asemien takana. Lumituiskujen jälkeen vihollinen osasi odottaa taisteluhautoja lumesta puhdistavia suomalaisia.

Venäläiset olivat tulleet varovaisiksi ja nopeiksi liikkeissään. Kypärän käyttö oli näiden keskuudessa säännöllistä etumaastossa liikkuttaessa. Vastapuoli tosin osasi ampua takaisin, ja vieläpä houkutella suomalaisia nostamaan päänsä taisteluhaudasta sangen ovelin keinoin. Pirunsaaren kaakkoispuolella havaittiin 24.4.43 kaksi naista, jotka kaivoivat itselleen kuoppaa innokkaasti lumeen yläruumis melkein paljaana.

Vaaralliset juhlapäivät

Viestimiehet saivat siis viettää pääsiäisen rauhassa. Muualla Karhumäessä oli rauhatonta. Juoppoja oli runsaasti, ja 12 miestä oli saanut surmansa: edellisenä jouluna oli alkoholiin kuollut seitsemän miestä. Samoin ennen pääsiäistä Karhumäkeen pudotettiin asemasodan ensimmäinen pommi, joka surmasi yhden lotan ja haavoitti muutamia sotilaita.

Elämä etulinjassa oli käynyt JR 35:n lohkolla vaarallisemmaksi, sillä puna-armeijalaiset olivat yrittäneet hyökätä useaan otteeseen kahteen tukikohtaan. Etenkin III pataljoona oli saanut torjua useita hyökkäysyrityksiä, jolloin useita miehiä oli haavoittunut.

Huhuja venäläisten tuhoisasta iskusta pääsiäistä juhlivaan suomalaisten korsuun levisi Maaselän kannaksella. JR 56:n III pataljoonan sotapäiväkirjan mukaan isku tapahtui yöllä 26.4. Kasapanoksen heitettyään 10–15 miehinen partio tunkeutui korsuun, mutta ei tehnyt hiljaa liikkumatta makaaville suomalaisille mitään. Vartiossa olleelta, vaikeasti haavoittuneelta kipinämikolta sen sijaan vietiin puukko ja kello. Yksi korsun asukkaista, joka harhautui pökerryksissä ulos, otettiin vangiksi. Partio pääsi vankeineen omalle puolelle.

Osittain julkaistu Turun Tienoossa.

<< Edelliset kaksi viikkoa
Seuraavat kaksi viikkoa >>

Asemasota 1943 22.4.–5.5.1943