Asemasota 1943

Hiljainen vuosi 1943

Jatkosodan vuosi 1943 oli sodan rauhallisin, ilman suurempia sotilasoperaatioita Suomen rintamilla. Vuoden aikana menehtyi sotilaspalveluksessa 6 202 henkilöä. Näistä viisi oli lietolaisia.

Etulinjasta kotirintamalle puheenaiheena oli rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa sekä Saksan kohtalo. Etenkin saksalaisten perinpohjainen tappio Stalingradissa huolestutti suomalaisia. Vuoden lopulla keskusteltiin pitkään mahdollisuuksista rauhaan.

Maaselän kannaksella palvelevat lietolaiset kokivat vuoden aikana kaksi muuttoa: kesällä Karhumäeltä Saravaaran ympäristöön, linnoitustöihin 1. Divisioonan antaessa Poventsan lohkolla rintamavastuun 6. Divisioonalle. Vuoden lopulla 1. Divisioona siirtyi linnoitustöistä rintamavastuuseen Suurlahteen.

Saravaara osoittautui monille mieltä kirveleväksi paikaksi, sillä majoitusolot olivat alkeelliset. Aluksi miehet asettuivat asumaan pahvitelttoihin, sitten itse rakennettuihin taloihin. Vuoden lopulla rintamalle siirryttäessä päästiin huomattavasti mukavampiin majoitusoloihin, ja käyttöön saatiin erinomainen kanttiini.



Asemasodan pitkittyessä valistusupseerien merkitys korostui, ja näille järjestettiinkin useita koulutustilaisuuksia. Karhumäen Urheilutalolla pidettiin useita kursseja urheilu-upseereille. Huoli kansan yhtenäisyydestä oli ilmeinen, ja sotilaille haluttiin tehdä tiettäväksi monin luennoin ja muin keinoin, että sodasta selviytyminen oli mahdollista yhdistynein voimin.

Asemasotavuosi 1943 poikkesi edellisestä vuodesta valistustoiminnan paisumisella. Vuonna 1942 rintamaopiskelu 1. Divisioonassa mainitaan vain muutamassa asiakirjassa, mutta tänä vuotena rintamalle järjestettiin useita luennoitsijoita yliopistoista ja joukoista etsittiin jatkuvasti sopivia kurssienvetäjiä. Opiskelu kirjeopistoissa yleistyi, vaikka kaikki eivät harrastukseen ryhtyneetkään.

Vaikka mielialan parantamiseksi ja kurin ylläpitämiseksi järjestettiin luentoja, urheilua, pelejä, opiskelua ja mahdollisuuksia puhdetöihin, oli kaikkein tärkeitn asia seuraava loma. Moni lietolainen herkesi kiroilemaan toukokuussa 1943, kun Päämajan päätöksellä maatalouslomat luettiin kuuluvaksi prosenttilomaan, eli rivimiehelle kuuluvaan loma-aikaan vuodesta. Samoin pitkä kiista syntyi siitä, että perheelliset miehet saivat pidemmät lomat kuin poikamiehet. Etenkin maataloissa perheen poikien lomallepääsy oli kyntö- ja kylvötöiden onnistumisen kannalta olennaista.



Sodan köyhdyttämässä maassa jouduttiin keksimään uusia keinoja varojen ja raaka-aineiden säästämiseksi ja keräämiseksi. Rationalisointi ja säästäväisyys olivatkin usein oppituntien aiheina.

Erilaisia romunkeräyksiä, pihkankeräyksiä ja muita vastaavia järjestettiin usein teollisuuden materiaalipulan helpottamiseksi. Puhdetyökilpailuja järjestettiin useita, mutta metallien käyttö rautaa lukuun ottamatta kiellettiin. Puhdetöiden tekotahti heijastui hyvin divisioonan muuttoihin: ensin miehen kunnostivat itselleen asunnot tai rakensivat pahviteltat, ja päivänvalon salliessa miehet aloittivat pärekorien teon. Sähkövalojen sekä työkalujen järjestyessä ryhdyttiin yhä vaativampiin puhdetöihin. Kunakin kuukautena tehdyt esineryhmät luetellaan valistusupseerien raporteissa.