Asemasota 1943 - 11.–24.2.1943

Pärekoriverstas

Nappi-keskuksen lietolaiset ryhtyivät helmikuussa valmistamaan puhdetöinä pärekoreja urakalla. Viestipataljoonalaiset olivat selvittäneet halkomottiurakkansa, joten uuteen harrastukseen voitiin paneutua suurella hartaudella. Halkojen hakkaaminen oli raukaissut mukavasti jäseniä, ja ilmat olivat olleet aurinkoisia. Keskuskomppania (1./VP 33) olikin tarvinnut halkoja, sillä jatkuva etelätuuli viilensi sen rakennuksia muiden rakennusten ollessa mukavan lämpimiä. Pärekoritalkoiden alkaessa kaikki Napin 14 viestimiestä olivat palanneet lomiltaan.

Väinö Koivuniemi, Paavo Lehto ja Oiva Ryökäs hakivat ensimmäiset päreiksi sopivat puut helmikuun puolivälissä. Ensimmäisen korin Ryökäs teki muistiinpanojensa mukaan 20.2. ”Tietoa ja taitoa vaatii niin päreiden kuin korin tekokin, mutta jonkunlainen hökötys tuli tästä ensimmäisestänikin ja aikaa se vei 4 tuntia”.

Tuntematon "nappilainen" (mahd. Paavo Lehto tai Kauko Salmi) vetää pärepuita ja Oiva Ryökäs painaa koreja kasaan Nappi-keskuksen verstaassa. Kuva: Nautelankosken museo

Lääkintätoimisto muutti 24. päivä Napin alakerrasta, ja Lehto pyysi vapautuneet kaksi huonetta komendantilta verstaiksi pärekorien tekoon. Lupa tähän saatiinkin. Iltapäivällä koetettiin vielä löytää lisää pärepuuta ”Nyrkin” mäestä, mutta sopivaa ei löytynyt.



Hiihtämistä jatkettiin monissa eri hiihtolajeissa, yhtenä kilpailuna järjestettiin lotille hiihtokisa. Suurin ajanjakson kisoista oli 14.2. 10 joukkueella järjestetty partiohiihtomestaruuskilpailu. Viestipataljoona 33:n sekä JR 12 yhdistettyä partiota edustivat vänrikki Sihvonen, ylikersantti Hanni, korpraali Heliste sekä sotamiehet Koski, Ahlroos ja Nampajärvi. Joukkue tuli kisoissa kahdeksanneksi ajalla 1.59.30, ja se oli saanut kisojen tuntuvimman ampumasakon, 17 minuuttia. VP 33:n raportissa tämä on huomioitu lyijykynän alleviivauksella. Voittajaksi tuli vänrikki Ikävalkon johtama partio JR 56:sta ajalla 1.44.50. Ampumasakko oli vain 3 minuuttia.

Maalissa! Taustalla kisaa tarkkailevat kiikari kaulallaan kenraalimajuri Paalu sekä valkoinen turkislakki
päässään kenraaliluutnantti Laatikainen. Kuva: Nautelankosken museo

1. Divisioonan viestikomentaja, majuri Karkaus oli suunnitellut viestimiehille erikoisen hiihtokilpailun. Seitsemän 7-miehistä partiota, partio joka rykmentistä, patteristosta ja VP 33:sta, hiihtivät noin 14 km lenkin vaikealla murtomaalla. Matkan aikana oli tehtävänä kilpa-ammuntaa sekä viestimiestehtäviä kuten puhelinlinjan vikapartiointia sekä yhteydenottoa radiolla. VP 33:n ryhmä luutnantti Jaakko Säterin johdolla voitti kisan ylivoimaisesti. Säterin lisäksi ryhmään kuuluivat 1. / VP 33:sta ylikersantti Knaapi, alikersantit Hernelahti ja Suikkanen sekä sotamies Ruusunen. Lisäksi 2. komppaniasta mukana olivat ylikersantti Knuutila ja sotamies Ahlroos. Palkinnoksi kenraalimajuri Paalu antoi upseerikerholla kunniakirjat sekä tietokirjan. Karkaus kiitti voittajia sekä kisan toimitsijoita myöhemmin erikseen.

Poimintoja mielialaraporteista: huoli Saksasta ja huhuja rauhasta

Vartiopalvelus Jalkaväkirykmentti 35:ssä oli helpottunut, kun rykmentti oli saanut täydennystä. Miehet saivat nyt pidempiä lepohetkiä, mikä oli kohottanut mielialaa. Mielialaraportin mukaan miesten mielenkiinto oli kohdistunut uutisiin Saksan etelärintamalta, missä saksalaiset olivat joutuneet vetäytymään. Kotiseudulla kiertelevät huhut rauhasta olivat kirineet rintamalle asti. Valistusupseeri A. J. Sepposen mukaan miehet olivat jo niin tottuneita näihin huhuihin, etteivät enää välittäneet niistä ”vaikka ne panevatkin ajattelemaan ikäviä asioita”.

VP 33:n mielialaraportissa tältä ajanjaksolta ei mainita mitään erikoista, mutta maaliskuun alussa divisioonan valistusupseerille annetussa helmikuun valistustoimintaa käsittelevässä raportissa kerrottiin samojen asioiden vaivaavan mieliä täälläkin. Saksan ”liikkuva sodankäynti” herätti huolestuneisuutta, mutta oman rintaman rauhallisuus lievitti tätä. Kotirintamalta kantautuviin ”sibyllaanisiin” (profeetallinen) huhuihin rauhasta suhtauduttiin kuten JR 35:ssä. Pataljoonan valistusupseerin vääpeli Immalan mukaan huhuja ei kohdeltu vain tosiasioihin perustuvalla kritiikillä ja epäluulolla, vaan myös ”suomalaiselle sotilaalle omalaatuisella huumorilla”, jolla ”katkaistiin niiltä terää”.

JR 35:n valistustoimintaa helmikuun kylmyydessä

Helmikuussa JR 35:n sotilaat valmistivat etupäässä puuesineitä, kuten kauhoja sekä tilattuja kirveenvarsia ja sahanpääpuita. I Pataljoonan keskuudessa vieraili 18.2. Karhumäen tivolin taiteilijoita, esiintyen "Laiskajaakossa" kolmella esityksellä. I pataljoonan suosittu orkesteri sai kuluvana kuukautena lisää nuotteja ja se esiintyi edelleen kahdestä päivässä. Kirjeopistossa opiskeli helmikuun aikana 57 miestä.

Yksikössä toivottiin rintamakiertueita myös talvisin, sillä tällöin ne ilahduttaisivat enemmän kuin kesällä, jolloin oli mahdollista harrastaa enemmän vapaa-ajalla. Samoin toivottiin mahdollisuuksia saada lisää kirjoja, joiden tilaamista valistusrahoilla suunniteltiin. Myös elokuvien näyttämistä kaitafilmikoneilla suunniteltiin, etenkin kun se oli mahdollista käytössä olevissa kanttiinitiloissa.