Asemasota 1943 20.5.–2.6.1943


Etusivulle

Liikekannallepano
Hyökkäysvaihe
1941

Asemasota
Vetäytymisvaihe
1944

Tali-Ihantala
Rauha
1944
Jatkosodan
Pro Patria


JR35

Pirunsaarella onnistunut, mutta tiukalle mennyt torjuntataistelu

Valpas kuunteluasema "Apteekki" onnistui poimimaan yöllä 26.5 kello 02.35 viestin "20 minuutin kuluttua pitää kaiken olla valmista". Pirunsaaressa Stalinin kanavalla tukikohtaa miehittävällä JR 35:n 10. ja 11. komppanian miehillä oli edessä verinen aamuyö.

Tukikohdan päällikkö sai kaapatun sanoman tietoonsa kolmen minuutin kuluttua. Hän määräsi vartioita vahvistettavaksi kahdeksalla konepistooli- ja kahdella konekiväärimiehellä. Kymmenen minuutin kuluttua puhelinkeskustelusta Leena-pesäkkeestä ilmoitettiin, että etumaastosta kuului supinaa. Tukikohdan päällikkö pyysi pesäkkeen maastoon ammuttavaksi kranaatinheitinsulun.

Apteekki sieppasi lisää viestejä: "15 miestä on jo mennyt yli ja lisää menee". Kranaatinheitinsulun ampumisen jälkeen ääni kommentoi "Kylläpä ne heti tietävät meidän toimemme".

Kranaatit eivät onnistuneet karkoittamaan vihollista, vaan lohkolla alkoi kiivas venäläisten konetuliaseiden tulitus. Suomalaiset saivat käskyn hälytysvalmiudesta. Kun kiivas tuli kaikista putkista alkoi moukaroida tukikohtaa, päällikkö käski miehet asemiin.

10. Komppanian päällikkö luutnantti Forsman välitti tiedot saarelta ja pyysi pataljoonan komentaja  majuri Niilo Honkalaa hälyttämään reservit valmiuteen. Tämän luona olevat kaksi ryhmää lähetettiinkin saareen.

Tilanne kiristyi, ja Leena-pesäkkeen edessä olevilla suluilla oli vilkasta liikettä. Tykistön ja kranaarinheittimistön tulenjohtajia pyydettiin ammuttamaan kaikki sulut. Tykistön tulenjohtaja kuitenkin ilmoitti, että yhteydet olivat katkenneet: tulipyyntöä ei saataisi lävitse. Kranaatinheittimistön yhteys kuitenkin toimi vielä, ja sitä kautta saatiin tulipyyntö perille. Pian tämäkin yhteys katkesi.

Yhteys komppanian komentopaikan ja saaren välillä oli enää radiopuhelimien varassa. Avuksi hälytettiin reservikomppania, joka valmistautui vastaiskuun. Vihollisen tykkituli alkoi siirtyä taaemmas kello 03.20 iskien saareen johtaville teille. Viittä minuuttia myöhemmin puna-armeijalaiset olivat päässeet saaren keskiselle korsualueelle ja asemien väliseen metsikköön. Saarella käytiin kiivasta tulitaistelua.

Kello 3.30 alkoivat puolustajien ampumatarvikkeet loppua. Viholliset olivat edenneet jo korsujen korkeudelle. Majuri Honkala lähetti reservikomppanian vastaiskuun. Ilmoitettuaan asiasta rykmentin komentajalle everstiluutnantti Laaksoselle Honkala adjutantteineen lähti taistelupaikalle.Saaressa vihollinen pyrki erottamaan sen etelä- ja pohjoispään toisistaan. Pohjoispäässä taistelua käytiin asemissa vielä kello 03.40. Vartin kuluttua se ulottui jo tukikohdan päällikön korsulle asti. Tässä vaiheessa II joukkueen käsikranaatit loppuivat.

Pohjoispään miehitys joutui vetäytymään asemistaan tasan kello neljän maissa. Elämänlanka saaresta mantereelle, silta, oli uhattuna. Keskiosassa taistelu oli edennyt kranaatinheitinmiesten korsulle. Saaren heitin ampui viimeiset jäljellä olevat kranaattinsa. Täältä jouduttiin vetäytymään jalkaväkitulen ja krh-keskityksen alla sadan metrin päähän pensaikkoon.

Puoli viiden aikaan Honkala ja reservikomppania olivat polkusillan toisessa päässä. Vastaiskun suunnittelu saatettiin aloittaa. Sillan yli lähetettiin upseeripartio tiedustelemaan tilannetta. Sillan mantereen puoleiseen päähän saapunut luutnantti Turunen ilmoitti Honkalalle, että hänen oli jätettävä saari ampumatarvikkeiden loputtua puolentoista tunnin taistelun jälkeen. Seuraan liittyi kello 5:25 vänrikki Piispanen, joka oli tuntia aiemmin uinut saarrostusta pakoon saaresta.

Upseeripartio kohtasi vihollisen korsumäellä, mistä se tappioiden välttämiseksi  vedettiin takaisin. Vastaiskun onnistuminen edellytti tykistövalmistelua. Majuri Sorsa suunnitteli sen kartan perusteella, sillä tulenjohtajiin ei saatu yhteyttä. Kello 07:00 saatiin ilmoitus, että tulivalmistelu suoritettaisiin kolmella patteristolla ja kolmella raskaalla kranaatinheittimellä. Tuli alkaisi saaren länsiosasta siirtyen kohti itää.

Luutnantti Koskinen sai käskyn vastaiskun suorittamisesta: H-hetkellä yksi joukkue etenisi sillan yli korsumäelle, varmistaisi oikealle ja jatkaisi suoraan yli. Seuraavana sillan ylittävä joukkue etenisi oikealle saaren eteläpäähän ja kolmas joukkue vyöryttäisi asemat saaren pohjoispäähän. H-hetki oli kello 07.45. Pohjoispäätä lukuun ottamatta tulivalmistelu osui hyvin kohdalleen. Vastaisku onnistui vastuksetta: saaren pohjoispäässä nähtiin noin 60 venäläisen vetäytyvän omalle puolelleen. Pian menetetyt asemat oli jälleen miehitetty ja kello 08.40 puhelinyhteys saareen oli korjattu ilmoitusta varten: "Saari on jälleen miehitetty".

Pirunsaaren taistelu oli harvinaisen ankara, sillä puolustajat kärsivät 36% tappiot. Näihin kuului kaatuneina tukikohdan päällikkö, luutnantti Forsman ja kahdeksan miestä. Haavoittuneita oli peräti 44, yksi näistä lietolainen kersantti Erkki Tuominen. Kaksi katosi. Korsujen tulipaloissa tuhoutui paljon kalustoa, muun muassa kolme konekivääriä, paljon muita aseita sekä kalustoa kuten kahdeksan summeripuhelinta.

pirunsaari

Pirunsaari Stalinin kanavalla vuotta ennen taistelua, toukokuussa 1942. Kuva: SA-kuva


VP 33 lämpimissä kevätpäivissä

Lietolaiset viestimiehet avasivat 26.5. Karhumäellä oven ulkopaviljongille ja siirtyivät ulos ottamaan aurinkoa. Kesä oli tulossa, sillä koivuihin alkoi ilmestyä lehtiä ja maa vihertää. Aurinkoa ottaville miehille tulikin vallan hiki.  Helteinen sää kostautui 2.6. aamulla sateella ja ukkosella.

aurinkoa ja hiekkaa

Kesäkuussa 1943 Karhumäellä siveltimellä ikuistettu näky "Aurinkoa ja Hiekkaa".
Kuva: SA-kuva


Miehet olivat istuttaneet perunoita 25.5. Syksylso arvioitiin saatavan uusia perunoita samaan aikaan kuin kotona Liedossakin. Mielialaraportin mukaan kehäkukan ja lantun siemenistä oli pulaa, vaikka niitä oltaisiinkin haluttu kylvää.

Kuun viimeisenä päivänä pestiin majoitustilojen ikkuna. Samana päivänä pyöri Kino Otsossa elokuva Keinumorsian. 2. puhelinkomppanian (2./VP 33) miehet olivat majoittuneina Lumpuisissa, mistä nämä piti kuljettaa teatteriin kuorma-autolla. Elokuvissa käyntien suosio oli ylipäätään kasvanut.

Oiva Ryökäs kirjoitti 22.5. kotiinsa äidilleen kiittääkseen paketista. Lähetys oli tullut perille viidessä päivässä. Mukana oli neljä valokuvaa, joista yhdessä Oiva poseerasi kirjettä kirjoittaen. Muista kuvista tilattiin rintamalle lisää kopioita: kyntökuvia viisi ja "kaljupäisten kerhoa" neljä.

Muukin posti kulki ajallaan, ja sanomalehtien määrä oli saatu riittäväksi. Saapuminen ja jako toimivat häiriöttä ja säännöllisesti. Karjalan Viesti -lehteen oltiin tyytyväisiä.

Ryökäs

"Kovin olin synkän näköinen siinä lähikuvassa kun kirjettä olin kirjoittavinani"
Kuva: Nautelankosken museo


Kesän tullen lisääntyvät urheilumahdollisuudet kiehtoivat monia. Iäkkäämpiä miehiä kiinnostivat etenkin ryhmäottelut.

Viestipataljoona 33:n miesten mieliala oli toukokuun lopun raportin mukaan hyvä. Kukin "perhepiiri" oli laittanut huoneensa viihtyisään ja siistiin kuntoon. Korjauksina miehet toivoivat suurempaa kokoa olevia kesäpuseroita.

Majuri Järvisen ja vääpeli Immalan raportin mukaan kesän suhteen ei odotettu ratkaisevia tapahtumia, mutta Saksaan luotettiin vielä. Tosin "käsitys, että aika monin tavoin työskentelee Liittoutuneiden hyväksi, ei ole aivan vieras." Maailmanpoliittisen katsauksen lopuksi todettiin, ettei käsitys Italian kestävyydestä ole erikoisen kohottava.


Lisää kurssitettavaa - luennoitsijana lietolainen

Karhumäellä laajennettiin "yliopiston" toimintaa tarjoamalla uudeksi oppiaineeksi metsänhoitoa. Kolmen kuukauden kurssilla oli mahdollista suorittaa metsätalouden tutkinto. Kurssilla metsätalous oli "apuaine" agronomitutkinnon kasvinviljelys- ja talouslinjalle.

Luennoitsijana kursilla oli luutnantti, metsänhoitaja T. Sipilä eli VP 33:n 1. Komppanian päällikkö (Toivo) Ilmari Sipilä. Mikäli kiinnostuneita riittäisi, luennot alkaisivat 19.6. Ilmoittautumisia otettiin vastaan 14.6. asti.


Mottimerkki  lunastettavissa

Suurtalkoot r.y. myönsi 27.5. alkaen oikeuden lunastaa mottimerkin talkooluontoisesti suoritetuista halonhakkuista. Edellytyksenä oli selkeästi omalla vapaa-ajalla suoritettu talkootyö puolustusvoimien hyväksi. Vuoden 1942 mottimerkkejäkin oli vielä saatavissa.

Vuoden 1942 rautaisen merkin sai yhdestä kuutiosta, ja hopeisen neljästä. Nettohintaa per merkki oli viisi markkaa. Vuoden 1943 merkkien hinnat olivat vastaavanlaisia. Rautaisen ja hoipeisen lisäksi tarjolla oli kultainen, kymmenen markkaa maksava merkki, joka edellytti 16 halkokuution hakkaamista. Vähintään 48 kuutiota hakanneille tarjottiin mahdollisuutta lunastaa suurkirves. Suurkirves maksoi 25 markkaa. Mottimäärä ja hakkaajan nimi sekä ikä piti ilmoittaa postitse Suurtalkoot ry:n Keskustoimistoon Helsinkiin Kaisaniemenkatu A VI kerrokseen.


Muuta tapahtunutta

Viestipataljoona 33:ssa palvelevat piikkiöläiset luetteloitiin 20.5. Kotiseudulta oli tulossa lähetys rouva Mairem Saloselta, ja haluttiin selvittää miten sen saisi parhaiten kuljetettua eri yksikössä palveleville piikkiöläisille.


<< Edelliset kaksi viikkoa
Seuraavat kaksi viikkoa >>


Asemasota 1942

17.12.–31.12.1942



Asemasota 1943

1.1.–13.1.1943
14.1.–27.1.1943
28.1.–10.2.1943
11.2.–24.2.1943
25.2.–10.3.1943
11.3.–24.3.1943
25.3.–7.4.1943
8.4.–21.4.1943
22.4.–5.5.1943
6.5.–19.5.1943
20.5.–2.6.1943
3.6.–16.6.1943
17.6.–30.6.1943
1.7.–14.7.1943
15.7.–28.7.1943
29.7.–11.8.1943
12.8.–25.8.1943
26.8.–8.9.1943
9.9.–22.9.1943
23.9.–6.10.1943
7.10.–20.10.1943
21.10.–3.11.1943
4.11.–17.11.1943
18.11.–1.12.1943
2.12.–15.12.1943
16.12.–31.12.1943

Asemasota 1944

1.1.1944–12.1.1944



Nautelankosken museon sivuille

VP33

Museon blogiin

esik_JR35

Liedon sotaveteraanit ry

tal_k_22

Muuta verkossa

1_VP33























Nautelankosken museo
Nautelankoskentie 40, Lieto As.


puhelin 050 535 6212
museo(at)nautelankoski.net

  26.1.2014
Riku Kauhanen