Asemasota 1943 4.11.–17.11.1943

Kunniantekoa aliupseereille - ja kunnia Mustalle Nuolelle

Aliupseerien todettiin vaativan kunniantekoa alaisiltaan liian löyhästi. Tästä syystä määrättiin, että heidän tulisi vaatia alaisiltaan "tinkimätöntä tervehtimisen ja kunnianteon suoritusta". Mikäli aliupseeri ei vaatisi tätä alaisiltaan, tuli upseerin puuttua asiaan. Samassa käskyssä huomautettiin, että nuorempien upseerien tuli olla alipäällystön tukena näiden esimiesasemassa.

Erillispataljoona 21:ssä eli rangaistusvangeista kootussa majuri Nikke Pärmin kuuluisassa Mustassa Nuolessa, "Pärmin piruissa", palveleville miehille vaadittiin yhtäläistä kohtelua muiden sotilaiden kanssa. Heistä ei saisi puhua halventavin nimityksin, kuten "vankikomppanioina" tai "vankijoukkoina", vaan katsottiin heidän taistelevan tasa-arvoisina muiden kanssa.

Vangeille oli tarjottu mahdollisuutta sovittaa rangaistuksensa sotien muiden rinnalla, ja käskyssä monien todettiin osoittaneen parannuksensa ja saaneen armahduksen. Päällystön erityiseksi velvollisuudeksi katsottiin näiden sotilaiden tukeminen heidän pyrkimyksessään ja koettaa vahvistaa heidän kunnian- ja velvollisuudentuntoaan.

Sama käsky koski myös muita rangaistusvangeista koottuja pataljoonia.


Turkulaisia kohtaan tunnettiin JR 35:ssä kaunaa. Yhtenä syynä oli Turun kaupungin Matkailulautakunnalle näyttelyyn tehtäviä esineitä kohtaan tunnettu vastenmielisyys. Joukkojen keskuudessa katsottiin, että näyttelystä ja esineistä koitui hyötyä pelkästään turkulaisille, jotka muuten harvemmiten tekivät puhdetöitä itse. Pääosin III/JR 35:ssä palvelevat turkulaiset vaikuttivat muutenkin ikävältä sakilta: muiden mielestä nämä saivat lahjaradioista ja puhdetyökaluista suurimman osan, hinnoittivat puhdetyönsä ylihintaisiksi ja pitivät ne itse, mikäli eivät saaneet pyytämäänsä hintaa.

Puhdetöiden teko oli muutenkin miesten mielestä epäjärjestyksessä. Melkein kaikki tekivät puhdetöitä salassa ja pelkästään omaa tarvetta varten. Hinnat pidettiin tahallaan korkeina omistuksen turvaamiseksi. Massatuotanto tarve- ja hyötyesineiden valmistamiseksi oli siis vaikeasti organisoitavissa.

Toisaalla suureen Puhdetyökilpailuun avattiin uusi sarja lennokkitöitä varten. Lisäksi Yrjö Laineen Sotilaan Puhdetyöopas tuli myyntiin. Muutaman vihkosen ja lehtien piirrosten ohella se oli sodan ainut opas puhdetöiden tekoon.

Kotiseutuvierailijoita silmällä pitäen laadittiin VP 33:n miehistöstä listat pitäjittäin. Lietolaisia pataljoonassa palveli 12.11. yhteensä 65 miestä, joista 57 1. Komppaniassa. Näiden lisäksi esikunnassa palveli 4 miestä ja 3. Komppaniassa eli piikkiöläisten kanssa 4.

Piikkiöläisten (70) ja turkulaisten (55) lisäksi yksikössä palveli 12 helsinkiläistä, jotka olivat pääosin (6) 3. Komppaniassa. Esikunnassa palveli 3 ja 1. Komppaniassa samoin 3 "stadilaista".  Kuten sodan alussa, piikkiöläiset palvelivat suurimmalta osalta pataljoonan 3. Komppaniassa, mutta heitä oli runsaasti myös esikunnassa, 16 miestä. Pataljoonan esikuntahan oli perustettu Piikkiössä kesäkuussa 1941.  Luetteloon on ilmeisesti mennyt 2. ja 3. Komppanian tiedot sekaisin turkulaisten suhteen, sillä sen mukaan 2. Komppaniassa palvelisi ainoastaan 6 turkulaista ja kaiken kaikkiaan vain 20 miestä.

Pataljoonassa palveli myös 15 kuusistolaista, jotka olivat myös 3. Komppaniassa pääosiltaan (8). Esikunnassa palveli 3 ja 1. Komppaniassa 4 kuusistolaista. Lisäksi 3. Komppaniassa palveli 9 loimaalaista.

Jouluksi 1943 päätettiin kerätä rintamamiehille 50 000–60 000 joululahjapakettia. Määrä oli edellisvuotta vähäisempi. Lahjat oli tarkoitettu ensisijaisesti sota- ja kenttäsairaaloiden potilaille. Lisäksi lahjat haluttiin jakaa etupäässä vaikeissa olosuhteissa oleville, eristyksissä toimiville yksiköille sekä köyhille ja ilman kotoa saatua pakettia jääville.

Erityisesti toivottiin, ettei rintamalta käsin organisoitaisi omaa pakettien keruuta kotiseudulta käsin. Edellisjouluna toiminta oli sotkenut Puolustusvoimien omaa lahjakeruuta ja jotkut yksiköt saivat kaksinkertaisia lahjalähetyksiä. Pyytämättä lähetettyjä lahjalähetyksiä saivat yksiköt edelleen vastaanottaa.

Tavanomaista pienempää pakettimäärää päätettiin yrittää hyvittää myymällä 50 markan hintaan 200 000 lahjakorttia. Myynnistä kertyneet varat tulisivat sotilaille yhteislahjoina, joilla miehistölle voisi ostaa lehtiä, pelejä ja muuta ajankuluksi tarvittavaa. Lopullinen kertyvä rahamäärä annettaisiin yksiköille vasta myynnin päätyttyä, mutta jo ennen tätä haluttiin voitoista osoittaa osa miehille niin, että joulujuhliin voitaisiin tilata kirjoja, lehtiä, koristeita ja muuta tarvittavaa.

Huolto aiheutti huolta JR 35:lle. Se toimi säännöllisesti, mutta etenkin nuoremmilla energiantarve kasvoi syksyn ilmojen kylmetessä. Työpalvelua, eli rakentamista ja linnoitustöitä haittasi suuresti nahkakäsineiden puuttuminen.

III/JR 35:ssä palveleva reserviläinen moitti hansikastilannetta totemalla, että edellisen talven aikana jokaisella miehellä oli kintaat linjassa oleskelun aikana. Nämä kintaat annettiin hyvinä ja kulumattomina varastoon keväällä 1943. Syksyllä näitä kintaita ei saatu takaisin sen kummemmin kuin uusiakaan, vaikka kintaita piti olla varastossa enemmän kuin keväällä 1942 .

Valistusupseeri kommentoi tähän mielialaraportissaan: "Tuollaisen logiikan edessä valistusupseeri ei voi asiaa tuntemattomana oikoa käsitystä, joka levitessään häiritsee luottamusta huoltoon".

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 26.10. oli aiheuttanut keskustelua taaempien portaiden aliupseerien parissa. Kirjoituksen aiheena oli "valmistava pohjoisrintaman evakuointi". Yleensä miehet eivät seuranneet sanomalehtiuutisia, mutta tämän aiheuttama keskustelu oli kantautunut rykmentin valistusupseerin korviin. Sanomalehtien otteen tällaisissa asioissa katsottiin olevan kenttäjoukkojen kannalta hajoittava.

Ylipäätään kuri ja mieliala oli yksikössä kuun alkupuolella hyvä. Nuoremmat ikäluokat osoittivat haluttomuutta kunniantekoon. Syyksi katsottiin se, ettei näitä raskaan työpalvelun ohella ehditty antaa sotilaskoulutusta. Jokainen teki osansa töistä nurkumatta, ja vapaa-aikoina kohennettiin omien asuntojen lämmönpitävyyttä sekä viihtyisyyttä.

Yksiköissä oli sattunut useita vahinkoja konepistoolien kanssa, ja tuloksina saatiin kuolleita ja haavoittuneita. Pelkästään 7.–13.11. sattui Maaselän Ryhmässä viisi tapausta. Päällystölle painotettiin aseen tuntemista, käsittelyn ja säilytyksen ohjeistuksen noudattamista sekä vahingonlaukaustapausten tarkkaa tutkimusta.

1. Divisioonan viihdytysryhmä Karhumäen pojat järjesti "iloisen syysillan" Karhumäen teatterissa 6.–7.11. Liput sai tilata suoraan viihdytysryhmältä tai Karhumäen Vakosta ja Sotilaskodista.

Rintamalla oli ryhdytty kauppaamaan yksityisten tekemiä sotamuistomerkkejä. Tuoreimpana esimerkkinä Syvärillä eräs tamperelainen insinööritoimisto tarjosi "Aunuksen sotamuistomerkkiä". Samassa kirjelmässä toimisto lupasi ostaa lintuja ja eläinten nahkoja.



Viestipataljoona 33 koulutti uusia viestimiehiä tehtäviinsä. Koulutus tapahtui kauempana pataljoonan "kodista" Saravaarasta metsän keskellä, mutta käytössä olevat teltat olivat mukavia ja lämpimiä: niiden ovenpielessä oli hellamuuri joka piti teltan lämpimänä koko yön yhdellä illan lämmityskerralla. Lunta oli jo satanut vähän ja lämpötila oli nollan tienovilla. Asuinoloja oli kohennettu pataljoonan varsinaisella majoitusalueella entisestään, ja päreistä oli saatu tehtyä vesikatto taloihin.