Asemasota 1944 - 1.1.–12.1.1944

Vuoden alku oli JR 35:n tarkka-ampujille hyvin tuloksekasta aikaa: ensimmäisen kymmenen päivän aikana saaliiksi saatiin 44 vihollista. Mannerheim kiitti tarkka-ampujia erikseen päiväkäskyssään 23.1.1944. Vänrikki Rold Iohn sai suorituksesta 13.1. neljännen luokan vapaudenristin. Korpraali Eino Lehtonen sekä sotamiehet Toivo Juottonen, Valter Maanila sekä Eino Töykkälä palkittiin puolestaan vapaudenmitaleilla.

Tarkka-ammunta olikin ainoa ampumatarvikkeiden sallittu kulutustapa. Rykmentinkomentaja eversti Laaksonen oli antanut 7.1. käskyn hillitä ampumatarvikkeiden kulutusta, etenkin JR 35: lohkon rauhallisuuden vuoksi. Samassa käskyssä kiellettiin tarpeettoman suuren valopatruunamäärän säilyttäminen vartiopaikoilla, sillä muuten niitä käytettiin liian herkästi ja kosteus pilasi ne ulkona nopeasti.

Rykmentin tiedustelu-upseeri kirjoitti muistiin vihollisen propagandalähetyksen sisällön 9.1. Kovaääniseen puhuneen suomenkieli oli erittäin heikkoa, ja kuuluvuus oli huono. Lähetyksessä "puhuttiin Saksasta ja sen liittolaisista sekä jotain Teheranin neuvotteluista".

Propagandisti teki JR 35:n miehille tiettäväksi Suomen oloja: edessä olisi kolmas, entisiä entistä kurjempi sotatalvi, joten sotilaiden tulisi ottaa aseensa ja lähteä puolustamaan pakkotöihin määrättyjä vaimojaan ja lapsiaan. Talonpoikien tilat olivat joutuneet vasaran alle, ja "samassa yhteydessä puhuttiin 'pikkulasten alhaisista kaloriamääristä' ".

Lähetyksen lopuksi annettin joulu- ja uudenvuodenterveisiä sotavankileiriltä läherttäjien nimien kera. Väliin soitettiin musiikkia.

Tammikuun alkupuolella järjestettiin kaksi kurssia. RK-kurssilla 3.–15.1.44 opiskeltiin rykmenttikanuunan käyttöä. Ohjelmaan kuului tykin rakenne- ja kalusto-oppi, tykkisulkeiset sekä suuntauskoulutusta. Kurssin jälkeen oppilaat, 2 upseeria, 12 aliupseeria ja 32 miehistön jäsentä irroitettiin RK-osastoksi tykkikomppaniaan.

Toisena kurssina järjestettiin 5.–19.1. iskuosastokurssi. Koulutettavina olivat rykmentin ja I pataljoonan jääkärijoukkueet. Miehille opetettiin "kaikki vanginsieppausta koskevat seikat". Harjoitukset olivat pääasiassa öisin ja niissä käytettiin oikeaa taistelumateriaalia, jotta miehet perehtyisivät niiden käyttöön.

Jalkaväkirykmentti 35:ssä päätettiin kokeilla uutta kranaatinheittimien organisaatiota. Koko rykmentin krh-tulenjohto keskitettäisiin vastaisuudessa yhden upseerin, patteristoupseerin käsiin. Upseeriksi määrättiin luutnantti N. Lindholm 13./JR 35:stä. Hänen tehtävänään oli tarkistaa kaikkien rykmentin kranaatinheitinyksiköissä tapahtuvien ammuntojen perusteiden oikeinlaskenta.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että viestimiesten piti tehdä Lindholmin käyttöön paljon puhelinyhteyksiä. Viestimiesten tuli rakentaa kokeilua varten tarvittavat yhteydet mahdollisimman vähin rakennustöin. Raskaiden kranaatinheittimien keskukset toimisivat asemakeskuksina, ja kevyiden tulenjohtoasemina.



Jokaisen rykmentin vahvuuteen kuului  raskas kranaatinheitinkomppania (rykmentin 13. komppania), ja jokaisella pataljoonalla oli tukenaan kevyt kranaatinheitinjoukkue (64 miestä ja kolme heitintä). Jalkaväkirykmentti 35:n Krh-komppanian miehet tulivat pääosin Littoisista. Suomalaiset hallitsivat raskaiden kranaatinheittimien käytön joukkueittain, mutta eivät komppanioittain, minkä vuoksi mm. Suursaaren valtauksessa 1942 Krh:n toiminnasta ei saatu kaikkea tehoa irti.