Asemasota 1944 - 19.5.–1.6.1944

Toukokuun ylittäessä puolivälin todettiin linnoitustyöt ensisijaisiksi. Käskyssä huomioitiin suurhyökkäyksen mahdollisuus ja arvioitiin vihollisen "perustamaan onnistumislaskelmansa materiaalisen ylivoimansa häikäilemättömään massakäyttöön".

-- On sen vuoksi vastuuntunnon puutetta, ellei jokainen komentaja ja päällikkö käytä vielä olevaa valmistautumisaikaa hyväkseen, vaan jättää hänen johtoonsa uskotut taistelijat vailla parasta mahdollista suojaa. (1. Divisioonan käsky 20.5.1944)

Linnoitustöissä ohjeistettiin joukkoja keskittämään huomio lähisyvyyteen, jotta saataisiin aikaiseksi leveä ja vahva puolustusvyöhyke. Pääpuolustusalueen takaisten korsualueiden tuli muodostaa siiliasemiksi, joka suuntaan puolustautuviksi tukikohdiksi, jotka pystyisivät taistelemaan mahdollisen läpimurronkin jälkeen niin pitkään, että reservien vastaiskut heittäisivät palauttaisivat asemat. Yhdyshaudat tuli varustaa taisteluhaudoiksi, ja yhdyshautoja tuli rakentaa suojaavaan takamaastoon useita. Raskaat aseet tuli porrastaa syvyyteen niin, että ne kykenisivät tulittamaan pääpuolustuslinjan takamaastoa.

Huoltomuodostelmatkin saivat oman osuutensa asemien varustelutöistä. He saivat tehtäväkseen vitsaverkkoja, kimppuja ja verhouspuita, yhteensä 12 000 kappaletta. 22. Elintarvikevarastokomppania sai valmistettavakseen niistä suurimman osan, 2 000 vitsaskimppua. Urakan oli oltava valmis heinäkuun loppuun mennessä.

Vitsaverkot valmistettiin 2½ metrin pituisista ja 2 cm paksuisista paju- tai koivuvitsaista. Nämä punottiin verkoiksi tyvet ja latvat vuorotellen samaan suuntaan. Latvat kierrettiin kuten aidan vitsat ja sidottiin solmimalla reunavitsaan. Risteyskohdat sidottiin sieltä täältä kierretyillä varvuilla. Kokoa valmiille verkkolevylle tuli 2x2 metriä, ja sen tuli kestää 1,5 metrin levyisen haudan päällä miehen paino. Vitsojen tekeminen ei ollut pelkkää käsityötä: 1. Divisioonan IV toimistossa oli nähtävissä piirrokset kutomislaitteesta, joka nopeutti vitsaverkkojen tekemistä.

Kesäksi 1. Divisioonan puolustuslohkon, Saajärven lohkon, rajat muuttuivat. Sen oikeana rajana oli linja Patalahti–Kirveslampi–Sassinlampi–Pommiharjun kaakkoispuolen lammen pohjoispää– Kinnasoja "i". Viimeinen tarkoittaa karttalehdellä esiintyvän Kinnasojan nimen "i"-kirjaimen kohtaa. Vasen raja ei muuttunut. Divisioonan oikealla puolella oli 21. Prikaati ja vasemmalla puolella vahvistettu Rajajääkäripataljoona 5.

Jalkaväkirykmentti 35 sai puolustettavakseen Suurilahden lohkon, vahvistettuna kranaatinheitinjoukkueella Erillispataljoona 4:stä. 

Viestipataljoona 33 sai tehtäväkseen rakentaa aikaisempia puhelinyhteyksiä hyväksikäyttäen lisää yhteyksiä 1. Divisioonan esikunnasta siirtyneeseen JR 56:n komentopaikkaan. Täältä yhteyksiä piti rakentaa edelleen rykmentin pataljooniin ja tykistön patteristoihin . VP 33:n 1. Komppanian miehet lähtivät pienissä osastoissa miehittämään etäämpänä Maaselän kannaksella olevia viestikeskuksia.

Vihollistoiminnasta ja muista vaaroista

Venäläisten partiot olivat olleet riesana vuoden alussa, mutta joukkojen vaihduttua Maaselän kannaksella helmi-maaliskuussa vanginsieppaustoiminta ja muu partiointi väheni. Sen sijaan uudet yksiköt vastapuolella  harjoittivat tavanomaista aktiivisempaa tulitoimintaa, etenkin jalkaväen aseilla. 

Vihollisen syyrhyökkäystä pidettiin epätodennäköisempänä, ja arveltiin tämän öisten tiedustelulentojen liittyvän partisaani- ja desanttitoiminnan valmisteluihin.

Rykmentillä oli ilmatorjuntaan it-yksiköiden lisäksi oma "Moottoroitu väijytysosasto", johon kuului kaksi 20 mm panssarintorjuntatykkiä. Sen tehtävä oli liikehtiä 20.5. alkaen Kivikangas–Jouhivaara–Karjalan Maaselkä–Liistepohja -välillä tehtävänään väijyttää selustaan lentäneitä lentokoneita. Kaikki kiväärit, konekiväärit tai panssarintorjuntakiväärit, joita ei käytetty maataistelutoimiin, tuli olla käytettävissä matalalla lentäviä koneita vastaan. Rykmenton lohkon ilmavalvontaelin sijaitsi Suurlahdessa.

Miehiä jouduttiin jälleen muistuttamaan räjähtämättömien ammusten vaaroista, kun aliupseeri kuoli ja mies haavoittui vaikeasti maastoon jääneen kranaatin räjähdettyä 27.5. Asiasta määrättiin pidettäväksi miehille oppitunnit räjähtämättömistä ammuksista ja miinoista.

Muun muassa 22. Talouskomppania sai  1. Divisioonan 1. ETp:lta (elintarvikkeiden täydennyspaikalta) ilmoituksen, jossa kerrottiin elintarvikkeiden varkauksista. Tapauksissa osa tai kaikki kolleissa olleet elintarvikkeet oli korvattu hiekkasäkeillä.

Ensimmäisessä tapauksessa 29. Pioneeripataljoonan kelirikkovaraston 10 kg:n sokeripakkauksista kaksi kilon pakkausta oli korvattu hiekalla. 10 kg:n pakkaus oli alkuperäisissä liimapapereissa. Toukokuun 23. tuli toinen tapaus ilmi III/JR 25:ssä. Täälläkin oli kilon sokerisäkki korvattu hiekalla ja lastuilla täytetyllä paketilla.  Aikaisemmin vastaava rikosaalto oli ollut kesällä 1942 Turussa, missä erään sokeritehtaan pakkaajan todettiin olleen syyllinen sokeripakkausten täyttämiseen hiekalla.

Viestipataljoonan turkulaisillakin oli ollut riemun hetkiä huhtikuussa, kun 2./VP 33:n saamassa 10 kilon marmeladilaatikossa oli kaikki neljä 2,5 kg:n laatikkoa täytetty hiekalla ja kaurapuurolla.