Asemasota 1944 - 7.4.–20.4.1944


Etusivulle

Liikekannallepano
Hyökkäysvaihe
1941

Asemasota
Vetäytymisvaihe
1944

Tali-Ihantala
Rauha
1944
Jatkosodan
Pro Patria


JR35

Tulipalo!

Omaisuutta meni, mutta henkilövahingoilta onneksi vältyttiin: 1./VP 33:n majoitusalueella sattui illalla 15.4. tulipalo, jossa menetettiin teltta sekä muutaman sotilaan omaisuus. Teltan menetys sinänsä ei ollut suuri tappio, sillä se oli tehty metsästä löydetyistä pahvilevyistä.

Ensimmäisenä palon huomasi alikersantti Vieno Hurme, joka havaitsi teltasta nousevan savun ja katon olevan tulessa savupiipun kohdalta. Hän yritti pelastaa irtaimistoa teltasta, mutta sen sisältä löivät jo niin ankarat liekit, ettei hän voinut asialle enää mitään. Hurme hälytti läheisestä talosta apua sammutukseen, mutta teltta paloi maan tasalle 15 minuutissa. Eteisessä olleet sukset ja kiväärit saatiin pelastettua.

Teltassa asuvat sotamiehet olivat lähteneen saunaan. Toinen asukkaista oli kuivamuonaa tuodessaan havainnut savun hajua, mikä on kamiinalämmitteisessä teltassa normaalia.

Teltan kamiinan muuriin oli kolme viikkoa aiemmin tullut halkeama, jonka vuoksi sitä oli lämmitettävä kamiinalla. Kamiina oli teltan lattialla tiilikerroksen päällä, ja tiiliä oli aseteltu kamiinan ympärillekin 30 cm korkeuteen. Kamiinan putken läpivienti oli varustettu samanlaisella suojuksella kuin kangastelttojenkin. Ennen tulipaloa kamiinaa oli käytetty leipäpaistin valmistamiseen, jonka jälkeen sinne oli jäänyt hiillos.

Telttaa ei olisi saanut jättää yksikseen, mutta asukkaat arvelivat tämän kumoutuneen siellä komennuksella majailleen radioaseman muutettua pois teltasta. Palo sai komppanianpäällikkö Jaakko Säterin mukaan alkunsa katosta, kun kamiinan putken suojaus ei riittänyt esteeksi kuivien kattopahvien syttymiselle kuumuudessa. Saunaan lähtijöiden olisi pitänyt pitää huolta siitä, että hiillos olisi sammunut. Sammutusvettä oli jo erikseen käsketty pitää lähettyvillä.

Luettelo palossa menetetystä omaisuudesta on mielenkiintoinen kuvaus siitä, mitä kaikkea sotamiehellä oli tuolloin hallussaan: 

1 paita (120 markkaa)

1 alushousut (100 markkaa)

1 jalkarätit (50 markkaa)

1 syylingit (50markkaa)

1 asetakki (700 markkaa)

1 hiihtokengät (350 markkaa)

1 lapaset ( 50 markkaa)

1 nahkakintaat (90 markkaa)

1 kenttäkeittiöastia (100 markkaa)

1 lusikka (5 markkaa)

    Yhteensä 1615 markkaa

(yksi vuoden 1944 markka on euroissa noin 0,15€, miehen tuntiansio oli tuona vuonna noin 21,6 markkaa eli 3,34 €)

Valtion omaisuuden lisäksi sotamiehet menettivät kirvelevästi yksityisomaisuuttakin. Yksi menetti muun muassa neljät villasukat, villapaidan, villahousut ja villakäsineet. Myös muun muassa kovaääninen, taskulamppu pattereineen, parranajovälineet ja useita tupakkalaatikoita jäi tulen saaliiksi. Lomalla ollut sotamies Asikainen sai palattuaan huomata, että hänen nyrkkeilyhansikkaansa olivat kadonneet savuna ilmaan.

Routa iskee raskaskuljetuksiin

Kuorma- ja linja-autoliikenne kiellettiin 18.4. alkaen useilla I. Divisioonan valvonnassa olevilla teillä. Vain kiireelliset sairaskuljetukset, tienhoitoautot ja lomalaiskuorma-autot saivat liikkua. Muissa tapauksissa piti hakea huollolta, "Jästi kakkoselta", lupa. Huhtikuun 16.–17. sateli jo vettä ja oli suojasäätä. Läheisten järvien jäälle nousi vettä.

Viljelemään

Tulevan vuoden elintarviketäydennystä ajatellen perustettiin viljelyskomennuskuntia, jotka saivat hoitaakseen 1. Divisioonan alueella olevat viljelysmaat. Tehtäviin määrättiin pääasiassa samoja miehiä kuin edellisenä vuotena. Komennuskunnat määrättiin koko kasvukaudeksi, ja vahvuudet määrättiin toukotöiden arvioidun miesmäärän perusteella. Perunanistutukseen ja -korjuuseen luvattiin tarvittaessa lisäväkeä.

Lannoitetta oli ainoastaan perunoita varten, joten lantaa ja etenkin tuhkaa kehotettiin keräämään kauempaakin. Maatalouskoneitakin vain minimitarpeeseen. Kiireellisimpänä maanmuokkausaikana tuli koneita, hevosia vaihtaen, käyttää koko valoisan ajan. Siemenet luvattiin toimittaa hyvissä ajoin ennen kylvöä. Niitä yksiköitä, joilla ei matkan pituuden vuoksi ollut mahdollista päästä viljelyspalstoille, kehotettiin viljelemään korsukunnittain kasvitarhapalstoilla tupakkaa, kaalia tai muuta vastaavaa.

Viljelyspalstoja oli tarjolla Saajärven, Karjalan Maaselän, Petkelniemen ja Ahvenjärven kylistä. Palstat oli pitänyt tilata jo 1.4., jolloin piti ilmoittaa toivottu sijoituskylä sekä maa-ala. Huhtikuuksi luvattiin myös mahdollisesti porsaita kasvatettavaksi.

Viljelykomennuskunnissa oli lietolaisiakin, muun muassa sotamies Vieno Lehtonen (1./VP 33) Saajärvellä. Toinen komppaniasta komennettu oli sotamies Jalmar Toivonen. Viestipataljoona sai itselleen järven maastosta 40 aaria palstatilaa. Suunnitelmissa oli kylvää koko Saajärven alueelle ruista, perunaa ja heinää kutakin 4 hehtaarin alueille. Kesannolla oli 4 hehtaaria ruispeltoa.

Tukkikomppaniat puretaan ja 1./VP 33 vetää hirsiä

Kuormastokomppaniat, jotka oli perustettu lokakuussa 1943, purettiin 15.4. ja miehet palautettiin yksiköihinsä. Komppaniat olivat ehtineet kuljettaa lähes 200 000 tukkia tai halkorunkoa uittoväylien varteen. 

VP 33 raivasi uuden tien halonhakkuupaikalle pioneereilta lainassa olevalla autolla. Omien ja esikunnan halkojen ohella viestipataljoonalaiset ryhtyivät ajamaan hirsiä. VP 33:n lietolaiskomppania aloitti hirsien kaatamisen tallien rakentamiseksi 13.4.  Viestimiehet valmistivat myös puukeloja.

lottien pääsiäistervehdys

Liedon lottien pääsiäistervehdys pääsiäisenä 1944. 
Kuva: Nautelankosken museon kokoelmat.

Rauhanneuvottelut päättyvät


Suomen hallitus hylkäsi Neuvostoliiton rauhanehdot 15.4. Todettiin, että toteutuessaan ne tuhoaisivat Suomen itsenäisyyden. Eduskunnassakaan mikään ryhmä ei kannattanut ehtojen hyväksymistä, kun tilanne selostettiin heille 12.4. Arveltiin, että ehdot hylkäämällä oli mahdollista voittaa tulevaisuutta ajatellen enemmän kuin hävittäisiin nyt ehdot hyväksymällä.

Rintamalla rauhanneuvotteluiden vaikutusta mielialaan tarkkailtiin ahkerasti. 1./VP 33:n mielialailmoituksessa todettiin rauhanneuvottelujen jännittäneen mieliä. "Rauhaa toivotaan, mutta ei hintaan mihin hyvänsä". Komppaniassa ei havaittu minkäänlaista pettymystä, vaikka rauhaa ei saatukaan aikaiseksi.

Juhlan tuntua ja muita lietolaisten kuulumisia


Piikkiöläiset kotiseutuvieraat järjestivät 15.4. VP 33:lle juhlan Tapsi-kanttiinissa. Samassa yhteydessä jaettiin palkinnot talven kilpailuista. Pataljoona pääsi myös esiintymään Maaselän radioon 15.4. Pääsiäisjumalanpalvelus pidettiin 9.4. Metsäpirtissä.

Peitenimet vaihtuivat koko divisioonan alueella. Samalla uusittiin puhelinluettelo ja salakielimenetelmä. Syynä tähän oli 5.–6. välisenä yönä tapahtunut yliloikkaus, minkä vuoksi pelkona oli että salausmenetelmät paljastuisivat viholliselle.

1./VP 33 sai 19.4. valmiiksi sille määrätyt 200 kappaletta luutia. Komppaniassa oli toinenkin tulipalo lähellä, kun sauna syttyi tuleen, mutta tuli saatiin tukahdutettua ajoissa.

22. Elintarvikevarastokomppanian mies pyysi tietoja kadonneesta saksanpaimenkoirapennustaan Virasta.

pansio

Moottoritorpedoveneitä vajoissa Turussa Pansiossa huhtikuussa. Kuva: SA-kuva

<< Edelliset kaksi viikkoa
Seuraavat kaksi viikkoa >>


Asemasota 1943

16.12.–31.12.1943



Asemasota 1944

1.1.–12.1.1944
13.1.–26.1.1944
27.1.–9.2.1944
10.2.–23.2.1944
24.2.–9.3.1944
10.3.–23.3.1944
24.3.–6.4.1944
7.4.–20.4.1944
21.4.–4.5.1944
5.5.–18.5.1944
19.5.–1.6.1944
2.6.–8.6.1944
Suurhyökkäys kesällä 1944


Nautelankosken museon sivuille

VP33

Museon blogiin

esik_JR35

Liedon sotaveteraanit ry

tal_k_22

Muuta verkossa

1_VP33

Ohjeita sivujen käyttöön






















Nautelankosken museo
Nautelankoskentie 40, Lieto As.


puhelin 050 535 6212
museo(at)nautelankoski.net

  19.9.2013
Riku Kauhanen