Kelirikkoa ja avautuvia vesistöjä sekä kutistuvia sillapaitoja
Huollon
puolella palvelevat saivat ryhtyä pesemään ja voitelemaan liikennekieltoon joutuneita ajoneuvoja sekä kiristelemään niiden osia. Useita akkuja
oli hajonnut jäätymisen tai leväperäisyyden vuoksi ja useista autoista
todettiin puuttuvan ilmanpuhdistajan. Liikenneonnettomuuksia
tutkittaessa havaittiin, että ne johtuivat usein kuljettajan
äkillisestä jarruttamisesta. Esimiesten lausunnoilla jarrutukset
yritettiin saada liukkaasta kelistä johtuviksi tapaturmiksi, vaikka
usein syyksi oli todettu kuskin huolimattomuus ja varomattomuus.
Lähestyvän purjehduskauden vuoksi
käskettiin kunnostamaan soutuveneet. Tervaa sai tätä varten noutaa
Korjausjoukkueesta. Ensimmäiset ilmoitukset veneiden kunnosta tuli
tehdä huhtikuun lopulla. Lisäksi huviratsastuskiellosta ja kiellosta
ratsastaa ilman satulahuopaa huomautettiin uudestaan.Puuvillateollisuuden
tuotteista annettiin erikseen pesuvaroitus ja jakeluohjeet.
Koska
kesäpuserot, alusvaatteet, jalkarätit ja muut vastaavat valmistettiin
1944 pelkästään sillasta eli viskoosista, kutistuivat nämä
huomattavasti pesussa: kesäpusero noin 10% alkuperäisestä.
Kesäpuseroiden pienten kokojen valmistus olikin lopetettu. Tästä lähin
valmistettiin vain kokoja 50, 52, 54 ja 56. Puseroita jaettaessa
ohjeistettiin, että suurikokoisille miehille annettiin uusia,
suurikokoisia puseroita kun taas pienemmille miehille annettiin
pestyjä, jo kutistuneita vaatekappaleita.
JR 35:n torjuntataistelu Hirvisuon lohkolla
Hirvisuon
lohkon eteläisin Seppä-tukikohta joutui 17.2. hyökkäyksen kohteeksi.
Tukikohtaa puolusti 7. Komppania (liikekannallepanossa 1941 Vampulassa
perustettu), kolme konekivääriryhmää ja tykistön tulenjohtue.
Vihollisen
tarkka tykistö- ja kranaatinheitinvalmistyelu alkoi aamulla kello 10.57
ja osui korsualueelle, sen taaksen huoltotielle sekä paikoin
taisteluasemiin. Kolme kranaattia osui tukikohdan päällikön korsun
kattoon, mutta korsu kesti vaurioituneenakin.
Vartiomies
ennätti havaita vihollisen piikkilankaesteiden edessä ja hälyttää
tukikohdan ennen hälytyslangan katkeamista. Tulesta huolimatta asemat
saatiin miehitettyä, mutta kaikkiin pesäkkeisiin ei vihollisen
tykistötulen vuoksi päästy heti. Vartiomiehen ja kolmen muun tuli esti
vihollista etenemästä.
Yli tunnin taistelun jälkeen vihollinen
aloitti vetäytymisen, mutta uusi osasto yritti tunkeutumista asemiin
vasemmalta sivustalta. Konekiväärituli pysäytti sen etenemisen, ja oma
panssarikupuun asennettu konekivääri keskeltä tukikohtaa tuotti
vetäytyjille raskaat tappiot. Hyökkäysyrityksen jatkuivat
tuloksettomina 14.20 asti.
Puna-armeijalaiset olivat päässeet
pelottavan lähelle esteitä syvälle lumeen kaivettuja uria pitkin. Tuuli
kuitenkin hajotti joukkojen suojakseen laskeman savuverhon, ja muutkin
harhautustoimenpiteet epäonnistuivat. Mikäli taistelu olisi vielä
jatkunut pidempään, olisi tukikohdasta todennäköisesti jouduttu
vetäytymään ampumatarvikkeiden loppuessa: kiväärinpatruunoita kului 7
000, konepistoolit käyttivät 8 000 patruunaa ja käsikranaatteja meni 80.
Tykistö ampui 72 kranaattia, mutta kranaatinheitinten tuleen käytettiin
peräti 630 kranaattia. Täydennyksiä olisi ollut vaikea saada vihollisen
tarkan tykistötulen läpi, ja vastaavasti vetäytyminen taaemmas olisi
johtanut pahoihin tappioihin.
Taistelussa kaatui 8. Komppanian, siis III pataljoonan konekiväärikomppanian riveistä pöytyäläinen korpraali Pekka Perälä. Hän oli täyttänyt kuukautta ennen kaatumistaan 21 vuotta. Samasta komppaniasta haavoittui sotamies Erik Sahlgren Kakskerrasta. Hän kuoli 22. Kenttäsairaalassa haavoihinsa samana päivänä.
Missä viestimiehet?
Sotapäiväkirjan merkintä 23.2. paljastaa, miten laajalle alueelle viestikomppaniallinen miehiä, eli 1./VP 33 oli hajaantunut:
Divisioonan
halonajossa oli 1 upseeri, 3 aliupseeria ja 7 miestä sekä näillä 5 hevosta.
Sähkölaitoksella oli 2 miestä hevosen kanssa, maantiellä hiekanajossa 2
aliupseeria ja 2 miestä. Tappara-parakkia pystyttämässä oli 1 hevonen
ja viisi miestä sekä lataamossa rakennustöissä oli 2 miestä.
Latupartiossa
hiihtokisoja varten oli 1 aliupseeri ja 1 mies. Yksi
mies oli komennettuna röntgenkuvauksiin kirjuriksi, kuusi opiskeli
rintamalyseossa ja yksi oli komennettuna Tapsi-kanttiiniin.
Vääränlammen sahalla oli 3 miestä, Kontupohjalle taas oli komennettu 2
miestä irroittamaan tiiliä.
Eniten
miehiä oli
maakuuntelutehtävissä: 1 upseeri, 2 aliupseeria ja 10 miestä.
Kuuntelutehtävissä oli paljon Muolaan Kyyrölän miehiä, jotka puhuivat
venäjää äidinkielenään. Tukkikomppaniaan eli tilapäiseen kuormastokomppaniaan oli komennettu 1 upseeri (kapteeni Ilmari Sipilä A-komppaniaan päälliköksi), 1
aliupseeri ja 2 miestä. Komppanian tehtävänä oli kaataa metsää ja kuljettaa tukit rakennustöihin.
Muissa yksiköissä, JR 35:ssä ja JR 56:ssa oli radisteina 2 aliupseeria
ja 8 miestä sekä Pioneeripataljoonassa oli 3 miestä keskusmiehinä. Yksi
mies oli vielä Karhumäessä arestissa.
Sijoittelu kertoo, että
asemasodan keskelläkin viestipataljoonalaisille riitti töitä.
Halonhakkuuta, puidenajoa ja rakennustöitä oli runsaasti. Tukinajo
saatiin päätökseen 16.2.1944.
Puhdetöinä enää puuastioita, heikkoa hiihtomenestystä ja rintamalyseolaisia
Runsaiden
palvelustehtävien vuoksi viestimiehet eivät juuri osallistuneet
yhteisiin tilaisuuksiin. Ainoassa helmikuun tilaisuudessa mieliin
palauteltiin sodan alkuvaiheita. Helmikuun mielialaraportin mukaan
puhdetöiden tekeminen VP 33:n 1. Komppaniassa hiipui työtilojen
puuttuessa, mutta muutamat valmistivat edelleen puuastioita. Liedon
pikkulotat lahjoittivat yksikölle 300 nidettä käsittävän kirjaston,
jota käytettiin innokkaasti. Komppania sai myös kaksi tikkataulua ja
yhden shakkilaudan. Radioita oli käytettävissä kymmenen.
Neljä miestä lähti alikersantti Hernelahden
johdolla raivaamaan 11.2. latua tulevia Viestipataljoonan
hiihtokilpailuja varten. Kaksi päivää myöhemmin 1. Komppania voitti 15
kilometrin joukkuekilpailun ja mieskohtaiset kisat. Sotamies Rautala kunnostautui viimeisimmässä kultamitalillaan.
1. Komppanian kolme osallistujaa Hernelahti, korpraali Alén ja sotamies Rautala eivät sen sijaan saaneet 1. Divisioonan hiihtokilpailuissa 18 kilometrin matkalla 20.2. menestystä osakseen.
Luutnantti Helle, upseerikokelas Koski
ja kuusi rintamalyseoon aikovaa olivat puhuttelussa majoituksen
järjestämiseksi opiskelijoille. Tilat
järjestettiin Anoppi-keskuksesta, mistä matka luennoille oli
lyhyempi. Alikersantti Tapiainen ja sotamies Tuominen muuttivat tieltä pois takaisin yksikköönsä.
Uusi partiopuhelin
Maaselän
ryhmän viestikomentaja ja yhtymien viestikomentajat kävivät
seuraamassa VP 25:n vesikaapelin laskua. Samassa yhteydessä esiteltiin
uusi vikapartiopuhelimen mallikappale. Puhelinyhteyksien vikaa tutkivat
partiot kuljettivat mukanaan puhelinta, jolla voitiin tehdä koesoittoja
keskuksiin.
Puhelimessa
todettiin
useita heikkouksia ja muutostarpeita rakenteessa ja hälytyskyvyssä:
ensinnäkin esitelty malli oli rakenteeltaan heikko. Linjojen
yhdistämiseksi oli puhelimeen laitettava kunnon linjaruuvit ja
summerihälytyksen tuli toimia 15 kilometrin kaapelilinjalla. Mallissa
oli tarpeeton keskusmikrofoni, ja kuljetuskotelo
puuttui. Hälytyksen tekeminen oli epämukavaa ja hälytyskyky oli
huono. Puhekosketin oli tehtävä kätevämmäksi käyttää.
Puhelin
todettiin tarpeelliseksi myös etulinjaan hälytysyhteyksiin, mutta sitä
suositeltiin käytettäväksi ainoastaan divisioonaportaasta alaspäin, eli
verrattain lyhyille yhteyksille. Puhelimia arvioitiin tarvittavan 60
rykmenttiä kohden.
Syviä talvella 1944. Kuva: Nautelankosken museo
Liedon aseveljet ry:n johtokunta valitaan
Liedon
aseveljet ry:n johtokunta valittiin uudelleen 13.2. kokouksessa
Kirkonkulman Koululla. Puheenjohtajaksi valittiin uudestaan kersantti Antti Posio, ja "arvan kautta erovuorossa olevat" rintama-aseveljet kapteeni Ahvo Yli-Lonttinen ja sotamies Reino Peltola valittiin uudestaan johtokuntaan. Samoin valituiksi tulivat opettaja Höijärvi ja maanviljelijä Valfrid Helin kotirintaman puolelta.
Naisosaston puheenjohtajaksi valittiin opettaja Saima Mäki. Ethel Anttila ja Saara Tupala valittiin johtokuntaan uudestaan, kun taas Helli Laakso ja Rauha Tupala korvautuivat Eevi Tuomella ja Eila Jussilalla. Ylikersantti
Esko Setälä 6865/1:stä (vahvennettu II/JR 60) valittiin Liedon
Aseveljet Ry:n rintamalla olevaksi yhdysmieheksi.
Saman illan virallisessa kokouksessa päätettiin rakentaa kaikki asevelitalot kaksihuoneisiksi.
JR 35:n partiotoimintaa
Hirvisuolla
Seppä-tukikohtaan hyökänneiden ja taistelussa kaatuneiden vihollisten
noutamiseksi lähetetyn partion lisäksi lähetettiin 18.–24.2. seitsemän
muuta partiota. Toisen Hirvisuon lohkon partion tehtävänä oli väijyttää
vihollisia näiden kaatuneiden luona, mutta vastustajia ei liikkunut
alueella.
Rannan lohkolla
tarkkailtiin venäläisten moottorirekien liikkeitä ja suoritettiin muuta
tiedustelua. Moottorirekiä tarkkaileva partio törmäsi palatessaan
50-miehiseen vihollisosastoon, jolle tuotettiin tappiota. Molemmat
osastot pääsivät omille puolilleen.
Liistelammen
lohkolla lähetettiin yksi partio tarkkailemaan Liisteojan jäätilannetta
ja toinen etsimään joelta vanginsieppauspartioille parasta
ylityspaikkaa. Kolmas partio olikin varsinainen vanginsieppauspartio.
Partio pääsi etenemään hyvin kohti vihollisen tukikohtaa esteriviltä
toiselle: ensin piikkilankaesteelle, vaajamiinakentälle,
valohälytinkentälle, 1-riviselle putkimiinakentälle ja puihin
viritetyistä munakäsikranaateista rakennetulle ansakentälle. Sieppauspartio pääsi kaikista
näistä läpi. Liistejoelle jätettiin ensimmäinen tukiryhmä ja
vaajamiinakentälle toinen.
Kuitenkin
vihollisen vartiopaikkoja lähestyttäessä partio havaittiin ja sitä
vastaan avattiin kiivas tuli. Hirsivarusteisten vartioiden ympärillä
oli vielä 10 metriä syvä kompastuseste, joka esti rynnäkön
vartiopaikoille. Osaston oli vetäydyttävä takaisin omalle puolelle.
Viholliselle tuotettiin kuitenkin 5 miehen tappiot.
JR 6:n Tykkikomppanian miehiä Karjalan kannaksella. Kuva: Nautelankosken museo.
Muuta
Jalkaväkirykmentti 35:n sähkölaitos ja viestivarasto tuhoutuivat tulipalossa 12.2.
Tukikohtien
nimiä JR 35: lohkoilla muutettiin niin, että peitenimiä seuraavat
numerot muutettiin kirjaimiksi 17.2. alkaen. Tällöin esimerkiksi Renki
3:sta tuli Renki K. Puhelimessa tuli tukikohtaa kutsua aakkosnimellä,
esimerkiksi Renki K:sta puhuttaessa käytettiin "Renki Kallea".
<< Edelliset kaksi viikkoa
Seuraavat kaksi viikkoa >>