Majoitusaluetta
Karhumäen varuskunnassa puhdistettaessa löydettiin melkoinen määrä
heitteille jätettyä armeijan tavaraa. Jäävuoren huippuna oli kaksi kivääriä, minkä lisäksi
löytyi tuhannen patruunaa, kolme kypärää, 25 valoansaa, kaksi laatikkoa
näkkileipää ja runsaasti muita välineitä ja tarvikkeita. Tarkemmissa
tutkimuksissa selvisi, että alueella majoittuneen yksikön kirjanpito
oli täysilukuinen, eli esineet kuuluivat pimeään varastoon.
Lumien
alkaessa sulaa käskettiin joukkoja ryhtymään erilaisiin
siivoustoimenpiteisiin. Kaatopaikat piti puhdistaa sitä mukaa, kun ne
paljastuivat sulavan lumen alta. Käymälöissä oli aloitettava
päivittäinen kalkin käyttö. Lavantautivaaran vuoksi kehotettiin
huolehtimaan siitä, etteivät pintavedet pääse virtaamaan kaivoihin.
Purojen, järvien ja jokien vesi tuli keittää tai puhdistaa
vedenpuhdistustableteilla. Ruoka- ja juomavetenä tuli käyttää
kaivovettä aina, kun se vain oli mahdollista.
Erikseen
käskettiin, ettei Oy. Alkoholiliikkeen laatikoita saanut käyttää muuhun
kuin alkuperäisiin tarkoitusperiin. Käskyssä ei mainita laittoman
käytön muotoja, mutta syyllisiä uhattiin jatkossa rangaistuksilla.
Hyökkäyksiä tukikohtiin
Vihollinen
yritti hyökkäystä poikkeuksellisen aktiivisesti ja vahvoin voimin eri tukikohtiin 17.3.
Suurlahdella
Liistelammen
kaakkoispuolella komppanian vahvuinen osasto yritti tunkeutua kello
23.30 suomalaisten asemiin Leijona-tukikohtaan. Hyökkäystä tuki 3000
kranaatin tykistövalmistelu,
joka katkaisi kaikki puhelinyhteydet tukikohtaan yhtä lukuun ottamatta.
Tykistötuleen osallistui raketti- ja rautatietykistöäkin.
Jalkaväen
ja kranaatinheitinten tuli pakotti vihollisen kuitenkin vetäytymään
puolen tunnin taistelun jälkeen. Vihollinen evakuoi haavoittuneitaan ja kaatuneitaan
jatkuvasti taistelun ajan omalle puolelleen.
Vihollinen menetti 15 miestä kaatuneina ja 25 haavoittuneina. Omat
tappiot olivat yksi kaatunut ja 12 haavoittunutta. Illalla 18.3.
välimaastoon lähetetty partio totesi hyökkääjän olleen hyvin
varustautuneen: kaikilla oli lumipuku sekä kasvot, kypärät ja aseet
käärittyinä valkoisiin harsoihin.
Viestikomentaja
Karkaus
pani merkille, että Liistelammen taistelussa radioyhteydet
toimivat kranaatinheittimien ja jalkaväen kanssa erittäin
hyvin, mutta tykistön radioyhteydet eivät pelanneet. KTR 5:n
viestiupseerin mukaan tykistön radion jaksoluku oli heittänyt 100 kj.
Aiemmin illalla koeyhteydessä radio oli toiminut hyvin. Yhteydenpitoa
vaikeutti ilmeisesti sekin, että kutsut ja aallot oli määrätty
vaihtumaan keskiyöllä. Joka tapauksessa VP 33 sai korjattavakseen
enemmän puhelinlankoja kuin aiemmin tälle lohkolle siirtymisen jälkeen.
Jouhivaaran
lohkolla käytiin vaikeampi taistelu, kun 250-miehinen vihollisosasto
yritti hyökätä jäitse Kuusiniemen tukikohtaan yöllä kello 3.30.
Vihollisosasto oli jakautunut jäällä kahtia, ja osa oli koukannut
suomalaisten taakse tukikohtien välimaastoa pitkin. Kuusiniemen
tukikohdan takamaastossa osasto ryhmittyi hyökkäykseen ja pääsi
etenemään esteille asti. Kello 6.30 apuun tuli
Törnin Jääkärikomppania, joka kävi vihollisen kimppuun edettyään jäitse Kuusiniemen kärkeen katkaisemaan vihollisen paluutietä.
Vankeja
saatiin 31 ja vihollisen tappiot kaatuneita laskettiin 82 mieheksi,
mutta omiakin menetettiin kaatuneina 12 ja yksi kadonneena. Vihollisen
taakse koukanneen osaston pienuuden vuoksi osa venäläisistä pääsi
saarrostajien lävitse pakoon.
On huomattava, että JR 35:n
historiikin ja sotapäiväkirjojen kuvaukset tapahtumien kellonajoista,
tappioiden määristä ja muista yksityiskohdista poikkeavat hieman. 1.
Divisioonan sotapäiväkirjassa tilannetta on kirjattu muistiin pitkin
päivää, ja lukumäärät ovat täydentyneet iltaa kohti.