Koulutus-
ja muissa asiakirjoissa muistuteltiin yksiköiden upseereita usein
siitä, että sodan ratkaisutaistelut olisivat vasta tulossa.
Vuoden
1944 alun sotapäiväkirjoissa toistuu viestipataljoonalaisten osalta
merkinnät "Jatkettiin parakkien rakentamista", "Jatkettiin halonajoa",
"Jatkettiin telttojen tekoa" tai "Jatkettiin halonhakkuuta".
Viestimiehet olivat toki mukana monessa muussakin, niin omassa
aselajissaan kuin vieraissa yksiköissä. Pataljoonan miehet olivat usein
hajallaan eri puolilla Maaselän kannasta.
Sotapäiväkirjassa vilisevät
edelleen puhelinkeskusten nimet "Anoppi", "Pellava", "Tappara" tai
"Lalli". Näistä
esimerkiksi Tappara oli 1. Divisioonan peitenimi, Lalli JR 35:n ja sen
kolmen pataljoonan peitenimet olivat Arpi (I/JR 35), Torvi (II/JR 35) ja
Pihlaja (III/JR 35). Puhelinkeskukset luonnollisesti muuttuivat paikka
paikoin pataljoonien ja rykmenttien siirryttyä eri lohkoille.
Jokaisen
miehen piti hakata kesäkuun loppuun mennessä tietty määrä halkoja,
keskimäärin 4 kuutiota. Puut tarkoitettiin ensisijaisesti yksiköiden
omaan käyttöön. Niiden yksiköiden, joiden toiminta ei ulottunut
etulinjaan, tuli pyrkiä huomattavasti suurempiin määriin. Pääosin
Saajärven kylään majoittuneelle Viestipataljoona 33:lle tämä tiesi siis
runsaasti halkohommia. 22. Elintarvikevarastokomppania oli saanut
hakattavakseen 600 kuutiota halkoja.
Jalkaväkirykmentti
35:stä oli aina yksi kolmesta pataljoonasta vuorollaan reservissä
taaempana. Pääosa koulutuksesta keskittyi aina reservipataljoonaan,
jolle pidettiin perinteisen sulkeisjärjestyksen lisäksi tyypillisesti
aseoppitunteja, panssarintorjuntakursseja ja talvella hiihtomarsseja.