Onnistunut mutta tappiollinen
vanginsieppauspartio
Jalkaväkirykmentti
35 lähetti 7.6. osaston väkivaltaiseen vanginsieppaukseen
Vienan kanavalla. Arveltiin, ettei väijytyksellä ollut mahdollista
saada vankeja. Keskellä päivää suoritettu isku onnistuikin yllättämään
vihollisen.
Rykmentin eri lohkoilla aloitettiin harhauttaminen
kello 14.56 ja tasan kolmelta aloitetun savutuksen ja tulivalmistelun
jälkeen osasto lähti liikkeelle. Sieppaajat pääsivät viidessä
minuutissa häiriöttä lähelle kanavan sulun eteläistä päätä ja
vihollisen asemia, missä se suojautui maaston syvennyksiin ja kuoppiin.
Peitepiirros
sieppauspartion kulusta Vienan kanavalla. Kuva: digi.narc.fi
(Saat kuvan suurempana klikkaamalla TÄSTÄ)
Venäläisten
asemiin pystyttiin tunkeutumaan, mutta paikoitellen vihollinen teki
liian vahvaa vastarintaa ja sulun pohjoispäässä suomalaiset kärsivät
tappioita kaksi kaatunutta ja kaksi haavoittunutta. Toinen
haavoittuneista oli osaston johtaja luutnantti Saarenharju, jota
osui vakavasti päähän.
Sulun
eteläpäästä saatiin tavoitellut vangit ja siellä tuhottiin vihollisen
pesäkkeitä. Omia haavoittuneita ja kaatuneita yritettiin evakuoida
Aalto-tukikohtaan, osittain onnistuen. Venäläisten asemien eteen oli
jäänyt neljä kaatunutta. Kello 16.30 näitä yritettiin evakuoida
savutuksen turvin. Yksi saatiinkin omien puolelle ja toinen vedetyksi
lähemmäksi, mutta vihollisen evakuoinnin yhteydessä kaatui vihollisen vänrikki Hirsjärvi.
Monenlaisia karkureita
Ruokolahden
sotavankileiriltä karkasi 7.6. kuusi politrukkia, joiden tiedot ja
nimet välitettiin myös Karhumäelle. Mukanaan näillä oli
surmaamaltaan vartijalta napattu ase ja päällä vihreät tai
englantilaiset puserot, joissa oli selässä sotavangin tunnus eli iso
V-kirjain. Kenkiä näillä ei ollut, mutta epäiltiin heidän tehneen
päällystakkien sarasta syylingit jalkineiksi.
Karkurit
liikkuivat kohti itää ja kaakkoa, ja arveltiin heidän jakautuneen
pienempiin ryhmiin. Karanneiden epäiltiin myös turvautuneen
junakyyteihin.
Mäntyselässä olevalta Kev. Psto 16:n
hevoslaitumelta puolestaan karkasi kaksi hevosta, ruuna "Isku" sekä
punaraudikko "Lahja". Näistäkin karkureista pyydettiin ilmoituksia.
Leikkikaluja näyttelyyn
Joitakin
viitteitä suomalaisen muotoilun synnystä voitiin havaita 1.
Divisioonassa 5.6.1943 julistetussa kilpailussa ja leikkikalunäyttelyssä, joka
tultaisiin järjestämään elokuussa. Puhdetöinä tehtyjen
näyttelyesineiden piti olla valmiina valistustoimistossa 31.7.
mennessä. Parhaimmat esineet palkittaisiin näyttelyssä.
Lelut
tuli valmistaa kolmen esineen ryhminä: siihen kuului saman tekijän
kolme erilaista leikkikalua, esimerkiksi juna, kissa ja sotalaiva. Sama
tekijä sai osallistua useammalla eri ryhmällä kilpailuun.
Palkintoja myönnettäessä kiinnitettiin huomiota seuraaviin kriteereihin:
Leikkikaluista
piti tehdä lujia, eli niiden tuli kestää lasten käsittelyä. Niiden oli oltava
yksinkertaisia, jotta niitä voitiin valmistaa sarjatyönä. Esineiden
raaka-aineiden piti olla helposti paikan päällä saatavissa ja
valmistusajan tuli olla lyhyt. Leikkikalujen oli myös oltava
omintakeisia, eli tutkittiin niihin tehtyjä parannuksia ja keksintöjä
verrattuna perinteisten lelujen muotoihin ja mekanismeihin. Parannukset
eivät kuitenkaan saaneet heikentää mekanismien toimivuutta lasten
käsissä.
Valmistusaineena oli puu, apuna sai käyttää
pieniä nauloja, liimaa ja rautalankaa. Esineen päällystyksestä
esimerkiksi maalaamalla ei ollut kilpailussa apua eikä haittaa.
Palkintoja (I sija 1000 mk, II sija 800 mk ja III sija 500 mk) ennen
ohjeessa todetaan: "Valistustoimisto pidättää kaikkia 5800:n [1.
Divisioonan peiteluku] joukkoja varten valmistusoikeuden ilman eri
korvausta kaikkiin näyttelyyn osallistuviin leikkikaluihin".
Leikkikalujen
tilaaminen puhdetöinä osoittaa, että puhdetöiden valmistamista
yritettiin johtaa monin eri tavoin. Tekijänoikeuksista, työmateriaalien
ja -ajan käytöstä sekä lelujen toimivuudesta oltiin hyvin
kiinnostuneita.
Yksi
kuuluisimpia asemasodan aikaisia kuvia. Hankasalmelainen Aaro Mustonen
tekemässä tuohikassia Karhumäellä 14.6.1943. Kuva: SA-kuva
Urheilua kehon ja mielen iloksi
Kesän
tuleviin urheilutilaisuuksiin kiinnitettiin suurta huomiota Maaselän
ryhmän monisivuisessa liikuntakasvatuskäskyssä kesäksi 1943. Etenkin murtomaajuoksua, pallopelejä, voimistelua
ja uintia piti harjoittaa. Urheilu oli tärkeää paitsi fyysillisenä kasvatuksena, myös
virkistys- ja viihdytystoimintana. Urheilulle kehotettiinkin saamaan
kisailun luonnetta aina kun vain mahdollista. Eri lajeihin,
suunnitteluun, urheilijoiden majoitukseen ja muuhun annettiin tarkat
ohjeet. Murtomaajuoksua varten jaettiin erikseen vääpeli P. Karikon ohje
"Murtomaajuoksuohjeita".
Pallopeleistä otettiin kesäksi
käyttöön lentopallo, käsipallo, koripallo ja maastopallo. Edukseen ne
tarvitsivat pienen kentän. Mahdollisuuksien mukaan yritettiin saada
myös jalkapallo- sekä pesäpallokentät.
Sääntöjä varten kehotettiin ostamaan kirjakaupasta Karvosen teos Palloilu
II. Erikseen ohjeistettiin, ettei jalkapalloa
pelatessa missään
tapauksessa saanut pelata valtion kengillä. Olisiko Suomen
jalkapalloharrastus paremmalla tolalla, mikäli jatkosodasta olisi
palannut enemmän lajin kokeneita veteraaneja?
Yhdessä kesän ensimmäisistä kilpailuista, 1. Divisioona järjestämissä
murtomaakuoksun mestaruuskilpailuissa 6.6. alikersantti Hernelahden
(1./VP 33) sijoitus oli 63. Kisoissa hallitsivat JR 56:n sekä tykistön
juoksijat. Parhaiten juossut viestipataljoonalainen, ylikersantti Knuutila pääsi
sijalle 12.
Pommitus Karhumäellä
Karhumäellä
herättiin tiistaina 8.6. kello 6.20 lentopommien räjähtelyyn. Kahdeksan
syöksypommittajaa pommitti suomalaisia Karhumäellä ensimmäistä kertaa
asemasotavaiheen aikana. Kaupunkiin putosi 13–14 pommia. Useita kuoli
ja haavoittui pommituksessa.
Tien vartta pitkin kulkevasta
pylväslinjasta katkesivat melkein kaikki puhelinjohdot, mikä
tiesi viestimiehille runsaasti töitä. Kaikki yhteydet Salamasta, 1.
Divisioonan komentopaikasta taaksepäin katkesivat. Tilanne korjattiin
väliaikaisesti rakentamalla viisi kaapeliyhteyttä. Iltaan mennessä
kirkaslinjatkin eli avojohdot saatiin kuntoon.
Leväperäisyys kypärän käytössä kostautuu
Lukuisista
ohjeista ja käskyistä huolimatta 1. Divisioona kärsi tappioita, jotka
monissa tapauksissa johtuivat leväperäisyydestä kypärän käytössä.
Kenraalimajuri
Paavo Paalu totesi erikseen käskyssään 11.6., että
tammikuusta 1942 alkaen divisioona oli kärsinyt 269 miehen tappiot
kaatuneina. Näistä 123:ssa tapauksessa syynä oli pääkallon
vioittuminen, ja monet olisivat pelastuneet mikäli olisivat pitäneet
kypärää päässään.
Vastaisuudessa lohkojen komentajien piti
huolehtia siitä, että viimeistään komppanioiden komentopaikasta
eteenpäin sotilailla olisi kypärät päässä. Kuulovartiot vapautettiin
pitovelvollisuudesta, mutta näilläkin tuli olla kypärä aina mukanaan.
Karhumäen tapahtumia
Karhumäen tivoli oli avattu uudistettuna, ja sen virkistävää vaikutusta
sotilaille kehuttiin.
Tauno
Kyöstilä ja
Oiva
Ryökäs vierailivat tivolissa helatorstaina 3.6. ja
kokeilivat muun muassa karusellia. Iltapäivällä viestimiehet ottivat
aurinkoa.
JR 35:n esikuntakomppanian miehiä hommissa: "Vesikaapelia" eli
piettyä tapsia pannaan keloille pintuisissa 4.6.1943. Kuvan taakse tehtyjen merkintöjen mukaan "Marskin ryypyt
odottavat". Kuva: Nautelankosken museo
Komentopaikan
edessä Karhumäen kentällä vietettiin 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlaa,
ja aamulla oli kenttäjumalanpalvelus. Mannerheimin
76-vuotissyntymäpäivän kunniaksi jaettiin ylimääräistä muonaa ja
viinapullo / viisi miestä.
Monet
lietolaiset palasivat kuuden viikon kylvölomilta 9.–10.6. Palaajiin
kuuluivat muun muassa
Toivo
Veijola,
Hannes
Tuomola, ylikersantti
Unto
Ryökäs,
ja alikersantit
Tauno
Peltola
sekä
Unto Uusitalo ja
korpraali
Tammelin.
Ryökkäillä oli Unton kertoman mukaan ollut vain kolme hevosta
peltotöissä, mutta traktorin
puukaasutin toimi onneksi hyvin. Lomilta palannut
Ilmari Kirri oli
saanut selville henkilöt, joita oli anottu heinäkuuksi maatalouslomille
ja kertoi, että kaikkiaan viittäkymmentä lietolaista oli anottu kotiin
lomalle.
Karhumäellä, Vitskan alueella oli laajat viljelmät, joista suuri osa oli kasvihuoneissa.
Kuva: Nautelankosken museo.
Viestimiehiä Vitskan kasvihuoneen sisällä. Kuva: Nautelankosken museo.
Vitskan puutarha-alueella eriteltiin yksiköille hevoslaitumia. 1./VP 33:sta edusti
rehumestari, alikersantti
Alpo
Valtanen.
Kesäkuun alku meni muuten paperitöihin: yksikön sotapäiväkirjat
lähetettiin divisioonalle sekä taisteluväline-, muona- ja
keittiöpäiväkirjat tarkastettiin. Sähkölaitos luovutettiin uusille
tulokkaille 16.6.
Sotilaskoti
"Kunnonpesä" Karhumäellä. Kuva: SA-kuva.
Puhelinkeskus
teltassa Karhumäellä "Kunnonpesän" lähellä 5.6.1943. Kuva: SA-kuva
Lietolaiset asuivat Karhumäellä
melkein turkulaisittain, nimittäin Hämeenkadun varrella. Karhumäen
katujen nimet suomalaistettiin, joten läheltä löytyi myös muun muassa
Aurakatu, Uudenmaankatu, Karjalan katu ja Kalevankatu. Kadut oli
nimetty tietoisesti "perinteisillä" kadunnimillä eikä
suomalaisten merkkihenkilöiden mukaan: esimerkiksi "Mannerheimintietä"
tai "Tannerinkatua" välteltiin tietoisesti.
17 kuukautta Karhumäessä täynnä –
1. Divisioona muuttaa Saravaaraan
Pitkäaikaiset
huhupuheet osoittautuivat kesäkuun puolivälissä todeksi: 1. Divisioona
siirrettiin taakse lepäämään.Viestipataljoonalaiset tutustuttivat
tilalleen tulevat 6. Divisioonan viestimiehet Nappi -ja
Salamakeskuksiin 13.6. Ohjeet muuttoa varten saatiin seuraavana
päivänä. Samalla kun VP 33 muutti Saravaaraan, JR 35 muutti Seesjärven
lähettyville ja JR 56 Tsopinan seudulle Karhumäen tien varrelle.
Divisioonan esikunta muutti Saravaaran kylään.
JR
25:n komentopaikka Saravaarankylässä 7.6.1944. 1. Divisioonan esikunnan
joukkoja lienee asustellut tässäkin muuton jälkeen vuotta aiemmin.
Kuva: SA-kuva.
VP 33 lähti 15.6. Karhumäeltä 30
kilometrin päähän Saravaaraan. Kalusto lastattiin edellisenä iltana ja
matkaan lähdettiin yöllä, joten unet jäivät pariin tuntiin. Kolonna
lähti liikkeelle kello 6 aamuyöstä. Keskuskomppanian tehtäväksi tuli
pystyttää neljä puhelinkeskusta Saravaaran lähettyville. Ylikersantti
Koivuniemi sai
Pursi-keskuksen, ylikersantti
Knaapi
Auliksen, alikersantti
Kyöstilä
Nuotan ja
Oiva Ryökäs
Sarka-keskuksen. Ryökäs lähti matkaan ryhmineen keskusautolla. Autolla
matkaavat jatkoivat matkaa Saravaaran kylästä kolmen kilometrin päähän
parakkikylään.
Muuton jälkeen viestimiesten arki uudessa
paikassa alkoi yhteyksien rakentamisella. Osa
jäi vielä Karhumäkeen keskuksiin, kuten
Paavo Lehto Nappiin.
Viimeiset toimistojoukkueen ja II joukkueen miehet lähtivät 17.6. kello
17.00 kohti Saravaaraa.
Lienevätkö
lietolaiset viestimiehet tai muut kuorma-autoja ajelevat päässeet
ikuistetuksi piirrokseen? Piirros tehty Karhumäellä kesäkuussa 1943
otsikolla "Keväisiä askareita" Kuvassa voi olla Saravaaraan muuttavia
1. Divisioonan miehiä.. Kuva: SA-kuva
Saravaara
poikkesi suuresti Karhumäestä. Tivolin melske ja kaupungin vilinä
vaihtuivat korven rauhaan ja käen kukuntaan. Karhumäen asunnot
muuttuivat ensin parakeiksi, sitten teltta-asumuksiksi. Viestimiehet
pääsivät vieläpä asumaan kauniille järven rannalle. Pahimpana kiusana
metsään muuttamisella oli hirvittävä määrä hyttysiä.
Suurta
ärsytystä aiheutti se, että pataljoona joutui korvauksetta luovuttamaan
Karhumäen viljelyksensä muille. Osa siemenistä oli hankittu niihin
yksityisin tai yhteisin varoin. Pelättiin, ettei seuraavalla
viljelyskaudella kukaan ryhtyisi viljelystöihin uuden siirron ja
kasvien menettämisen pelossa. Korjauksiksi VP 33:n komentaja ehdotti
pienen komennuskunnan jättämistä viljelyksiä hoitelemaan ja ottamaan
sato talteen tai korvauksen perimistä ne vastaanottaneelta osastolta.
Koirat haukkuu, vaikka divisioona kulkee...
Samalla kun muu divisioona siirtyi taakse, lähtivät sotakoirat ja
niiden hoitajat toistaiseksi vastuun lohkolta ottavaan 6. Divisioonaan.
VP 33:sta siirtyivät VP 35:een alikersantti
Kauko Vuori ja hänen koiransa Jukka, sotamies
Olavi Suominen ja Nero sekä sotamies
Kalle Kallio ja sotakoiransa Kappis. Jalkaväkirykmentti 35:stä Jääkäripataljoona 12:een siirtyivät sotamiehet
Bruno Kaukovalta sekä
Antti Lepistö. Kaukovallan koira oli Mira ja Lepistön Sessa. JR 56:sta siirtyivät JR 33:een sotamies
Aarne Vaittinen ja koira Pretty sekä sotamies
Leo Laakso ja Pulu.
<<
Edelliset kaksi viikkoa
Seuraavat
kaksi viikkoa >>