Jalkaväkirykmentti 35 heinäkuun loppuessa
Kiitos
takalinjalle muuton, Jalkaväkirykmentti 35 säästyi kuun aikana tyystin
kaatuneilta ja haavoittuneilta. Yksiköiden kierrättämisellä
rintamavastuusta reserviin tasattiin tappioita eri
divisioonien välillä.
Yleistilanne yksikössä olikin lepovaiheessa heinäkuussa hyvä.
Vuorolomaprosentin
kasvattaminen 12%:iin piristi monia, ja korjasi taannoin
maanviljelyslomien aiheuttamaa mielipahaa. Rykmentin juhlatilaisuudet
heinäkuussa olivat lähinnä kenttäjumalanpalveluksia. Kirjastojen käyttö
oli kesäkautena laimeaa. Sanomalehdet saapuivat ajallaan ja ne jaettiin
tasapuolisesti.
Jokaisessa pataljoonassa toimiva kuoro piti yllä
musiikkiharrastusta. Muuton yhteydessä kesäkuussa menetettiin niin
soittimia kuin siirroissa miehiä, mikä latisti orkestereiden toimintaa.
Radiota kuunneltiin innokkaasti. Teattteripuolelta oli päästy
seuraamaan aiemmin mainitun Turun Teatterin kiertueen lisäksi Karhumäen
Poikia ja Seinäjoen Kisattaria.
Rykmentin jalkapallojoukkue
voitti Maaselän Ryhmän mestaruuden. Hyvän sään ansiosta oli mahdollista
urheilla entistä enemmän, ja korpeen oli raivattu erilaisia
urheilukenttiä ja metsäteillä harjoiteltiin juoksua. Etenkin
uinti oli vilkasta. Kuuma heinäkuu edisti selvästi lajin harrastamista.
Puhdetöitä
tehtiin edelleen jonkin verran. Heinäkuussa veistettiin rykmentin
keskuudessa erityisesti vuolukivistä puhdetöitä.
Karhumäen kesäkisat
Karhumäellä
järjestettiin 17.–18.7. kesäkisat, jotka olivat samalla Maaselän Ryhmän
yleisurheilumestaruuskilpailut. Kisat alkoivat 17.7. kello 17.30
avajaisilla, joita seurasivat yleisurheilukilpailut. Kisojen
ylijohtajana toimi everstiluutnantti
Selinheimo. VP 33:n väkeä oli mukana järjestämässä kisoja: lietolainen luutnantti
Jaakko Säteri toimi voimailussa kisojen järjestyspäällikkönä ja nyrkkeilyn arvostelutuomarina oli kersantti
Itkonen.
Lippujen ennakkomyynti alkoi Vakon kirjakaupassa 12.7., ja lippuja
tapahtumiin saattoi ostaa kilpailupaikalta 1½ tuntia ennen kilpailun
alkua.
Kesäkisojen avajaiset 17.7. Kuva: SA-kuva
Ensimmäisen
päivän lajeina kilpailtiin 200 metrin juoksun alkuerät, korkeushyppy,
keihäänheitto, 800 metrin juoksu, 3000 metrin juoksu, 200 metrin
juoksun loppukilpailu sekä 4 X 80 metrin naisten viesti. Kello 20.00
järjestettiin paini- ja nyrkkeilykilpailut. Nyrkkeily- ja
painikilpailut järjestettiin Teatteritalon viereisessä huvipuistossa.
Alikersantti Tapio Rautavaara
heittää keihästä. Syntymässä voittotulos, 65,22 metriä. Elokuun
harjoituksissa Rautavaara onnistui heittämään silloisen
maailmanennätyksen, 80,97 metriä jota ei kuitenkaan merkitty
viralliseksi kisatulokseksi. Kuva: SA-kuva
Painia seurataan Karhumäen Huvipuistossa. Kuva: SA-kuva
Toisena
päivänä 18.7. aloitettiin puolelta päivin jatkamalla edellisen illan
paini- ja nyrkkeilykilpailuja. Yleisurheilukisat jatkuivat kello 15.00,
ja lajeina juostiin 100 metrin juoksun alkuerät sekä koeteltiin taitoja
ja voimia pituushypyssä ja kuulantyönnössä. Seuraavaksi juostiin 1500
metrin juoksu, sadan metrin juoksun loppukilpailu ja 400 metrin juoksun
alkuerät. Tätä seurasi kolmiloikka (käskyssä kolmiloikkaus),
kiekonheitto, 400 metrin juoksun loppukilpailu ja 5000 metrin juoksu.
Viimeisenä yleisurheilulajina urheiltiin 100 X 200 X 300 X 400 metrin
viestijuoksu.
100 metrin juoksun loppukilpailu. Kuva: SA-kuva
Yleisurheilukisoista
saattoi siirtyä seuraamaan pyöräilijöiden kello 20.15 lähtöä 30
kilometrin maantieajoon. Tätä ennen oli pelattu Äänislinnan ja
Karhumäen välinen jalkapallo-ottelu. Ottelun väliajalla järjestettiin
marssilaulukilpailu.
Jalkaväkirykmentti
35:n ja VP 33:n sotilaat pääsivät kuorma-autokuljetuksilla seuraamaan
Karhumäen kesäkisoja, jotka järjestettiin 17.7.–18.7. Kisoja
pääsi seuraamaan jompana kumpana päivänä. Viestipataljoonalaiset
lähtivät erämaasta aamulla kello 10.00 25 kilometrin matkalle
kisapaikalle. Paluu venyi puoliyöhön.
Auran Pojat saamassa palkintonsa Karhumäen kesäkisojen viestikisoista. Kuva: SA-kuva.
Viikkoa
myöhemmin kesäkisojen jälkeen järjestettiin yleisurheiluottelut eri rintamien kesken.
Kamppailut käytiin Karhumäen, Äänislinnan, Syvärin ja Aunuksen
välillä. 1. Divisioonasta päästiin seuraamaan kilpailuja kuten
aiemminkin, jompana kumpana päivänä. Kisayleisöksi lähti 24.7. VP
33:sta kahdeksan aliupseeria ja yhdeksän sotamiestä. Seuraavana päivänä
meni kahdeksan aliupseeria ja 16 sotamiestä.
Viestimiehet ahkeroimassa
heinäkuun kuumuudessa
Viestipataljoona
33:n kersantti Oiva Ryökäs tuumi päiväkirjassaan liikojen lihojen karisevan
viestimiesten päivärytmillä. Sää oli lämmin, ja päivät pitivät
sisällään puhelinpylväiden pystyttämistä ja lankojen vetämistä. Samalla
rakennettiin sähkölinjaa Saravaaran kylästä majoitusalueelle.
Perjantaisin, kuten 16.7. oli jokaisella viestimiehellä pakollinen
viiden kilometrin juoksu- tai kävelylenkki. Tätä seurasi sauna, josta
käytiin useita kertoja uimassa.
Saravaaran korvessakin oltiin
huolestuneita tulevista lomista. Liikkui huhuja, joiden mukaan niitä
olisi karsittu alkuperäisistä. Paavo Heinistä
oli saattamassa lomille asemalla 19.7. suuri joukko muita
viestipataljoonalaisia. Pataljoonassa järjestettiin
taas koulutusta sotilaille, kun kiinteän johdinlinjan (eli
avojohdinlinjan) rakentamisesta
pidettiin oppitunti 15.7. Tämä tarkoitti siis opetusta orsille
tai koukuille rakennetun, eristämättömistä johdoista tehdyn
puhelinyhteyden rakentamisesta.
Kieliopiskelua
Tohtori
Väänänen
Helsingin yliopistosta saapui järjestämään Karhumäen sotilaskotiin
saksan ja latinan pro exercitio -kokeet 18.7. Suulliset kokeet
pidettiin seuraavana päivänä. Kokeisiin piti ottaa mukaan
kirjoitusvälineet sekä 30 markan (4,93 €) kirjoitusmaksu.
Kokeisiin
saivat osallistua ne ylioppilaat, jotka olivat osallistuneet
divisioonassa järjestettyihin kursseihin kyseisissä kielissä. Myös muut
ylioppilaat saivat osallistua. Kursseille osallistuneille järjestettiin
koeajaksi majoitus ja muonitus mutta muut joutuivat huolehtimaan näistä
tarpeista itse.
Majoituksen kohentamista ja
muutenkin erämaaelämää siedettävämmäksi
Sähkölinjojen rakentaminen edistyi niin hyvin, että 20.7. paloi HTK:n pahviteltassakin
220 v. 25 w:n sähkölamppu. Generaattori pyöri iltaisin 21.30
alkaen puoleenyöhön. Lieneekö liittynyt valonsaantiin, mutta viestimiehet Mattila ja Into Haapanen aloittivat 21.7. jälleen pärekorien teon iltapuhdetöinä. Illalla kello 23.30 radisti Helin soitti teltassa haitaria muiden iloksi.
Heinäkuu
kävi niin kuumana, että sähkölinjoja ja puhelinpylväitä pystyttävät
miehet kävivät uimassa useaan kertaan päivässä, ja toisinaan
majoitusalueella liikuttiin pelkissä uimahousuissa. Uimisesta
innostuneet viestimiehet rakensivat 24.7. ponnahduslautaa järven
rantaan. Lauta saatiin kuntoon kaksi päivää myöhemmin, ja korkeutta
sillä oli kaksi metriä. Lauta tuli kovaan käyttöön, ja jotkut hyppivät
siltä päivässä 20 kertaa. Ensimmäisten uimakisojen paikka oli 29.7.,
jolloin pataljoonan mestaruudesta kilpailtiin 100 metrin vapaa- ja
rintauinnissa.
Aamupäivällä 15.7. tehtiin ETp:llä
olevalla höylällä päreitä saunankattoa varten. Perunamaat puolestaan
perattiin 23.7. Majoitustilojen valmistuessa arki Saravaarassa alkoikin
palata samanlaisiin uomiin kuin Karhumäellä.
Havaintoja erämaassa
Kesäkuun
lopulla oli annettu käsky laatia peitepiirros kaikista
torjunta-alueella olevista metsäkämpistä, autiotaloista ja parakeista.
Näitä kohteita oli myös pidettävä silmällä kiertelevillä partioilla.
Partiointi myös pyrittiin yhdistämään koulutukseen.
Kersantti
Oiva Ryökäs
lähti neljän miehen partion johtajana divisioonan esikunnan
selusta-alueelle partioimaan aamulla 22.7. Partio teki 17 kilometrin
lenkin käytännössä koskemattomassa korvessa. Ainoina suunnistusavuina
olivat kartta ja kompassi.
Matkalla korvessa he eivät tavanneet
ainoatakaan ihmistä. Tuoreita jälkiäkään ei näkynyt. Siellä täällä oli
vanhoja taisteluhautoja, havutelttoja, tukkilauttoja ja muita merkkejä
menneistä sotatoimista. Matkalla partion miehet kävivät uimassa
Ahvenjärvessä ja Suur-Perkemälammessa. Maasto oli hyvin soista ja
hellekin kiusasi, joten miehet olivat hyvin väsyneitä palatessaan
illalla kello 17.30. Seuraavana päivänä Ryökäs laati peitepiirrokset
retkestään.
SS- joukot palaavat - sotilasarvot selviksi
Saksan armeijan SS-joukoissa (Schutzstaffel,
suom. suojajoukot) palvelleet suomalaiset palasivat kotimaahansa 1.6.
Miehet vapautettiin Saksan palveluksesta 11.7. ja siirrettiin Suomen
puolustusvoimiin.
SS:n sotilasarvot poikkesivat muista
sotilasarvoista, joten yksikössä palvelleille suomalaisille piti laatia
sopivat vastineet omista sotilasarvoista. Osa SS-joukoissa palvelleista
palasi Suomeen jo aiemmin, ja 1. Divisioonan esikunnan käskyssä
23.7.1943 [n:o 3559/I/4] annettiin heitä
varten ylennysohjeet seuraavasti jotta nämä saisivat ylennyksen
vastaavaan saksalaiseen arvoon:
| Arvo SS:ä | | Arvo Suomen armeijassa | |
| SS-Mann | | sotamies | |
| Surmmann | | korpraali | |
| Rottenführer | | (vanhempi) korpraali | |
| Unterscharführer | | alikersantti | |
| Scharführer | | kersantti | |
| Oberscharführer | | ylikersantti | |
| Hauptscharführer | | vääpeli | |
| Sturmscharführer | | vääpeli (erikoisen ansioitunut) | |
| Untersturmführer | | vänrikki | |
| Obersturmführer | | luutnantti | |
| Hauptsturmführer | | kapteeni | |
| Sturmbannführer | | majuri | |
| Obersturmbannführer | | everstiluutnantti | |
| Standartenführer | | eversti | |
| Oberführer | | ei vastaavaa arvoa Suomen armeijassa | |
| Brigadeführer | | kenraalimajuri | |
| Gruppenführer | | kenraaliluutnantti | |
| Obergruppenführer | | kenraali | |
<< Edelliset kaksi viikkoa
Seuraavat kaksi viikkoa >>