Kaikki
puhdetyöt eivät olleet sallittuja tai suotuja. Virallinen valvonta eli
Puolustusvoimat, valtio ja muut tahot yrittivät asemasodan pitkittyessä
suunnata puhdetyöinnostusta haluttuun suuntaan. Ensimmäisenä
kiellettiin metallien käyttö sillä alumiini, messinki ja muu arvokas
metalli tarvittiin sotateollisuuden käyttöön. Toisena materiaalina
kiellettiin koivu, sillä vaneriteollisuus tarvitsi puuta kipeästi
tarpeisiinsa. Tuohta sai ottaa polttopuiksi hakatuista haloista, mutta
kieltoa rikottiin yleisesti.
Pilapiirros Suomen Sotilaassa arvokkaiden materiaalien säästämisestä.
Kuvalähde: Suomen Sotilas 7/1944, s. 18.
Säännöstelyn ja kieltojen
lisäksi puhdetyöharrastusta ohjailtiin pyytämällä tilaustöitä:
esimerkiksi Työtehoseura tilasi joukoilta
kirveenvarsia ja sahanpuita. Riittävän hyvin tehdyistä
käyttökelpoisista esineistä maksettiin rahapalkkio, jota myöhemmin
korotettiin.
Erityistä
huomiota siihen, mitä puhdetöinä valmistetaan alettiin kiinnittämään
vuoden 1943 puolivälissä. Tuolloin esimerkiksi
Jalkaväkirykmentti 35:n valistusupseerin toimintakertomuksessa
mainitaan erikseen, mitä esineitä puhdetöinä on minäkin kuukautena
tehty.
Puhdetöiden
tekoon pyrittiin vaikuttamaan myös suoralla propagandalla, joka myös
lietolaisia yksiköitä koskevien valistusupseerin kertomusten
perusteella vaikutti. Sotilailla pyrittiin teettämään hyötyesineitä
"rihkaman" sijaan, mikä tavoite ilmeisesti saavutettiin aika hyvin.
Suorien käskyjen ja ohjeiden ohella miesten harrastuksia yritettiin
ohjata muun muassa rintamalehtien avulla. Esimerkiksi
Suomen sotilaan
artikkelilla "Mitä pitäisi puhdetöinä valmistaa? Enemmän makua, hyötyä
ja ansiota!"
pyrittiin
ohjeistamaan seuraavin alaotsikoin:
1) Tarveaineen mukaan
2) Käyttötarkoituksen mukaan
3) Kannattavaisuutta ajatellen
4) Kauneutta silmälläpitäen
Tarveaineissa
kehotettiin kiellettyjen metallien ohella välttämään naulojen, ruuvien
ja kumin käyttöä. Rautaa sai käyttää asianomaisella luvalla, mutta vain
heloituksiin ja koristuksiin. Hyötyesineitä kannatti artikkelin mukaan
tehdä koriste-esineiden sijaan, ja yksikössä kannatti mieluiten
valmistaa vain yhtä esinettä tai esinesarjaa, jolle oli kysyntää.
Kauneuden suhteen lehti kannusti mahdollisen vähäiseen koristelun
käyttöön sekä kaivertamaan vuosiluvun ja valmistuspaikan mieluiten
piiloon, kuten esineen alapuolelle. Näkyville kaiverrettu kirjoitus
"pilaisi tyylin ja tekisi muutenkin mauttoman vaikutuksen". Mainittiin,
että tämä oli erittäin ratkaiseva seikka töitä arvioitaessa erilaisissa
puhdetyökilpailuissa.