Kivityöt
olivat lähinnä Maaselän kannaksen, etenkin Seesjärven rannoilla
oleskelevien joukkojen erikoisuus. Syynä tähän olivat alueella toimivat
kivilouhokset, jotka hyökkäysvaiheen päätyttyä talvella 1941 jäivät
suomalaisten puolelle. Jalkaväkirykmentti
35 valistusupseerin toimintakertomuksen mukaan vuolukiviveistoksia
tehtiin etenkin
heinäkuussa 1943, kun rykmentti oli siirretty etulinjasta Ahvenlammen
tienoille. Työtavaksi mainitaan erikseen veistäminen.
Vuolukivestä
tehtiin etenkin erilaisia rasioita, tuhkakuppeja ja valokuvakehyksiä.
Yksi jatkosodan upeimmista töistä nielee ollut
Niilo Mäen
tekemä kahvikalusto. Tavallisesti esineet koristeltiin
ornamenttinauhoilla, hakaristeillä ja muistokirjoituksilla. Lopuksi
esineet öljyttiin, mikäli oljyä oli saatavissa. Uutena tämä vuolukivi
on vihreää, mutta ajan kanssa se menettää värinsä ja tummuu
mustanharmaaksi. Kivi on pehmeää, joten sen työstämiseen ei tarvinnut
puukkoa ja viilaa kummempaa työvälinettä. Se oli myös haurasta, joten
esineet rikkoutuivat helposti.
Tykinhylsystä tehty tuhkakuppi, jonka jalustana kiveä. Kuva: Nautelankosken museo
Jorma Tuohino muisteli vuolukiven työstämiseen tarvittavia työvälineitä ja
menetelmiä: "
Loveamiseen käytin kuuden tuuman naulaa sekä jonkinlaista
viilaa. Lopuksi hioin santapaperilla ja sivelin jotain öljyntapaista
siihen." Puhdetyökilpailuun vuolukivisen kahvikaluston Seesjärvellä
1942 valmistanut Eino Mäki muisteli tätä vuolukiveä materiaalina
osallistuttuaan puhdetyökilpailuun: "
Läheisestä avolouhoksesta hain
kivet. Venäläisistä pistimistä tein taltat ja pienen vasaran,
viilalla ja hiomapaperilla viimeistelin työt. Ensin piirsin harpilla
mallin ja sitten rupesin poistamaan sisustaa. Herkkää kiveä, tämä
vuolukivi. Yhdestäkin, melkein valmiista kupista lohkesi korva, joten
ei auttanut muu kuin heittää se pois ja aloittaa alusta. Kahdeksan
pitkää päivää, aamuyöhön saakka istuin näiden kanssa ja kun sain ne
valmiiksi, komppanian vääpeli vei ne sinne kilpailuun. Itse en
kehdannut. Piti keksiä nimimerkki ja sanoin että kutsutaan Soropiksi,
korviketta kun silloin keitettiin. Sain ensimmäisen palkinnon, kahden
viikon loman"*
Maaselän Liistepohjan vuolukivikaivos. Kuva: SA-kuva
Kahden
sotilaan kertomus osoittaa, että tarvittavat työkalut piti improvisoida
muista työkaluista tai tehdä itse. Materiaali oli helposti työstettävissä mutta myös vaikeasti
hallittavissa ja ennakoitavissa, ja pienikin rikkouma esineessä riitti
koko esineen hylkäämiseen. Muilta rintamilta ei ole mainintoja kivestä
puhdetyöaineena, vaikka Liedon sotaveteraanit ry:n kokoelmiin kuuluukin
tuhkakuppi, jonka jalusta on valkoista kiveä.
Kiviesineiden
tekoon oli hyvin vähän ohjeita, esimerkiksi
Sotilaan puhdetyöoppaassa
ei kivitöitä mainita laisinkaan. Ainoastaan Suomen sotilaassa numero
20/1944 annetaan ohjeet (kuva alla) ja piirrokset kivitöiden tekoon.
Piirrokset on laadittu tuhkakuppien sekä kirjoitustelineen tekoon. Itse
valmistusohjeessa neuvotaan: "Terätyökaluilla suoritetun
alkumuokkauksen ja smirkelillä suoritetun tahonnan jälkeen tehdään
viimeistelyhionta savitahkolla tai kovasimella". Ohjeessa ei eritellä
kivilajeja, joten ohje lienee laadittu yleispätevästi eri kivistä
tehtävien esineiden tekoon.
Puhdetyöohje kivisten tuhkakuppien ja kirjoitustelineen tekoon Suomen Sotilas -lehdestä.
Kuvalähde: Suomen Sotilas 20/1944, s. 29.
*Kiviesineiden kuvaukset perustuvat kokonaan Steffa & Steffan teokseen Muisto Syväriltä, s. 57.