Kohti Petroskoita – sitten Äänislinnasta pohjoiseen

Kaupungissa miehet saivat uudessa majapaikassa kenttäpostin ja ensimmäistä kertaa sotareissunsa aikana jättivät likapyykin pestäväksi. Aiemmin tämä oli täytynyt tehdä itsepalveluna matkan varrelle sattuneissa järvissä ja puroissa.

II joukkue sai välittömästi lähtömääräyksen jatkaa kaupungista eteenpäin. Kaupungin halki ajettiin kuutamoyössä, mutta pohjoispuolella oleva lossi ei välittänyt pimeässä liikennettä eteenpäin. Joukkueen oli palattava takaisin kaupunkiin yöksi keskuskomppanian luokse. Palaava yksikkö pääsi todistamaan kaupungin viinavaraston löytäneiden suomalaisten riekuntaa. "Ikävä näky" kirjoitti Oiva Ryökäs päiväkirjaansa.

Karjalan Armeijan hyökkäys jatkui kohti pohjoista ja Maaselän kannasta. Täällä törmättiin vahvoihin vihollisasemiin Suununjoella. Miehet olivat Äänislinnan valtauksen ponnisteluista äärimmäisen väsyneitä, ja osa kieltäytyi jatkamasta. Suununjoki saatiin vallattua 17.10.

II joukkue lähti 5.10. aamulla kello 07.00 Lehtiniemeen, ja nyt syöksymoottorilla kulkeva lossi kuljetti sen Ukkosalmen yli. I joukkueen osia seurasi seuraavana päivänä. Venäläisillä oli kranaatinheittimiä ja tykistöä hyvin lähellä Lehtiniemen kylää. Vihollisen kranaatit katkoivat alinomaa puhelinkaapeleita. Yksi kranaatti osui vikapartioreissulla olleen Oiva Ryökkään lähelle lennättäen maata ilmaan. Ilmaan singonnut kivi iskeytyi Ryökkään selkään, mutta ei onneksi aiheuttanut korvien soimista ja selkäkipua kummempaa vahinkoa.

Vikapartiotoiminta oli jatkuvaa. Vasta 8.10. koitti päivä, jona viholliset oli ajettu niin kauas että yhteydet säilyivät kunnossa koko päivän. Seuraavana päivänä satoi ensilumi. Äänislinnassa uskollisesti keskuskomppaniaa palvelleet 40 polkupyörää luovutettiin 1. Divisioonan korjaamolle.


Korpraali Urpo Paavola, Emil Tammelin ja sotamiehet Kosti Vainio ja Hannes Tuomola siirrettiin 6.10. Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin käyttöön maataloustöihin. Vilho Moisio ja Vieno Lehtonen palasivat lomilta seuraavana päivänä. Kaikkiaan lomalla oli ollut komppaniasta 20 henkeä. Vieno kertoi Mauno Liukkaan haavoittuneen olkapäähän ja olevan Jyväskylässä sairaalassa hoidettavana.

Keskuskomppania miehitti 10.10. seitsemää eri keskusta ja vikapartiointi niiden välillä oli jatkuvaa ja raskasta palvelusta. Seuraavana päivänä VP 33:n komentaja Armo Karkaus ylensi alikersantti Väinö Koivuniemen kersantiksi ja alikersanteiksi korpraalit Heikki Lempisen ja Antti Lehtosen. II luokan vapaudenmitalin saivat alikersantti Lauri Järvinen, korpraali Kaino Lähteenmäki, sotamies Frans Keskitalo ja sotamies Pauli Rindell.

Lietolaisia kohtasi raskas menetys Jalkaväkirykmentti 35:n jääkärijoukkueen johtajan luutnantti Olavi Sipilän kaatuessa partiomatkalla Motorinassa  8.10.1941. Hänen ruumiinsa saatiin noudettua kotiin vietäväksi vasta päivää myöhemmin. Venäläiset olivat ehtineet ryöstää kaatuneen jääkäriluutnantin ruumiin.