Yhteyksien ja
keskusten purkaminen alkoi 20.8. Luutnantti Halmevirran
komppanian (2./VP 33) luona käytiin välillä kuuntelemassa radiosta
uutisia. Seiväs-keskus siirtyi tuona päivänä virallisesti pataljoonan lottien haltuun.
Suojärven
taistelujen ratkettua Karjalan Armeija saattoi jatkaa hyökkäystään.
Tavoitteena oli Syvärin ja Äänisjärven tasa. Suunnitelman mukaan 1.
Divisioona sitoisi VII Armeijakunnan alueella vihollisen joukot ja 11.
Divisioona valtaisi Prääsän. Jalkaväkirykmentti 56 saapui elokuun
puolivälissä vaihtamaan JR 35:n etulinjassa olevat osat lepoon.
Kutisman mottitaisteluihin 4.9. osallistunut sotasaalispanssarivaunu. Kuva: Nautelankosken museo
Jalkaväkirykmentti
60:n hyökkäys alkoi 1.9. Nuosjärven suunnalla. Kului kuitenkin viikko,
ennen kuin hyökkäys oli ehtinyt Nuosjärven eteläpäähän.
Erityisen ankarasti taisteltiin Kotsuran kylästä, jonka edustan
miinakenttiin hyökkäys pysähtyi. Lisävoimien avulla eteneminen jatkui,
ja 6.–8.9. saatettiin jatkaa hyökkäystä Nuosjärven–Topasjärven tasalle.
Jalkaväkirykmentti
35:n I ja II pataljoona alistettiin 11.
Divisioonalle III/JR 35:n jäädessä Hiisjärven ja Kukkajärven välille.
Rykmentin siirtyvät osat lähtivät 2.–3.9.1941 Vieljärveltä sata
kilometriä pohjoiseen autokuljetuksilla Säämäjärvelle Kutismaan.
Kutisman motin taistelut olivat ankarat, mutta JR 35 selviytyi
voittajana.
Vihollisen tuhottuja panssarivaunuja Savinovon tien varrella. Kuva: Nautelankosken museo
VP
33 lähti 30.8. kuorma-autoilla kohti itää kuuden kilometrin päähän
Petroskoita kohti ja siitä edelleen 14 kilometriä koilliseen. Savinovon
kylästä ajettiin noin neljä kilometriä ohitse. Täällä keskuskomppania
miehitti Jalkaväkirykmentti 60:n keskuksia, muun muassa Käen ja
Variksen. JR 60:n keskukset olivat peitenimeltään lintuja. Vastaavasti
JR 56:lla oli peiteniminä puut ja JR 35:llä kalat. Viestipataljoona oli
siirtynyt hyvin lähelle etulinjaa, ja jotkut viestimiehet kävivät aivan
etumaisissa tukikohdissa. Keskuskomppania sai täydennyksenä
radiojoukkueeseen mynämäkeläisen sotamies
Rindellin.
Suomalaisten
syyskuun alussa aloittama hyökkäys eteni hyvin. Syvärille päästiin
muutamassa päivässä Tuulosjoen ylittämisen jälkeen ja 1. Divisioonan
hyökkäys kohti Nuosjärveä oli alkanut ennen 11. Divisioonan hyökkäystä
kohti Prääsää ja Säämäjärveä.
Viestipataljoona 33 siirtyi
8.9.–13.9. juuri vallatulle Nuosjärven alueelle. Täällä vänrikki
Eino
Helteen II joukkue miehitti ensin venäläisten rakentamaan
konekivääripesäkkeenä toimineeseen korsuun sijoitetun Norsu-keskuksen.
Keskus sijaitsi lähellä suomalaisten saartamaa mottia. Pääosa
keskuskomppaniaa muutti alueelle 13.9. Viimeisenä saapui alikersantti
Väinö Koivuniemen Seiväs-keskusta miehittänyt keskusryhmän puolikas 14.9.
Venäläisten korsu, jossa sijaitsi omistajan vaihdoksen jälkeen suomalaisten Norsu-puhelinkeskus.
Kuva: Nautelankosken museo
1,
Divisioona sai käyttöönsä keskusauton, johon Norsu-keskus sijoitettiin
9.9. Auton takahytissä oli peräti 50 linjan siviilikeskus ja etuosassa
tilaa viesti- ja viestitystoimistoa varten. Divisioonankomentaja
eversti
Paavo Paalu ja viestikomentaja Karkaus olivat autossa
taisteluiden aikana 9.9. Suomalaiset hyökkäsivät koko päivän ja vain
400 metrin päässä keskusautosta ampui suomalainen tykistön patteristo.
Lähettyvillä mottitaistelut jatkuivat.
Viestipataljoonalaiset joutuivat vikapartioimaan ahkerasti useiden kymmenien kilometrien matkoilla. Samoihin aikoihin korpraali
Tauno Metsävuori
2./VP 33:sta kadotti Nuorjärven rannalla myllyn kohdalla järvessä
peseytyessään vihkisormuksensa. Jäljistä päätellen joku oli ottanut
sen, ja hän teki asiasta ilmoituksen pataljoonan esikunnalle.
Keskusauto metsässä. Auton renkaat on suojattu auringonvalolta. Kuva: Nautelankosken museo
Naamioitu keskusauto ja teline, josta puhelinjohdot kulkevat autossa sijaitsevaan keskukseen.
Kuva: Nautelankosken museo
Vikapartioreissuillaan
viestimiehet kohtasivat teiden varsilla taisteluiden jälkiä:
hautaamattomia venäläisiä kaatuneita, tuhottuja autoja ja
panssariautoja sekä panssarivaunujen romuja. Teillä oli myös täysin
ehjiä vaunuja, ja 10.9. Nuosjärvellä keskuskomppanian ohi körötteli
yksi 42 tonnin ja kaksi pienempää venäläistä hyökkäysvaunua uusilla
tunnuksilla koristettuna.
Isäntiä vaihtaneita panssareita Nuosjärven tiellä. Kuvat: Nautelankosken museo
Maantiet
muuttuivat lähes ajokelvottomiksi jatkuvien sateiden takia. Vasta
poutainen sää 11.9. alkoi kuivattaa teitä. Päivä oli rauhallinen, joten
lähellä sijaitsevaa tykistön patteristoa käytiin usein vilkaisemassa.
Patteristo pehmitti edessä olevaa mottia, joka oli hajoamistilassa.
Alueella
tuhottiin saarrettuja 24. Moottoroidun Jalkaväkirykmentin osia.
Pyhäjärven tienoille oli muodostunut valtava 1., 7. ja 11. Divisioonan piirittämä
motti. Täällä tuhoutui pääosiltaan 15.9. mennessä venäläinen 272.
Divisioona ja alueelta saatiin suuri sotasaalis. Divisioonan rippeet pakenivat
tiettömiä korpia pitkin itään jättäen raskaan kalustonsa suomalaisille.
Yhden tien tukki kilometrin pituudelta vetäytyjien hylkäämä kolonna.
Vikapartioauto surkeilla Itä-Karjalan teillä. Kuva otettu Matrossan ja Jandrijärven väliseltä tieltä 28.9.
Kuva: Nautelankosken museo
Illalla
pataljoonankomentaja kapteeni Karkaus piti alaisilleen lyhyen
puhuttelun ja kiitti yksikköään hyvästä toiminnasta. Samalla jaettiin
II luokan vapaudenmitaleja ansioituneille.
Kapteeni Karkaus kiittää alaisiaan ja jakaa vapaudenmitaleita. Kuva: Nautelankosken museo
Motin
valtaamisen merkkinä naapurissa ollut tykkipatteristo lähti ajamaan
eteenpäin 12.9. Seuraavana päivänä divisioonan esikunta muutti
Vieljärveltä Nuosjärvelle, ja esikunnalle rakennettiin uudesta
keskusautosta kymmenen linjaa. Autossa oleva Norsu-keskus muuttui
samalla Seiväs-keskukseksi ja keskuslotat ottivat sen haltuunsa.
Oiva
Ryökäs ryhtyi tilaamaan kokeilun vuoksi
Uusi Aura -lehteä kuun
puolivälistä alkaen. Lehdet ilmestyivät säännöllisesti 4–5 päivää
vanhoina. Yöt olivat kylmenneet niin, että teltoissa piti pitää tulta
läpi yön, mikä taas tiesi kiertäviä kipinämikkovuoroja. Idenmpänä
Prääsässä asti käyneet vikapartiot kertoivat näkemästään kaaoksesta
entisillä taistelupaikoilla. Keskuskomppaniasta
Vainio ja muutama muu
kävivät hakemassa komppanialle motista oman kuorma-auton. Bensiiniputki
oli tukossa, mutta muuten auto oli hyvässä kunnossa.
Vikapartiomatkalla "molotoffilla" eli venäläisellä sotasaaliskuorma-autolla.
Kuva: Nautelankosken museo
Hiljaisen
viikon päätteeksi 23.9. järjestettiin Nuosjärvellä paraati. Pataljoonan
komentaja piti puheen ja jakoi taas ansioituneille II luokan
vapaudenmitaleja. Komentaja Karkaus kertoi suomalaisten olevan valmiita
etenemään Petroskoihin lännestä ja etelästä käsin. Äänisjärvi oli
saavutettu kaupungin eteläpuolella edellisenä päivänä.
Viestimiehetkin
kunnostautuivat mottitaisteluissa, kun III joukkue keskuskomppaniasta
sai 23.9. vangiksi upseerin ja 12 sotamiestä. Pyhäjärvellä
Lato-keskusta hoitelevalle III joukkueen Oskari Vuoriselle
oli sattunut kiperä tilanne taistelujen aikaan. Vihollinen oli
yllättänyt Vuorisen kirjaimellisesti housut kintuissa, kun kuusi
kiväärein aseistettua venäläistä lähestyi riu'ulla istuvaa miestä.
Viestimies juoksi pöksyt nilkoissa teltalle hakemaan kivääriään, mutta
venäläiset heiluttivatkin valkoista lippua. Osku sai riisua vankinsa
kaikessa rauhassa aseista.