Asemasota 1942 - 10.9.–23.9.1942

Neljä lietolaista alkoi palailla 9.9. lomaltaan. Einari Nurmi, Mauno Jaakkola, Kaino Lähteenmäki sekä Oiva Ryökäs aloittivat tuolloin Turusta paluumatkan Maaselän kannakselle. Pikajuna porhalsi Helsinkiin neljässä tunnissa, mistä matka jatkui kohti Äänislinnaa ja Karhumäkeä.



Perillä Oivaa odottivat Paavo Heininen ja Oivan veli Unto, jotka kyselivät kuulumisia kotoa ja odottivat saavansa Liedosta paketit.Heininen haki samalla radionsa korjaamosta. Oiva oli pakannut paketit Turussa matkatavaraksi 35 kilon painoiseen säkkiin, josta 25 kiloa oli perunoita. Pakettia ei kuitenkaan kuulunut perille.

Karhumäellä oli lomalaisten saapuessa hyvin kylmää ja syksyistä, ja monissa puissa olivat lehdet kellastuneet.



Kaupungin ja kanavan lohkoilla ei ajanjaksolla sattunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, ja esimerkiksi II pataljoonan sotapäiväkirjaan monen alalohkon tapahtumat on kirjattu saksaksi "Nichts neues.". Haavoittuneita ja kaatuneita tuli kuitenkin sinänsä rauhallisella ajanjaksolla.  Rykmentin riveistä kaatui ajanjaksolla 18 miestä.

II Pataljoona sai puhelinkuuntelulaite "Myllyn" lohkolleen 10.9., ja laitetta omiin linjoihin kokeiltaessa se todettiin hyvin toimivaksi. Samana päivänä pataljoonan sotapäiväkirjan mukaan "Viinaa saapui pataljoonaan. Jako tapahtui nopeasti". "Myllyn jauhoiksi" eli kuuntelun tuloksina kuultiin äänen luettelevan Venäjän puolella numeroita 11.9. Viestikomentaja Karkaus ja luutnantti Alkio kävivät tutustumassa Myllyyn 16.9.

Kuuden naisen ja yhden haitaristin kiertue kävi viihdyttämässä pataljoonaa. Esityksen aikana viiden tuuman kranaatteja lenteli takamaastoon, mutta esitys ei keskeytynyt. Neljä päivää myöhemmin 20.9. kävi joukkosidontapaikan edustalla esiintymässä viihdytyskiertue Raumalta.

Aallon tukikohdasta käytiin ankara taistelu 21.9. vahvan vihollisosaston tunkeuduttua kranaatinheittimien tulen tukemana asemiin. Suomalaisten tykistö onnistui karkottamaan vihollisen, joka yritti viedä mukanaan vaikeasti haavoittuneen alastarolaisen sotamies Vilho Rantakallion. Rantakallio jätettiin kuitenkin asemien eteen, mistä hänet saatiin noudettua suomalaisten puolelle. Mies kuoli myöhemmin joukkosidontapaikalle.
 


Jalkaväkirykmentti 35 sai 13.9. täydennystä vuonna 1923 syntyneistä varusmiehistä. Yksi saapuneista oli sotamies Mauno Koivisto, tuleva Suomen presidentti.

Motti mieheen!

Polttopuiden hankkimiseksi aloitetaan 12.9. mottitalkoot. Normaalista puutarpeesta puuttui kolmannes. Tilanne oli kehittymässä asutuskeskuksissa kriittiseksi jo alkusyksystä. Tunnuslause "Motti mieheen" päti kaikkiin armeijassa asemaan ja sotilasarvoon katsomatta. 

Ratkaisuksi otettiin mottitalkoot, jolloin jokainen motin (halkokuution) hakannut saisi lunastaa itselleen muistoksi pienen rautaisen kirveen. Suurempia määriä hakanneet saivat lunastaa hopeisen (4 mottia hakanneet) tai kultaisen kirveen (16 mottia). Vuoden loppuun mennessä kultaisen kirveen edestä oli motteja hakannut 3 800 henkilöä, ja asetettu miljoonan motin tavoite ylitettiin talkoissa reilusti ennen takarajaa. Mottitalkoisiin kannustettiin myös erilaisin hakkuukisoin.



Karhumäelläkin oli monissa asutuissa taloissa sangen koleaa. Viestipataljoona 33:lta tiedusteltiin 16.9., kuinka paljon halkoja sen komppaniat voisivat luovuttaa valtiolle mottiurakan suorittamiseksi. Halkoja alettiin hakkaamaan viikonloppuna 19.–20.9. desanttitornin juurella. Kumsajoesta kannettiin uitettuja ja vettyneitä puita ja pantiin pinoon. Homma oli siinä mielessä innostavaa, että kaikki osallistuivat työhön eikä se vienyt paljon aikaa.

Syyskuun lopulla annetussa Jalkaväkirykmentti 35:n päiväkäskyssä 31.9.* mainitaan myös valtion laitosten polttopuutarve tulevaksi talveksi. Jokainen rykmentin mies sai velvollisuudekseen hakata vähintään 1 m³ halkoja. Hakatut puut piti varastoida rauta- tai autotien varrelle. Hakkuun tuloksista piti ilmoittaa joka kuukauden 27. päivä rykmentin pioneerialiupseerille, ja tulokset ilmoitettiin päiväkäskyissä.

*Tarkoittanee 30.9.

Vihollinen kuuntelee!

1. Divisioonan alueella suoritettiin puhelinliikenteen valvontaa, ja tulokset eivät olleet hyviä. Puheluja tarkkailemassa oli 21.9. myös Viestipataljoona 33:n keskuskomppanian miehiä. Monet puhelimien käyttäjät puhuivat ilman peitekieltä suoraan yksikön asioista, jolloin mahdollisesti puhelua salakuunteleva vihollinen saisi arvokasta tietoa suomalaisten yksiköiden tilanteesta. Puhelimessa oli puhuttu avoimesti niin joukko-osastojen todellisista nimistä, vahvuuksista kuin varsinaisesta taistelutoiminnastakin.

Rikkeiden vakavuutta pahensi vihollispartioinnin vilkastuminen. Puhelimella varustautunut vihollispartio saattoi huomaamatta kytkeytyä divisioonan puhelinlinjoihin ja kuunnella keskusteluja. Vaara oli suuri etenkin etulinjassa, missä linjoja ei voitu rakentaa muualle kuin maahan. Syksyn kosteus lisäsi puhelinlinjojen vuotoa maahan, joten vahvistinlaitteilla saattoi vihollisen puolella pystyä kuuntelemaan suomalaisten keskusteluja.

Divisioonassa otettiin 17.9. koemielessä käyttöön uudet peitekielitaulukot puhelinkeskusteluja varten. "Aapisen" lisäksi huolto sai erikseen käyttöön "Kalevala" -nimisen taulukon. Aapista ja Kalevalaa luettiin sanomalla ensin taulukosta vaakasuoran sarakkeen kirjaimen aakkosnimi ja sen jälkeen pystysuoran rivin numero. Tällöin esimerkiksi K 2 (Kalle Kaksi) tarkoitti suorasuuntaustykkiä Aapisessa. Huollon taulukossa taas esimerkiksi S 4 (Sakari neljä) tarkoitti sissimuonaa Aakkoskirjaimille oli taulukossa kaksinumeroiset vastineet, esim. Aapisessa 39 oli P-kirjain. 

Puhelun aluksi oli mainittava, kumpaa taulukkoa käytettiin, esimerkiksi tyyliin "Käytän Aapista". Tarkoitus ei ollut kääntää jokaista keskustelun sanaa, vaan ainoastaan ne ajatukset ja sanat jotka rikkoivat lauseen kokonaisuuden.

Viestipataljoona menettää lietolaisen Lauri Rauhalan

Viestipataljoona 33 menetti 12.9. yhden lietolaisistaan, kun sotamies Lauri Rauhala keskuskomppaniasta kuoli 66. Sotasairaalassa. Hänet on haudattu Lietoon.

14. Prikaatin Viestikomppania (VK/14. Pr.) purettiin 10.9. ja siitä muodostettiin JR 56:n viestijoukkueet. Osa henkilöstä siirtyi Viestipataljoona 33:een. Miehet siirtyivät uusiin yksiköihinsä seuraavana päivänä.

Pintuisissa pelattiin VP 33:n keskuskomppanian kesken joukkuein Salama–Siika jalkapallo-ottelu 14.9. Siika voitti pelin jatkoajalla. 

Viihdytys- ja valistusrahoilla tilattiin Viestipataljoonalle 1. Divisioonan valistusupseerilta kolme korsuradiota, joiden kappalehinta oli 3 200 markkaa (noin 660 €/kappale). Divisioonan huoltotoimistolta anottiin lisäksi 14.9. hirvenkaatolupia.