Asemasota 1942 - 2.7.–15.7.1942

Heinäkuisia viestimiesten askareita

VP 33:n keskuskomppanian miehet rakensivat heinäkuun ensimmäisen viikon parakkeja ja pahvitelttoja leirialueelle. II joukkueen keskusmiehet (pääasiassa huoltokeskus Napista) menivät auttamaan rakennustöitä tekevän I joukkueen miehiä Salama-keskuksen hoidossa. Loppukuu meni nostellessa polttopuita vedestä ja niitä pilkkoessa.

Työlomalaiset palasivat Liedosta Karhumäkeen 7.7. ja menivät Henkilöstötäydennyskeskuksen kautta takaisin yksiköihinsä. Paavo Heininen päätyi Poventsaan Rex-keskukseen. Hän kävi 15.7. hakemassa entisestä yksiköstään radionsa. Jalkaväkirykmentti 35:n postimestari Lauri Nautela kävi 12.7. tervehtimässä VP 33:n tuttujaan Karhumäessä 10.7. Lumbusista käsin.

1. Divisioonan esikunta päällystöineen muutti Äänisjärven rantaan, missä leirialueella aloitti toimintansa Nyrkki-keskus. Keskusmiehiksi keskuskomppaniasta lähtivät viestimiehet Tuomi, Tuominen ja Rautala. Nappi-keskuksesta siirrettiin linjat Salama-keskukseen, jolloin huollon ainoa jäljelle jäänyt linja kulki Salamaan.

Puutarhan antimista päästiin nauttamaan 9.7., kun Nappi-keskukseen haettiin perunoita. Kattila porisi talon hellalla kuuluvasti. Liedossa suunniteltiin perunoiden lähettämistä JR 35:n lietolaisille, ja keskuskomppaniassa toivottiin myös lähetystä. Oiva Ryökäs lähetti kotiinsa postissa hyttysmyrkkyä, sillä sitä ei kaupungissa tarvittu laisinkaan. Hän toivoi kotoa lähettäväksi hedelmäsuola Samarinia, sillä siitä saisi hyvää juotavaa kesäkuumalla.

Viestikomentaja Armo Karkauksen käskystä aloitettiin Lumbuisissa viestikurssi aliupseereille. Kurssiin osallistui Viestipataljoona 33:n (josta kurssille määrättiin yhdeksän aliupseeria ja neljä korpraalia) lisäksi aliupseereja ja korpraaleja Jalkaväkirykmenteistä 35, 56 ja 101 sekä 18 aliupseeria ja yksi korpraali Kenttätykistörykmentti 5:stä. Yhteensä kurssille määrättiin 47 aliupseeria ja 5 korpraalia. Kurssi alkoi 12.7. ja päättyi 25.7.



Kaksi miestä II joukkueesta oli Kenttäsairaala 16:ssa kuumeen vuoksi. Kenttäsairaalan vastaanotossa laadittiin ensin sairaskertomus, jonka jälkeen varusteet luovutettiin paperipussiin ja tilalle annettin sairaalan vaatteet. Sairaalan rutiinien osana potilaiden kuume mitattiin aamulla kello 5.30 sekä iltapäivällä kello 15.00. Kello seitsemältä tarjottiin aamutee jota seurasi siivous. Ruokailu oli kello 11.00 ja 17.00. Iltapäivän tee tai korvike saatiin kello 14.00.

Kesäkuun lopulla alkanut tauti alkoi taittua 2.7., mutta sairaalaan tullut uusi lääkäri ei päästänyt viestimiespotilaitaan lähtemään edes 4.7. Oman komppanian miehet toivat keskukseen sairastelun aikana saapuneen postin potilaille. Takaisin keskukseen tervehtyneet miehet pääsivät 7.7.



Urheilurintamalla aloitettiin 12.7. jalkapallopelit Karhumäen urheilukentällä. Ensimmäisenä vastakkain pelasivat Jalkaväkirykmentti 5:n sekä Jalkaväkirykmentti 35:n joukkueet. Jälkimmäisessä joukkueessa pelasi paljon lietolaisten tuttuja, muun muassa Jussi Valtonen. JR 35 voitti ottelun 1–2.

Myös 22. Talouskomppania pelasi jalkapalloa 15.7. Sotapäiväkirjasta ei ilmene joukkueiden kokoonpano tai pelin lopputulosta.

Jalkaväkirykmentti 35:n joukkue oli voitokas myös perjantai-illan 10.7. marssilaulukilpailussa, johon osallistui seitsemän joukkuetta. Kilpailussa laulettiin yksi marssilaulu kivääri olalla marssien ja toinen, kansanlaulu paikallaan seisten.

Jalkaväkirykmentti 35:n kalaonni jatkui heinäkuussa hyvänä. Vastapuolellakin yritettiin saada ruokapöytään täydennystä, sillä Mäntysaaren ja Koivusaaren välillä Poventsan kaupungin lohkolla havaittiin 4.7. kaksi moottorivenettä ja soutuvene. Veneilijät olivat ilmeisesti kalastamassa räjähdysaineilla. Venäläisten puolella nähtiin muutenkin runsaasti liikkeellä olevia veneitä näihin saariin. Ilmeisesti ne kuljettivat varusteita kanavaa pitkin tukikohtiin.



Venäläiset etenivät usein partioillaan niin lähelle suomalaisten asemia, että pääsivät heittelemään käsikranaatteja juoksuhautoihin tai pesäkkeisiin. Tappioilta kuitenkin vältyttiin. Kranaatinheittimet ampuivat lähes päivittäin. Tapponiemen eli Marskinniemen rantaan ajelehti 15.7. kaksi pientä lauttaa, joissa oli propagandalehtisiä.

Venäläiset ampuivat Poventsan kaupunkiin 2.7. kello 05.00–07.00 lähes 200 kranaattia, joista 50 ammuttiin viiden tuuman tykeillä ja 150 oli kranaatinheittimien kranaatteja. Jo edellisenä päivänä 1.7. kaupunkiin ammuttiin ampullinheittimellä fosforirasioita. Heitin oli taas toiminnassa 2.7. aamulla, kun neljä venäläistä juoksi joen itärannalla sillan lähettyvillä olevien talojen taakse. Pian talojen takaa alkoi lentää fosforirasioita suomalaisten puolelle.

Ampulliheitin, kuvattu Mikkelin Lokki-keskuksessa. Kuva: SA-kuva

Ampulliheittimen ammus, joka ammuttiin 23.6.1942 Krivillä Vääräjärven pysäkin maastoon. 
Ammunta aiheutti maastopalon ja yhden talon tuhoutumisen. Kuva: SA-kuva.

Rasiat onnistuivat sytyttämään ainoastaan yhden roskaläjän tuleen. Suomalaisten krh-tulenjohtaja määräsi keskityksen talojen taakse, mistä viholliset kiireen vilkkaa pakenivat. Noin tuntia myöhemmin kaupunkiin alettiin ampumaan kranaatteja, joista yksi osui poliisitalon läheiseen rakennukseen. Papereita täynnä oleva talo syttyi tuleen, eikä sitä onnistuttu sammuttamaan. Jalkaväkirykmentti 35:n miesten piti tyytyä rajoittamaan tulta. Vaaraa saatiin vähennettyä raivaamalla rakennusten väliset puuaidat.

Vihollinen edisti tulen leviämistä ampumalla tykistöllään täysosumia palaneisiin rakennuksiin. Kekäleet ja kipinät levisivät sekä ilmanpaine lietsoi liekit korkeiksi. Tuli yltyi, mutta paikalle tuodulla paloruiskulla se saatiin hillittyä. Kello yhteentoista tultaessa vaikutti siltä, että suomalaiset selviytyisivät liekeistä voittajina mutta vihollinen jatkoi tykkitulta kello 13. Puoli kahteen mennessä oli kaupungin 140 talosta puolet ilmiliekeissä tai jo palaneita. Tuli eteni kohti Poventsan kirkkoa.

Poventsa palaa 2.7. Kuva: SA-kuva

Vihollisen bunkkereista ammuttiin suomalaisten asemiin samaan aikaan kiivaasti. Suomalaisten koko raskas kalusto lohkolla tulitti venäläisten asemia antaakseen omille paremmat mahdollisuudet keskittyä tulipaloja vastaan taistelemiseen. Etulinjassa pidettiin lohkolla enää rykmentin esikunnan käskystä pientä etuvartiota, ja joukoille annettiin lupa vetäytyä taaemmas mikäli vihollinen pääsisi hyökkäämään. Taaemmat asemat kaupungin länsiharjanteella miehitettiin.

Iltapäivästä kello 17.30 havaittiin vihollisen puolella liikettä. Noin 20 miehen osasto ylitti joen, ja tulipalon aiheuttaman savun sekä venäläisten oman savutuksen suojissa lisää osastoja työntyi lauttojen avulla joen yli suomalaisten asemiin. Suomalaisten vartiomiesten oli vetäydyttävä taaemmas. Tykistön tulella vihollinen pakotettiin vetäytymään takaisin joen toiselle puolelle puolilta öin, jolloin venäläiset evakuoivat samalla haavoittuneensa.

Poventsan katutaisteluita. Kuva: SA-kuva

Kun taistelun jälkiä Poventsajoen länsirannalla tutkittiin seuraavana päivinä, huomattiin suomalaisten luotien surmanneen kaksi venäläistä, mutta peräti 50 alueelle jäänyttä vihollista oli vammojen perusteella kuollut alueelle ammutussa tykistökeskityksessä. Vihollinen yritti vielä keskiyöllä tehtaan alueella hyökkäystä kolme kertaa, mutta kärsi pahat tappiot.

Aamuun 3.7. mennessä suurin osa kaupungin taloista oli tuhoutunut. Kranaattien aiheuttamassa tulipalossa kaupunki oli palanut lähes kokonaan. Venäläiset osastot kärsivät suuret tappiot. Suomalaisten tappiot jäivät pieniksi: muutamia haavoittui ja yksi kaatui Huoltokylään ammutussa keskityksessä. Kaatunut oli korpraali Uuno Ojala Loimaalta.