1. Divisioonan yhteyteen perustettiin 8.2. tiedusteluosasto, jonka
vahvuudeksi määrättiin kaksi upseeria, kahdeksan aliupseeria ja 48
miestä. Osasto aseistettiin ja varustettiin kevyesti, pelkästään
pistoolein ja konepistoolein. Miehiä harjoitettiin monin eri tavoin
tehtäväänsä, muun muassa koulutuksella aseettomaan kamppailuun. Osasto
alistettiin Jalkaväkirykmentti 56:lle, ja sitä sai
käyttää ainoastaan divisioonan komentajan luvalla.
Osastoon
siirrettiin miehiä JR 35:stä, JR 56:sta sekä VP 33:sta. Päälliköiksi
nimitettiin toistaiseksi vänrikki
Oiva Alitalo (JR 35) sekä
varapäälliköksi vänrikki
Pär Lindroos (JR 56) Viestipataljoonasta
siirtyivät
Ilmari Knaapi,
Jorma Heino ja
Matti Ekman. Keskuskomppanian vääpeli Knaapi siirtyi osastoon 7.2.
Osasto Alitalon ensimmäinen tehtävä oli tiedustelumatka Meri-Maaselkään. Retkeä johti vänrikki Lindroos.
Eversti Paalu ja majuri Glantz tutustumassa maastoon Karhumäessä.
Kuva: SA-kuva
Pitkäripaisen paluu Sortavalaan
Väkijuomien
myynnistä Karjalan Armeijan joukoille annettiin ohjeet 11. helmikuuta.
Alkoholiliike oli nimittäin aloittanut Sortavalassa entisessä
liikehuoneistossaan kaupungin kauppatorin varrella väkijuomien
varastomyynnin. Vähittäismyymälää ei siis vielä avattu.
Sortavalaa. Kuvassa venäläisten 1941 räjäyttämä Karjalan silta. Kuva: Nautelankosken museo
Sortavalan keskusta, ilmeisesti Kuhavuoren suunnasta otettu kuva. Kuva: Nautelankosken museo
Myynti
Karjalan Armeijan joukko-osastoille tapahtui vastaavan komentajan
antamaa lupakirjaa vastaan. Lupakirjassa tuli olla paitsi tämän
allekirjoitus myös asianmukaiset leimat joukko-osastolta ja
asianomaisilta virkaelimiltä. Kirjoja saatiin välittömästi kokonainen
vihko rykmenttiä kohti. Lupakirjat tuli lähettää hyväksyttäviksi
divisioonan esikuntaan.
Yksiköiden tuli huolehtia itse viinojen
noutaminen. Väkijuomat maksettiin käteisellä alkoholiliikkeen
vahvistamien vähittäismyyntihintojen mukaan.
Taistelut Krivillä päättyvät
Eversti Savonjousen, 3. Prikaatin eli "Sinisen prikaatin" komentajan komentopaikka Krivin taisteluissa.
Kuva: SA-kuva
3.
Prikaati eli Sininen prikaati aloitti 6.2. hyökkäyksen Krivin
takaisinvaltaamiseksi. Karjalan kannaksella perustettu prikaati oli
onnistuttu kuljettamaan Maaselän kannakselle salassa viholliselta.
Taisteluun osallistui myös JR 35:n vahvennettu komppania kapteeni
Niilo Honkalan
johtamana. Vaarallinen repeämä rintamassa saatiin kuriin, kun Krivi
vallattiin ja vihollisen yhteydet itään katkaistiin. Ankaran pakkasen
vuoksi taistelutoiminta jouduttiin kuitenkin keskeyttämään illalla, ja
saarretun vihollisen tuhoaminen jäi seuraavaan päivään.
Konekivääriä vedetään ahkiolla asemaan Maaselän kannaksella.
Kuva: SA-kuva
Taisteluissa
7.2. Krivin motti puhdistettiin vihollisista. Aamuyöllä kello
03.00 alkanut hyökkäys eteni hitaasti, sillä puna-armeijalaiset tekivät
sitkeää vastarintaa. Mottiin jäänyt venäläinen 367. Divisioona
tuhottiin lähes täydellisesti, ja sen tappiot kohosivat 4 000
kaatuneeseen. Vain harvat pääsivät suomalaisten saartorenkaan läpi
pakoon omalle puolelle. Sotavangiksi antautui vain 152 miestä.
Suomalaisten tappiot olivat 121 kuollutta tai kadonnutta. Tammikuussa
alkanut venäläisten suurhyökkäysvaihe Maaselän kannaksella päättyi 8.2.
Krivin taistelujen jälkiä. Kuva: SA-kuva
Suomalaisia tutkimassa Krivin taistelujen jäkiä. Kuva: SA-kuva
Kokonaisuudessaan
taistelut aiheuttivat muutenkin uupuneille ja kuluneille
suomalaisjoukoille 1 500 miehen tappiot, joista noin 300 kaatuneina.
Venäläisten tappiot olivat valtavat. Suomalaisten tykistön ylivoima ja
venäläisten taktiikka olivat osasyynä näiden pahoihin tappioihin.
Joukkoliikennettä Karhumäki–Suojärvi
Karhumäki–Suojärvi
linjalla alkoi bussiliikenne. Linja-auto lähti Karhumäeltä aamulla
kello 7 Henkilöstötäydennyskeskuksen (HTK:n) edestä. Seuraava
pysäkki oli kello 8 Tsopinan tienhaarassa, seuraava Mäntyselän
tienhaara (tie Semsjärveltä Mäntyselkään). Perillä Suojärvellä auto oli
kello 17. Paluumatkalle bussi lähti aina aamuisin noin kello 8.20
aamujunan saavuttua.
1. Divisioonan sotilaille oli jokaiselle
vuorolle varattu 4 paikkaa. Ne olivat etupäässä upseereille, mutta
muutkin saivat käyttää niitä, mikäli paikkoja vain oli. Paikkatilaukset
tuli tehdä aina lähtöä edeltävänä päivänä puhelimitse Salama 1:een, ja
paluuta varten Suojärven opastuselimen päälliköltä kersantti
Salmelta (puhelin Suvilahti 39).
Partio lähtee Petrovski Jamiin
Luutnantti Ilmari Honkasen
johtama kaukopartio lähti 8.2. Voljärveltä kohti venäläistä Petrovski
Jamin huoltotukikohtaa. Tukikohdasta oli saatu aikaisemman
vanginsieppauksen ansiosta hyviä tiedustelutietoja. Partio oli koottu
Päämajan kaukopartiomiehistä ja Osasto Laguksen miehistä. Mukana oli
myös lietolainen Karl-Johan Norrgård osasto Kuismasesta.
Partio
pääsi hiihtäen perille keskiyöllä 10.–11.2. ja osasto jakautui ryhmiin.
Hyökkäys alkoi 00.45 ja päättyi 05.30 Honkasen antamaan merkkiin.
Viholliselle aiheutettiin huomattavat mies- materiaalitappiot. Omat
tappiot olivat viisi kaatunutta ja kuusi haavoittunutta. Partio palasi
16.2. hiihtäen osaksi saamiensa sotavankien opastamana Stalinin kanavan
varren traktoritietä pitkin.