Marsalkka
Mannerheim
täytti 4.6. 75 vuotta. Onnittelijoita ja vierailijoita riitti joka
taholta, niin armeijasta kuin siviilistä ja sekä kotimaasta että
ulkomailta. Syntymäpäivien vastaanotto järjestettiin lähellä Immolan
lentokenttää Kaukopään radalle ajetussa junassa.
Adolf Hitler onnittelemassa Mannerheimia. Kenraali Akseli Airo
kertoi myöhemmin, että 190-senttinen Mannerheim harppoi pitkiä askelia
kun huomattavasti lyhyempi Hitler joutui kipittämään tämän perässä.
Kuva: SA-kuva
Syntymäpäiväsankarin yllätysvieraisiin kuului
Adolf Hitler,
joka lensi yllättäen onnittelemaan Suomen armeijan ylipäällikköä.
Saksalaisten arveltiin lähettävän korkeintaan Valtakunnan marsalkka
Herman Göringin, Saksan ilmavoimien eli Luftwaffen komentajan. Tieto
Hitlerin saapumisesta saatiin vasta edellisenä päivänä.
Syntymäpäivälahjana Hitler luovuttaa Suomen Marsalkaksi nimitetylle
Mannerheimille Saksan Kotkaritarikunnan suurristin.
Tästä
vuodesta alkaen puolustusvoimain lippujuhlapäivää alettiin viettämään
Mannerheimin syntymäpäivänä 4.6., kun se aiemmin oli ollut 16.
toukokuuta, joka oli Helsingissä sisällissodan päättymisen kunniaksi
vuonna 1918 järjestetyn paraatin muistopäivä. Päivää muuttamalla
haluttiin parantaa sisällissodan haavoja.
Joukot juhlivat ylipäällikköään
Suomen
armeija juhli marsalkkaansa monin tavoin. Mieluisin ja odotetuin juhlan
merkki oli viiden miehen kesken jaettu pullo jaloviinaa ja ylimääräiset
muona- ja tupakka-annokset. Viestipataljoona 33:n juhlamuona-annokseen
kuului riisipuuroa, sekahedelmäsoppaa sekä mainitut tupakka ja
jaloviinapullo. Jotkut ostivat muiden viidesosan pullosta omaan
käyttöön. Karhumäessä myös liputettiin juhlan kunniaksi.
Aamulla järjestettiin kenttäjumalanpalvelus. 22. Talouskomppanialle päivä merkitsi aamupäivälle siivousta, iltapäiväksi lepoa.
Tilaisuuksia ja
juhlia järjestettiin pitkin rintamaa. Valkeasaaressa pidettiin
Marski-aiheinen runokilpailu. Kotirintamallakin järjestettiin useita
tilaisuuksia. Suomen Lasten Marjakeräyksen tuotto, 135 947 markkaa
luovutettiin Mannerheimille joka antoi rahat käytettäväksi Karjalassa
miinojen haavoittamien ja muilla tavoilla loukkaantuneiden lasten
auttamiseen.
Toinenkin merkkipäivä kesäkuussa.
Liikekannallepanosta
tuli kuluneeksi 17.6. vuosi. Tuolloin armeijan harmaisiin oli astuttu
toiveikkaina ja vakuuttuneina sodan lyhyestä kestosta. Tuskin kukaan
tiesi olevansa yhä vuoden kuluttua rintamalla.
Vuosipäivän
kunniaksi Viestipataljoona 33 järjesti Teatteritalolla juhlan, johon kuului hyvä
ohjelmisto. Siihen kuului niin vakavia puhteita kuin laulua ja
soittoa. Väliaikana tarjoiltiin koko pataljoonalle korviketta ja pullaa.
Palkintona lomia – urheilua Karhumäellä
Urheilu
alkoi maittaa etenkin keskusmiehille, sillä nämä saivat istua pitkiä
vuoroja puhelunvälittäjinä keskusten äärellä. Juokseminen murtomaalla
tekikin monelle hyvää, ja lajia harrastettiin niin kilpailumielessä
kuin vapaa-ajan huvina.
Jaakko Hannula ja
Oiva Ryökäs
juoksivat 6.6. lähes kaksituntisen lenkin. Lenkkeilyllä harjoiteltiin
ennen kaikkea pataljoonan suunistuskilpailuihin. Pääpalkintona niissä
oli ylimääräinen 14 vuorokauden loma.
Kyseiset
suunnistuskilpailut 8.6. merkittiin 1. Komppanian sotapäiväkirjaan
epäonnistuneiksi. Syynä tähän oli karttaan kilometrin liian
syrjään merkitty rasti. Kilpailu alkoi kello 12 ja reitti kulki
Karhumäeltä Käppäselkään päin. Tarkastukset pidettiin kuuden kilometrin
jälkeen, ja reitissä oli pituutta kymmenen kilometriä.
Suunnistuksessa
käytettiin karttoina läpipiirroksia 1:20 000 kartasta. Rastit 1–3
löytyivät helposti, mutta neljättä rastia etsimässä oli lopulta 15
miestä keskellä korpea. "Hikisenä sen hakeminen tässä toivottomassa
tilanteessa leikkasi kyllä raskaasti." Kymmenen suunnistajaa onnistui
löytämään rastin, mutta se oli väärän järven rannalla.
Divisioonan suunnistamiskilpailut järjestettiin 14.6., ja keskuskomppaniasta niihin osallitui sotamies
Rantala.
Lisää lomia oli luvassa 15.6. ampumajuoksukisoissa, joissa jokaisen
komppanian paras sai ylimääräisen loman. Keskuskomppaniasta
kovakuntoisimmaksi ja tarkimmaksi ampujaksi osoittautui viestimies
Isomoisio. Pataljoonan paras oli viestimies
Potila esikuntakomppaniasta.
Äänislinnassa pelattiin 4.6. jalkapallo-ottelu Karhumäki–Äänislinna. Karhumäki voitti maalein 2–1.
Kuva: SA-kuva
Muita tapahtumia Karhumäellä
Ilman
alkoivat viilentyä 11.6. ja nähtiinpä harvinainen kesäkuinen
lumisade. Ilma jatkui koleana ja raekuurot piiskasivat
Nappi-keskusta. Yöllä keskuksen miehet palelivat viltinkin alla, ja
rakennuksen lämmittämistä piti jatkaa edelleen. Vasta 14.6. kolea ja
myrskyinen keli alkoi väistyä.
Suomen Tivoli muutettiin kesäkuun
puolivälissä kesätivoliksi. Tivolissa oli kokeiltavana monenlaisia
pelejä ja viihdetaiteilijoiden esiintymiset keräsivät suuret yleisöt.
Tivolin halki virtasi Kumsajoki, jonka yli johtavalla sillalla saattoi
katsella veden virtaamista kaikessa rauhassa.
Tivolin sisäänkäynti. Kuva: SA-kuva
Esiintyjinä
tivolissa oli Suomen viihdetaiteilijoiden huippuja. Lietolaisiakin
ihmetytti suuresti "Valkoinen sheikki" eli sirkustaiteilija
Louis Billing. Hän teki teltassaan monia merkillisiä taikatemppuja ja onnistui keräämään suuren yleisön.
Valkoinen sheikki on houkutellut tivoliin runsaasti yleisöä 8.6.1942. Kuva: SA-kuva
Muuna
viihteenä elokuvateatterissa pyöri elokuva
Aktivistit. Teatteritalossa
alettiin järjestämään 7.6. alkaen sunnuntaisin kello 09.00
jumalanpalveluksia. Kirkko entisestä kommunistikaupungista puuttui.
Viestipataljoonan
komentaja piti 10.6. puhuttelun jossa hän ilmoitti, että divisioona ja
samalla koko Viestipataljoona tulisivat lähiaikoina siirtymään toiseen
paikkaan. Siirto ei kuitenkaan toteutunut. Keskuskomppania kävi
keräämässä arvokasta kuparijohtoa Poventsasta 15.6. Illalla jatkuivat
rakennustyöt Viestitoimiston parakin ja Autokeskuksen parissa
leirialueella.
Viestimiesten vitsi
Kesäkuussa
kerrottiin vitsiä eläinten jalostustyön erinomaisesta saavutuksesta. Kirjekyyhky ja palokärki oli kuulemma onnistuttu
risteyttämään ja jälkeläinen paitsi toimitti kirjeen perille, myös
koputti ovelle ennen sisääntuloaan.
Kalaa lautaselle ja muuta Poventsan lohkolla
Kesäkuussa
Äänisjärvi alkoi vapautua jäistä, joten sen kalakantaan käytiin käsiksi
verkoin ja rysin. Kala olikin tervetullutta lisää yksipuoliseen
ruokapöytään. Kalastus vesillä oli vaarallista, kuten 7.6. saatiin huomata. Vihollinen ampui
Kanavan lohkolla kranaatinheittimillä ja panssarintorjuntatykillä
Hussisaaren takana kalastelevia sotilaita. Yksi JR 35:n sotilas
haavoittui tulessa.
Sulanut Äänisjärvi 1942. Kuva: Nautelankosken museo
Ajanjaksolla
vihollinen käytti aktiivisesti pienoisheittimiä "nakuja". Myös
panssarintorjuntatykit ampuivat suomalaisia ahkerasti. Kanavan lohkolla
vihollinen yritti 12.6. Pirunsaaren tukikohtaan kahden joukkueen voimin
eteläpäästä ja kahden joukkueen voimin keskikohdasta. Jalkaväen
ja tykistön tuli karkoittivat etenijät, jotka vetäytyivät takaisin
omalle puolelleen.
Vihollinen rakensi ajanjaksolla paljon uusia
pesäkkeitä ja esteitä omalle puolelleen. Venäläiset tarkka-ampujat
yrittivät surmata suomalaisia poikkeuksellisen ahkerasti 15.6. Tuolloin
tosin vain yksi haavoittui.
Miinaonnettomuus
Jalkaväkirykmentti
35:n Tykkikomppaniassa (14./JR 35) sattui 14.6. haaveri, kun erikoista
miinan sytytintä vartiopaikallaan tutkinut sotamies haavoittui silmään
ja käteen. Aiheesta laadittiin kuulustelupöytäkirja, mutta koska suurin
osa päällystöstä oli Pinduisissa suunnistuskilpailuissa eikä
haavoittunutta miestä päästy kuulemaan, ei tapahtumien tarkkaa
kulkua saatu kunnolla selville.
Sotamies
Eino Laine
oli löytänyt iltapäivällä vartiovuorolleen kello 13–14 tykille
mennessään tien laidasta tykkiaseman läheltä omituisen laitteen, jota
Laine arveli miinan sytyttimeksi. Sotamies otti esineen mukaansa ja
laittoi sen tykin suoja-asemaa vastapäätä olevalle vallille, jossa oli
myös aikaisemmin säilytetty miinakentältä purettuja ja löydettyjä
miinoja. Laineen tarkoitus oli viedä sytytin mukanaan taaemmas
vartiovuoron päätyttyä.
Piirros Eino Laineen löytämästä miinan sytyttimestä.
Kuva: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste.
Miinan
sytytin oli kiinnitetty kapeaan lautaan ja sen nalliin oli
eristysnauhalla kiinnitetty keltainen tulilanka, jonka toisessa päässä
oli vielä yksi nalli. Laine käsitteli sytytintä varovasti ja huomasi,
että iskuria paikallaan pitävä sokka oli edelleen kiinni. Hän kävi
vartiovuorollaan tähystämässä naapuripesäkkeessä, mistä palatessa
havaitsi vahdinvaihtajan saapuvan. Sytytin jäi tykkiaseman
vallille, sillä Laine ei enää kulkenut sen kautta palatessaan korsulle.
Kello
19.45 tuli korsulle verinen vartiomies. Hänet sidottiin ja lähetettiin
joukkosidontapaikalle. Miehen ryhmänjohtaja lähti tutkimaan
tykkiasemaa. Vallilla oli laudankappale, jonka toisessa päässä oli
räjähdyksestä syntynyt murtuma. Laudan vieressä oli tulilangan pätkä ja
pala eristenauhaa. Myös miinan sytytinlaite oli laudan vieressä
räjähdyksen voiman lennättämänä. Iskurin sokka oli poissa, ja nalli oli
räjähtänyt.
Miinan sytytinlaite oli tutkimusten perusteella
räjähtänyt vartiomiehen ryhdyttyä käsittelemään sitä. Hän oli saanut
poistettua tulilangan ja eristysnauhan, kun sokka oli irronnut ja
räjäyttänyt nallin. Nallinkin räjähtämisen voima riitti aiheuttamaan
pahat vammat miehelle.
Muuta ajanjaksolla tapahtunutta
VP 33:n keskuskomppanian päällikkö luutnantti
Ilmari Sipilä lähti 11.6. kolmen viikon lomalle. Tuore aviomies
Paavo Heininen
palasi 10.6. lomaltaan Karhumäen Henkilöstötäydennyskeskukseen (HTK).
Hän kävi usein keskuskomppanian luona soittamassa tuoreelle vaimolleen
Lietoon.
22. Talouskomppania sai 13.6. tarkastuksella käyneeltä Armeijakunnan intendentiltä kiitokset hyvin järjestetystä työstä.
Sotauutisia
Japanin kamppailusta Tyynellä merellä ja saksalaisten itärintamalla
seurattiin tarkkaan. Saksalaiset etenivät niin Sevastopolissa kuin
Pohjois-Afrikassa.