Asemasota 1942 - 27.8.–9.9.1942

Asuinoloista Karhumäellä ja Pintuisissa

1. Divisioonan huollon Nappi-keskus perustettiin jälleen 3.9. Salama-keskus siirtyi 27.8. teltasta ludemyrkytysten jälkeen entiseen taloonsa. Syyskuun alun miehet käyttivät asuntojensa kunnostamiseen.

Keskuskomppanian miehet aloittivat asevelitalojen rakennustyöt Karhumäen sahan alueella 31.8. Töissä oli 7.9. kuusi miestä. Tarkoitus oli luovuttaa talo vähävaraiselle aseveliperheelle.

Jalkaväkirykmentti 35:n esikuntakomppanian vääpeli ylikersantti Unto Ryökäs kirjoitti lomalla olevalle veljelleen Oivalle Pintuisista. Komppanian toimistoon oli hankittu uusi korsukamina, joka lämmitti mukavasti. Keittiön puolelle oli muurattu uusi hella. Unton kirjoittaessa illalla muut alkoivat vetäytyä yöpuulle, mutta hereillä olijat tumppasivat hänen vieressään olevaan tuhkakuppiin tupakannatsan toisensa perään. Unto lopetti pitkän kirjeensä tuumimalla "Täytyy kai lopettaa ja painua petille koska pöytäkin niin tärisee poikain kuorsauksesta."




Vihollisen tiedustelutoiminta vilkastui elokuun lopulla. Kuun viimeisenä päivänä saaduilta vangeilta saatiin kuulla, että väkivaltaisen tiedustelun tarkoitus oli vanginsieppausyritykset. Monet yritykset olivat myös tuloksekkaita, mistä syystä 1. Divisioona katsoi tarpeelliseksi huomauttaa suojautumisesta sieppauspartioita vastaan.

Miehille tuli tehdä selväksi, että vaikka nämä eivät kuulusteluissa kertoisikaan mitään,  antaisivat näiden varusteet ja aseet joitakin viitteitä viholliselle suomalaisista joukoista. Jokaiselle miehelle piti myös tehdä ymmärrettäväksi, että kaatuminen oli vangiksi jäämistä kunniakkaampaa sekä kehotettiin viittaamaan "tunnettuun tapaan, jolla vihollinen vankejaan kohtelee".

Vartiointia kehotettiin tehostamaan etulinjassa ja yksittäisten vartiomiesten käyttö pimeällä kiellettiin. Tuolloin saatiin asettaa ainoastaan parivartioita. Vihollinen pyrki usein sieppaukseen samoilla paikoilla, joten tunnetut tunkeutumiskohdat piti varustaa huolellisesti esimerkiksi valoansoin.

Viestikomentaja, majuri Karkaus kirjoitti käskyn alle, että määräys koski myös viestipataljoonalaisia. Vaikka nämä eivät enää joutuneet lähelle etulinjaa kuin poikkeustapauksissa, piti selustassa toimivien partioiden mahdollisuus huomioida.

Kaatuneiden tietokantaan on merkitty yksi vangiksi joutunut lietolainen, korpraali Eino Mainiala, joka kuoli sotavankeudessa Usmanissa Neuvostoliitossa 29.4.1942. Hän jäi vangiksi tietokannan mukaan marraskuussa 1941 Kiestingissä. Hänet on haudattu tietokannan mukaan Turkuun.



Kaupungin lohkolla pääsi 60-miehinen vihollisosasto yöllä 27.8. rantasärkille ja yritti valoraketteja ja valojuovaluoteja ampumalla saada avukseen keskityksen omalta tykistöltään. Samaan aikaan ryhmittyi kahden komppanian suuruinen osasto tehtaan alueelle. Osastot karkotettiin suomalaisten tykistön tuli-iskuilla.

Kaupunkilohkolla yritettiin saada aikaiseksi tulipaloja puolin ja toisin. Venäläinen pst-tykki ampui termiittikranaateilla Poventsan kaupungista tuleen kaksi sairaalan länsipuolen rakennusta. Tuli levisi kolmanteenkin taloon. Palossa tuhoutui kaikkiaan kymmenen taloa Suomalainen savunheitin ampui vastaavasti kolme Venäjän puolen taloa tuleen. Täällä levinneessä palossa tuhoutui viisi taloa. Venäläiset polttivat omalla puolellaan kaupungin lohkon kohdalla 7.9. kaksi latoa, joiden takaa paljastui kolme uutta bunkkeria.

Vihollisen partiot ahdistivat taas Pirunsaarta, missä vartiomiehen onnistui paeta 30.8. tulenjohtopaikkaan hyökännyttä viisimiehistä partiota. Vihollinen sai sotasaaliikseen vartiomiehen jättämän konepistoolin ja puhelimen. Aallon tukikohtaakin häirittiin käsikranaatein ja partiotoiminnalla. Suomalaisten tappiot jäivät ajanjaksolla lähinnä sirpaleista haavoittuneisiin. Yksi aliupseeri menehtyi 8.9. haavoihinsa käveltyään omaan miinan. Samalla kaksi miestä haavoittui.

Sotapäiväkirjan merkinnän mukaan Marskinniemi otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa 28.8. Merkintä viitannee Suurniemen/Tapponiemen nimen viralliseen muutokseen. Niemen nimi muutettiin muistoksi marsalkka Mannerheimin käynnistä Poventsassa 20.7.



Piikkiöläiskomppaniasta eli 3./VP 33:sta lähetettiin aliupseeri ja yhdeksän miestä 1. Divisioonan viljelyksille sadonkorjuutöihin. Luutnantti Heikkilä 1./VP 33:sta lähti 31.8. kalastuskomennuskunnan johtajaksi Käppäselkään.

Desanttitornin kentällä pidettiin 8.9. kunniamerkkien jakotilaisuus, jossa majuri Karkaus jakoi ansioituneille viestimiehilleen mitaleita.