Asemasota 1942 - 21.5.–3.6.1942

VP 33:n keskuskomppanian III joukkue ja yhdistetty I ja II joukkue pelasivat kesäkuun aluksi jalkapallo-ottelun. Ottelu päättyi yhdistettyjen joukkueiden voittoon. Korpraali Iso-Moisio voitti keskuskomppanian murtomaajuoksu- ja ampumakilpailun 3.6. Monet olivat tuohon aikaan lomalla, joten kisaan otti osaa 33 miestä. 

Toukokuun puhteisiin kuului myös puhelinkaapelien tervaus. Tervaaminen paransi kaapelin kestävyyttä ja vedenpitävyyttä. Kaapelintervauksen ohella toukokuun lopulla istutettiin perunaa. Kesäkuntoon laitettuun Nappi-keskukseen muutti lisää miehiä vikapartiokäyttöön.  Arvo Vataja ja Toivo Ojala pääsivät vuorostaan lomalle.

Pataljoonalaisten piti palauttaa 25.5. mennessä varastoon talvivarusteitaan: hiihtohuopakengät, paperiliivit, pomppaliivit, kaulaliinat, lumipuvut ja erilaiset suojukset.



Päivärahojen maksun yhteydessä järjestettiin keräys vähävaraisten aseveliperheiden avustamiseksi. Jaossa 25.5. kerättiin rahaa Kuusiston Aseveljet Ry:lle, joka avusti lokakuussa 1941 Suojussa kaatuneen sotamies Valter Leinon perhettä asunnon rakentamisessa.

Urheilupuolella järjestettiin kilpa-ampumajuoksua. Kisaan kuului kolmen kilometrin juoksulenkki kivääri mukana, ja kilpa-ammunta suoritettiin 20 metriä ennen maalia. Viisi laukausta ammuttiin 200 metrin päässä olevaan 40 X 40 senttimetrin kokoiseen maaliin, ja jokainen ohi mennyt laukaus lisäsi juoksuaikaa ½ minuuttia.



Huollon puolessa palvelleista lietolaisista on hyvin vähän merkintöjä Karhumäeltä. 22. Talouskomppanian sotapäiväkirja käsittää pääasiassa merkintöjä elintarvikkeiden jaosta rautatieasemalta. Muutamilta päiviltä on toki merkintöjä muustakin toiminnasta. Esimerkiksi 21.5. kuusi miestä oli asemalla purkamassa perunavaunuja. Neljä miestä komppaniasta oli soran ajosta ja viisi miestä oli varastossa lajittelemassa pyykkiä. Miehiä oli myös vartiotehtävissä.

Seuraavana päivänä yksikön majoituspaikan pihamaalle kaivettiin ojia ja alueella suoritettiin yleistä siivousta. Karhumäessä paalattiin 25.5. heinää vaunuihin Vitskan asemalla. Merkinnän mukaan 28.5. laitettiin 30 paalia päivässä. Yksikössä järjestettiin 3.7. yleinen täitarkastus ja saunassakäynti.

Lyhyistä ja lakonisista merkinnöistä huolimatta esimerkiksi  "E-tarvikkeiden ajaminen asemalta" pitää sisällään valtavasti vaiheita. Osaavien ja vahvojen miesten piti purkaa suuri määrä tavaraa junanvaunuista, kantaa ja kuormata ne hyvin autoihin tai kärryihin ja kuljettaa ne sen jälkeen varastoihin. Varastoissa piti edelleen tarkistaa vastaanotetut tarvikkeet ja jakaa ne eteenpäin lähetettäväksi. Komppanian kautta kulki päivittäin divisioonan, siis yli 16 000 miehen elintarvikkeet.



Maaselän ryhmä antoi koulutusohjeen 28.5. Suhteellisen rauhallinen tilanne rintamalla antoi mahdollisuuden kouluttaa joukkoja. Koulutukseen oli tarvetta etenkin siitä syystä, että joukko-osastot saivat täydennyksenä yhä enemmän alokkaita. Tulokkailla oli kenraaliluutnantti Taavetti Laatikaisen kirjoittaman käskyn mukaan puutetta aseiden käsittelyssä, taistelukoulutuksessa ja sotilaallisuudessa.

Koulutuksen katsottiin myös parantavan miesten keskuudessa esiintyvää huolettomuutta ja taistelutahdon heikkenemistä. Upseereille ja aliupseereille haluttiin teroittaa vastuuntunnon kehittämistä alaistensa huollon valvonnassa ja  sotilaallisen kurin ylläpitämisessä.

Moniin vaatimuksiin kuului myös kaikkien jalkaväen aseiden, myös viholliselta sotasaaliiksi saatujen tunteminen ja käyttötaito. Jokaisen upseerin tuli muun muassa osata tarvittaessa ampua kranaatinheittimellä.

Maaselän ryhmän viestikomentaja everstiluutnantti Liesi antoi paria päivää myöhemmin ohjeet viestikoulutusta varten. Koulutus jaettiin viestiyhteyksien käyttäjien ja viestijoukkojen kouluttamiseen. Viestiyhteyksien käyttäjille opetettiin vihollisen kuuntelumahdollisuuksien asettamia vaatimuksia salaamisessa, eli mistä asioista tuli puhua peitenimillä siltä varalta, että vihollinen pystyisi seuraamaan puheluita tai radiolähetyksiä. Lisäksi opetettiin omien rajallisten viestiyhteyksien määrän asettamia rajoituksia viestien määrään ja pituuteen sekä opastettiin estämään viestiyhteyksille omien joukkojen toiminnasta koituvia vaurioita.

Viestimiehille annettu koulutus tähtäsi hyvin pitkälle samaan kuin Maaselän Ryhmän käsky. Sotilaallinen kuri, huollon valvonta ja muu jokapäiväinen sotilaallisuus tähdentyivät. Suoranaisena viestikoulutuksena annettiin koulutusta käytettävissä olevan kaluston rakenteen ja toiminnan tuntemisesta. Viestimiehet tutustutettiin niin uuteen kuin vanhaan kalustoon. Myös vanhoihin viestivälineisiin tehtyjä muutoksia sekä niiden vaikutusta laitteiden toimintaan opetettiin.

Aliupseereille annettiin koulutusta työtehtävien suorittamisesta ja valvonnasta, tarkoituksena johtamistaidon kehittäminen. Samanlaista koulutusta annettiin myös upseeristolle. Lisäksi annettiin opetusta työvälineiden huollosta ja säilytyksestä sekä liikennekurista.

Keskeisenä piirteenä koulutuksessa oli selvästi päällystön ja alipäällystön valvonnan roolin korostaminen, jotta näiden alaiset pysyisivät taistelukuntoisina ja -kykyisinä.