VP 33:n keskuskomppanian
III joukkue ja yhdistetty I ja II joukkue pelasivat kesäkuun aluksi
jalkapallo-ottelun. Ottelu päättyi yhdistettyjen joukkueiden voittoon.
Korpraali Iso-Moisio
voitti
keskuskomppanian murtomaajuoksu- ja ampumakilpailun 3.6. Monet olivat
tuohon aikaan lomalla, joten kisaan otti osaa 33 miestä.
Toukokuun
puhteisiin kuului myös puhelinkaapelien tervaus. Tervaaminen paransi
kaapelin kestävyyttä ja vedenpitävyyttä. Kaapelintervauksen ohella
toukokuun lopulla istutettiin perunaa. Kesäkuntoon laitettuun
Nappi-keskukseen muutti lisää miehiä vikapartiokäyttöön.
Arvo Vataja ja
Toivo Ojala pääsivät vuorostaan lomalle.
Pataljoonalaisten
piti palauttaa 25.5. mennessä varastoon talvivarusteitaan:
hiihtohuopakengät, paperiliivit, pomppaliivit, kaulaliinat, lumipuvut
ja erilaiset suojukset.
Kyntötöitä Itä-Karjalassa keväällä 1942. Kuva: Nautelankosken museo
Päivärahojen maksun yhteydessä
järjestettiin keräys vähävaraisten aseveliperheiden avustamiseksi.
Jaossa 25.5. kerättiin rahaa Kuusiston Aseveljet Ry:lle, joka avusti
lokakuussa 1941 Suojussa kaatuneen sotamies
Valter Leinon perhettä asunnon rakentamisessa.
Urheilupuolella
järjestettiin kilpa-ampumajuoksua. Kisaan kuului kolmen kilometrin
juoksulenkki kivääri mukana, ja kilpa-ammunta suoritettiin 20 metriä
ennen maalia. Viisi laukausta ammuttiin 200 metrin päässä olevaan 40 X
40 senttimetrin kokoiseen maaliin, ja jokainen ohi mennyt laukaus lisäsi juoksuaikaa
½ minuuttia.
22. Talouskomppania Karhumäen kiireissä
Huollon
puolessa palvelleista lietolaisista on hyvin vähän merkintöjä
Karhumäeltä. 22. Talouskomppanian sotapäiväkirja käsittää
pääasiassa merkintöjä elintarvikkeiden jaosta rautatieasemalta.
Muutamilta päiviltä on toki merkintöjä muustakin toiminnasta.
Esimerkiksi 21.5. kuusi miestä oli asemalla purkamassa perunavaunuja.
Neljä miestä komppaniasta oli soran ajosta ja viisi miestä oli
varastossa lajittelemassa pyykkiä. Miehiä oli myös vartiotehtävissä.
Seuraavana
päivänä yksikön majoituspaikan pihamaalle kaivettiin ojia ja alueella
suoritettiin yleistä siivousta. Karhumäessä paalattiin 25.5. heinää
vaunuihin Vitskan asemalla. Merkinnän mukaan 28.5. laitettiin 30 paalia
päivässä. Yksikössä järjestettiin 3.7. yleinen täitarkastus ja
saunassakäynti.
Lyhyistä ja lakonisista merkinnöistä huolimatta
esimerkiksi "E-tarvikkeiden ajaminen asemalta" pitää sisällään
valtavasti vaiheita. Osaavien ja vahvojen miesten piti purkaa suuri
määrä tavaraa junanvaunuista, kantaa ja kuormata ne hyvin autoihin tai
kärryihin ja kuljettaa ne sen jälkeen varastoihin. Varastoissa piti
edelleen tarkistaa vastaanotetut tarvikkeet ja jakaa ne eteenpäin
lähetettäväksi. Komppanian kautta kulki päivittäin divisioonan, siis
yli 16 000 miehen elintarvikkeet.
Koulutusta
Maaselän
ryhmä antoi koulutusohjeen 28.5. Suhteellisen rauhallinen tilanne
rintamalla antoi mahdollisuuden kouluttaa joukkoja. Koulutukseen oli
tarvetta etenkin siitä syystä, että joukko-osastot saivat täydennyksenä
yhä enemmän alokkaita. Tulokkailla oli kenraaliluutnantti
Taavetti Laatikaisen kirjoittaman käskyn mukaan puutetta aseiden käsittelyssä, taistelukoulutuksessa ja sotilaallisuudessa.
Koulutuksen
katsottiin myös parantavan miesten keskuudessa esiintyvää
huolettomuutta ja taistelutahdon heikkenemistä. Upseereille ja
aliupseereille haluttiin teroittaa vastuuntunnon kehittämistä
alaistensa huollon valvonnassa ja sotilaallisen kurin
ylläpitämisessä.
Moniin vaatimuksiin kuului myös kaikkien
jalkaväen aseiden, myös viholliselta sotasaaliiksi saatujen tunteminen
ja käyttötaito. Jokaisen upseerin tuli muun muassa osata tarvittaessa
ampua kranaatinheittimellä.
Maaselän ryhmän viestikomentaja everstiluutnantti
Liesi
antoi paria päivää myöhemmin ohjeet viestikoulutusta varten. Koulutus
jaettiin viestiyhteyksien käyttäjien ja viestijoukkojen kouluttamiseen.
Viestiyhteyksien käyttäjille opetettiin vihollisen
kuuntelumahdollisuuksien asettamia vaatimuksia salaamisessa, eli mistä
asioista tuli puhua peitenimillä siltä varalta, että vihollinen
pystyisi seuraamaan puheluita tai radiolähetyksiä. Lisäksi opetettiin
omien rajallisten viestiyhteyksien määrän asettamia rajoituksia
viestien määrään ja pituuteen sekä opastettiin estämään
viestiyhteyksille omien joukkojen toiminnasta koituvia vaurioita.
Viestimiehille
annettu koulutus tähtäsi hyvin pitkälle samaan kuin Maaselän Ryhmän
käsky. Sotilaallinen kuri, huollon valvonta ja muu jokapäiväinen
sotilaallisuus tähdentyivät. Suoranaisena viestikoulutuksena annettiin
koulutusta käytettävissä olevan kaluston rakenteen ja toiminnan
tuntemisesta. Viestimiehet tutustutettiin niin uuteen kuin vanhaan
kalustoon. Myös vanhoihin viestivälineisiin tehtyjä muutoksia sekä
niiden vaikutusta laitteiden toimintaan opetettiin.
Aliupseereille
annettiin koulutusta työtehtävien suorittamisesta ja valvonnasta,
tarkoituksena johtamistaidon kehittäminen. Samanlaista koulutusta annettiin myös upseeristolle.
Lisäksi annettiin opetusta työvälineiden huollosta ja säilytyksestä
sekä liikennekurista.
Keskeisenä piirteenä koulutuksessa oli
selvästi päällystön ja alipäällystön valvonnan roolin korostaminen,
jotta näiden alaiset pysyisivät taistelukuntoisina ja -kykyisinä.